maanantai 13. kesäkuuta 2011

Bad Taste (1987)

90-luvun alkupuoli. Ylä-aste. Ystäväni tulee luokseni innosta halkeamaisillaan ja kertoo saaneensa kaverin kaverin tutun kaverilta aivan uskomattoman hyvän kauhuelokuvan ja pyytää minua vieraisille koulun jälkeen jotta hän voisi esittää myös minulle tuon nerokkuuden multihuipentuman.
Koulupäivän jälkeen siis siirrämme ruhomme ystäväni kotiin ja hän pistää elokuvan pyörimään. Huomaan kuinka hän meinaa revetä onnesta ja minä ajattelen että no mikä se nyt niin hyvää on. Kohta näemme miehen kävelevän ilmeettömänä kirves käsissään, kun toinen mies koettaa ampua hänet. Pian luoti osuu kirvesmiestä päähän ja minun silmäni revähtävät auki ja sanon jotain tyyliin "hitto, se ampu Einsteinin pää irti!" Siitä eteenpäin myös minä olin aivan innoissani tästä elokuvasta ja tokihan se piti itsellekin kopioida. Tuohon aikaanhan tietyt leffat sai käsiinsä vain juuri aiemmin mainitulla kaverin kaverin etc.-tavalla ja silloin ei haitannut pätkääkään jos saatu Evil Dead 2 oli kulunut mustavalkoiseksi, tai että Bloodsportissa oli kuulovammaistekstitys, Hellraiser kakkosessa venäläinen tekstitys ja Hellraiser kolmosessa japanilainen tekstitys. Jos jonkun niistä sai itselleen, niin se oli yhtä juhlaa.
Mutta palatkaamme tuohon ystäväni näyttämään elokuvaan joka ei niin yllättäen on otsikon ja nimensä mukainen Bad Taste.

Kaihoron merenrantakylään on hyökännyt avaruusolentoja ja paikalle lähetetään tälläisiin tilanteisiin erikoistunut ryhmä Alien Investigation and Defence Service, eli AIDS.
Ryhmään kuuluvat Barry (Pete O'Herne), Derek (Peter Jackson), Frank (Mike Minett) ja Ozzy (Terry Potter.)
Derek ja Barry ovat tutkimassa autiolta vaikuttavaa Kaihoroa ja Barry kohtaa zombiemaisesti kulkevan miehen, hänet jota hiusmallinsa vuoksi kutsuin Einsteiniksi. No Barry ampuu Einsteinilta pään irti ja aivovisva roiskuu iloisesti. Pian tämän perään Barry saa paeta avaruusolentoja jotka tällä hetkellä näyttävän tavallisilta ihmisiltä. Derek on toisaalla vartioimassa yhtä kuulusteltavaksi vangittua olentoa eikä ole tietoinen Barryn ahdingosta. Ozzy ja Frank ovat vasta saapumassa paikalle.
Derek kuulustelee vangittua avaruusolentoa puukottamalla tämän jalkaa ja sitten liukastellaan lehmänlantaan, kuolataan verta ja loukkaantunut Derek joutuu kohta pitämään silinterihatulla päänsä kiinni ja myöhemmin sitomaan vyöllä päänsä ettei aivomassa pääse valumaan ulos.
Kaihoroon sattuu tulemaan myös eräs ilmeisesti pappishenkilö Giles (Craig Smith), joka paetessaan avaruusolentoja päätyy pataan. Siis niin kuin syötäväksi. Ja nyt tapaamme avaruusolentojen johtajan lordi Crumbin (Peter Vere-Jones) jonka avulla opimme, että avaruusolennot ovat saapuneet maahan vain syödäkseen universumin parasta lihaa, ihmistä.
Frank, Ozzy ja Barry tunkeutuvat taloon jota avaruusolennot pitävät päämajanaan ja Frank naamioituu avaruusolennoksi päästäkseen kuulemaan tarkemmin lordi Crumbin suunnitelmista ja aiempaan tarkennuksena tulee se, etteivät olennot ole täällä Maapallolla vain syömässä ihmisiä, mutta viemässä ihmislihaa myös kotiplaneetalleen, pikaruokaloiden tarvikkeiksi. Yksi avaruusolennoista oksentaa kulhon täyteen jotain vihreää limaa jota muut olennot nauttivat ilolla ja joukkoon soluttautunut Frank joutuu nauttimaan samaa moskaa ja pitää siitä.
Ozzy, Barry ja Frank vapauttavat Gilesin ja sitten ammutaan avaruusolentoja vasemmalta ja oikealta ja verta lentelee sinne tänne. Seuraa riemastuttava kohtaus kun aivojaan koossa pitävä Derek aikoo viipaloida moottorisahallaan puolikkaan avaruusolennon ja tämä vastustelee tilannetta heittelemällä käpyjä.
Tähän saakka avaruusolennot ovat näyttäneet ihmisiltä ja heidät on erottanut muista vain identtisten sinisten asujen avulla, mutta nyt heidän alkaessaan olla häviöllä ja valmistautuessaan pakoon he muuntuvat sellaisiksi kuin oikeasti ovat. He näyttävät pääkallomaisilta kivespusseilta joiden takapuolet eivät mahdu housuihin. Öö, okei.
Frank, Barry ja Giles pakenevat, mutta Ozzy päättää jäädä pysäyttämään avaruusolennot. Kohta myös Frank päättää liittyä Ozzyn seuraksi ja sitten räjäytellään paikkoja ja hakataan veitsellä ruumiinosia irti.
Myös Derek saapuu moottorisahoineen paikalle ja talo jossa olennot pitävät majaa nousee ilmaan, sillä tottakai se on avaruusalus. Mutta ei huolta ei lordi Crumb pääse taloineen pakoon, sillä Derek sahaa Crumbin palasiksi. Lopuksi Derek pukee lordi Crumbin ihon päälleen ja aikoo mennä heidän kotiplaneetalleen sahaushommiin.

