keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Broken Arrow -Operaatio Erämaassa (1996)

Kun John Woo nousee puheenaiheeksi, niin ainakin minun puoleltani tulee mainituksi, että hänen aasialeffansa ovat huomattavasti jenkkituotoksia paremmat. Jenkkikamasta Face/Off oli ihan ok, Hard Target oli ihan ok, Mission Impossible 2 oli juuri ja juuri siedettävä, Windtalkers puuduttava, Paycheck ihan hillitöntä kuraa, mutta Broken Arrow oli loistava.
Silti kehottaisin kääntymään ennemmin Hardboiledin ja The Killerin puoleen, sinne ne ovat mielestäni Woon parhaimmat elokuvat.
Ai niin, olen aika varma että suurin osa nostaa Face/Offin Woon parhaimmaksi jenkkileffaksi, enkä minä mene pahemmin vastaan väittämään, vaikka itse en siitä suuremmin innostunutkaan.

Deakins (John Travolta) ja Riley (Christian Slater) ovat armeijatovereita, lentäjiä jotka puksuttavat taivaalla stealthkoneella. Deakins on eräänlainen mentori Rileylle.
Erään yöharjoituksen aikana Riley saa huomata, ettei Deakins taidakaan olla ihan kiltti kaveri. Ai mistäkö hän sen huomasi? No se että toinen koettaa ampua sinut ohjaamossa ja varastaa mukana olevat ydinohjukset viittaa siihen suuntaan. Deakins ei saa tapettua Rileyta, mutta sentään laukaistua hänen heittoistuimensa. Sitten Deakins voikin feikata hätäilmoituksen ja syöstä koneen maahan, kunhan on sitä ennen pudottanut ydinohjukset myöhempää noutoa varten.
Armeija lähettää heti sotilaita tutkimaan putoamispaikkaa jolloin huomataan ydinaseiden puuttuminen. Tutkintaa johtaa armeijan puolesta eversti Wilkins (Delroy Lindo) ja poliittisen johdon edustajana jonkinlainen tiedotussihteeri, tms. Giles (Frank Whaley.) Loppujen lopuksi tämä elokuva on Slaterin ja Travoltan kaksinkamppailua, mutta halusin päästä mainitsemaan Whaleyn siksi, että hänen tässä elokuvassa oleva hahmonsa ja John Cusackin hahmo Con Airissa ovat niin samanlaisia ulkoasua myöten, että välillä he menevät mielessäni sekaisin. Sillä kuten kaikki muutkin ihmiset, myös minä ajattelen Con Airia päivittäin.
No siirrymme kuvaamaan Rileyta kun hän herää erämaasta josta hänet löytää puistovahti Terry (Samantha Mathis) ja pienen nujakoinnin jälkeen Riley saa Terryn uskomaan, että pidättämisen sijaan häntä tulisi auttaa ydinaseiden ja Deakinsin etsinnässä. Samaan aikaan toisaalla Deakinsin oma sotilasjoukko lahtaa kiltit sotilaat ja Deakins saa ydinaseet haltuunsa.
Riley ampuu pahiksien helikopterin alas. Ja toisaalla taas armeija uskoo Deakinsin kuolleen ja kiitos sen hätäilmoituksen, luullaan Rileyn varastaneen ydinaseet. Joten Riley ei saa apua armeijalta ja siinä vaiheessa kun asiat saataisiin selvitetyksi olisi Deakins jo päässyt kauaksi pois. Vaikka väliäkö tuolla, sillä ihan heti armeija ja Giles saavat tietää Deakinsin olevan se elokuvan pahis.
Sitten Indiana Jonesin tavoin hypätään auton päälle, roikutaan sivussa, roikutaan takana, roikutaan edessä ja napataan Liiton Arkki mukaan. Riley ja Terry vievät ydinaseet läheiseen kaivokseen ja Riley aikoo deaktivoida ne, mutta tietämättään he toimivatkin juuri siten miten Deakins itsekin aikoi toimia. Deakinsin ajatus oli alun alkaenkin myydä vain toinen ydinohjus ja räjäyttää toinen kaivoksessa. Tällöin kaivoksen maanpinta estäisi pommin täyden vaikutuksen, mutta armeija ja muut uskoisivat ydintuhon koittaneen ja kukaan ei enää koettaisi löytää toista ydinohjusta saati sitten Deakinsia. Öö, okei, kyllä se minustakin kuulostaa aika hölmöltä, mutta menköön. Hei, ainakaan tässä ei mennä jääkaappiin piiloon. Deakins saa räjäytettyä toisen ydinaseen, mutta ei huolta sillä Riley ja Terry pääsevät turvaan maanalaisen joen ansiosta. Öö, okei.
Deakins jatkaa matkaansa junalla jonne myös Terry ehtii mukaan. Salamatkustaja aiotaan tappaa, mutta ei huolta, Riley tulee pelastamaan ja kiukkuinen Deakins aktivoi toisen ydinohjuksen.
Riley ja Deakins muksivat toisiaan. Sankari deaktivoi ydinaseen ja törmäyksessä ohjus seivästää Deakinsin.
JUNARÄJÄHDYS!
Riley pariutuu Terryn kanssa.

Broken Arrow on hyvä muistutus siitä, että vaikka välillä tulee vinguttua kuinka ikävää on ettei enää keksitä uusia tarinoita, niin joskus vanhakin tarina voidaan toteuttaa oikein. Kunhan vain valitaan oikeat näyttelijät, oikea ohjaaja, oikea säveltäjä ja toteutetaan se sama vanha tuttu tarina hyvällä maulla, vakavasti, mutta unohtamatta pitää samalla hauskaa.

Travolta etenkin tuntuu pitäneen hauskaa, sillä niin energisesti hän esittää pahista ja vastapainona Slater on sopivan yksi-ilmeinen sankarihahmo. Sivuosiinkin on saatu mainioita esiintyjiä ja jotenkin tuntuu, että Daniel Von Bargen ja Kurtwood Smith ovat jokaisessa tämänkaltaisessa leffassa jonkinlaisia kenraaleja, tms.

Toimintaa on paljon, se on näyttävää ja täynnä Woomaisuuksia. Niin ja Hans Zimmerin tähän elokuvaan säveltämä musiikki on aivan loistavaa.
Eli jos haluat nähdä onnistuneen toimintaleffan jonka aikana ei tarvitse ajatella liikoja, mutta joka ei myöskään tunnu (täysin) tyhmältä, niin tässä sellainen on. Toimii kuin tykin suusta.

Ai niin, pidin suuresti Travoltan hahmon motiiveista varastaa ydinaseet. Ei rahan tai vallan vuoksi, vaan siksi että hänet oli liian usein sivuutettu ylennyksiä jaettaessa ja nyt mies haluaa kostaa.

Tähdet: ****
Broken Arrow

8 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Travolta tuntuu pahista esittäessään näyttelevän aina hieman yli. Mikä sinänsä ei ole paha juttu ollenkaan. Moinen teatraalisuus kun tekee hahmoista entistä viihdyttävämpiä otuksia...

...noir kirjoitti...

Totta ja näkyy myös esimerkiksi Face/Offissa ja Swordfishissa.

Yleensä jos kyse on elokuvasta kuten Broken Arrow, joka nyt kuitenkin on lopulta aika perinteinen toimintaelokuva, niin tälläisissä se ylivetäminen on yleensä vain plussaa.
Tälläisethän ovat elokuvia joissa elokuvan pahis on oikeastaan poikkeuksetta se antoisin ja siinä näyttelijä pääsee revittelemään, kun sankari joutuu