Minä kuulun sitten siihen ihmisryhmään jotka eivät ole innostuneet Peter Jacksonin elokuvista Frightenersin jälkeen. Sormusten Herroista minulle olisi riittänyt yhteen 90 minuutin osaan puserrettu Teemu's cut ja King Kong remaken olemassaolon unohtaisin enemmän kuin mielelläni. Bad Taste, Braindead ja Meet The Feebles. Siinä on trilogia jota en usko Jacksonin enää ikinä ylittävän.
Ei, en unohtanut erinomaista Taivaalliset Olennot-leffaa, mutta se on asia erikseen.

Vaikka ystäväni oli mainostanut minulle Bad Tastea kauhuelokuvana ja vaikka elokuva onkin selkeästi samalle kohdeyleisölle suunnattu kuin esimerkiksi Evil Deadit, niin Bad Tastessa ei ole juuri nimeksikään kauhua saati sitten edes Evil Deadin kauhukomediaa. Hirviömäisistä avaruusolennoista ja splatterista huolimatta Bad Taste on lähes kokonaan (mustaa) komediaa, tai laajennettuna toimintakomediaa. Mikä ei nyt tietenkään tarkoita etteikö tämä olisi etenkin kauhuharrastajille suunnattu, mutta kauhussa ylipäätään on yleensä edes jokin elementti joka tekee siitä oikealla hetkellä pelottavaa, mihin esimerkiksi Evil Deadit komediallisuudestaan huolimatta yltävät. Bad Taste on kuitenkin kokonaisuudessaan niin absurdia huumoria, että minun on hyvin vaikea uskoa kenenkään muun kuin Tiukkapipo OY:n puheenjohtajan ottavan sitä vakavissaan, saatikka oikeasti tai leikisti pelkäävän yhdenkään kohtauksen aikana. Eikä se ole huono asia, sillä Bad Taste on juuri nimensä mukainen elokuva ja sen se tekee aivan loistavasti.

Näyttelijöitä on vaikea kutsua hyviksi, sillä jokainen esiintyy kuin heillä olisi useampikin ruuvi irrallaan, mutta toisaalta se sopii vallan mainiosti elokuvan tunnelmaan, joten kenties he ovatkin hyviä.

Hahmot ovat kaikki ääliöitä, olivat he sitten kivespussiavaruusolentoja taikka ihmissankareita. Efektit ovat rakastettavan kömpelöitä, dialogi pähkähullua, kuvaus kotivideotasoa. Eli kyseessä on juuri sellaista roskaa jollaista olisi kiva tehdä itsekin.
Se tosin on todettava, että jos ei yleensä katso tämänkaltaisia elokuvia, saati edes laisinkaan pidä esitetystä lajityypistä, niin ei tätä uskalla hirveästi suositellakaan. On se kuitenkin huumoristaan huolimatta aika oksettava elokuva. Joten vain valikoivaan makuun.

Hmm, eikös vaan se Alien nelosen albiinoalien muistutakin näitä Bad Tasten avaruusolentoja.

Tähdet: *****
Bad Taste

4 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

"I'm a Derek, and Derek's don't run"

Mörri kirjoitti...

Uuh, muistan miten sain tämän ja vapisevin käsin juoksin kaverini, joka ei ole kauhuharrastaja, luo ja pakotin hänet katsomaan leffan, itse samalla hihittelin kaikelle mitä tapahtuu. Lempikohtaus on ehdottomasti oksennuksen juonti.

Ärsyttää nykynuoriso, joka vaatii että blu-raytä on oltava, tai muuten ei katota mitään. Ite kun on niitä suttuisia Hellraisereita, Texas chainsaw massacreja ja Nekromantikkeja haalinut, enkä niistä luovu, vaikka osa löytyy jo hyllystä dvd:näkin.

Tuoppi kirjoitti...

Mörri: Lämmöllä muistelen väliin niitä aikoja kun suttuisilta VHS-nauhoilta kauhuleffoja (varsinkin niitä Suomessa videolain aikoihin kiellettyjä) tuijoteltiin...

...noir kirjoitti...

Se oli niin, korostan NIIN eri asia saada juuri se kopion kopion kopio ja hällä väliä millainen kuvanlaatu siinä oli.
Minulla on vieläkin tallella juuri tuo Helrraiser kaksi venäläisellä tekstityksellä ja kolmonen japaniksi, vaikka levytkin on tullut hankittua. Niissä on vaan niin eri tunnelma. Niiden kohdalla tuntuu kuin olisi ensin tehnyt työtä ja voisi sitten nauttia hedelmistä. Kun taas blu-rayn ja dvd:n kohdalla tulee enemmän sellainen pikaletkuruokafiilis.

Muistan vielä kun ystäväni, mies jota kutsuimme nimellä Poika Joka Pasko Kassiin lainasi minulle kopion elokuvasta Class of nuke 'em high ja sen perässä oli yllätyksenä Day of the dead. Oi sitä ilon päivää. Tai kun samalla kasetilla oli sekä Tetsuo että Crying Freeman.

Minä en muutenkaan oikein tajua tätä hinkua saada leffat näyttämään niin aidoilta, että on kuin katsoisi ulos ikkunasta. Fak! Jos minä haluan katsoa ikkunasta ulos en katso televisioruutua.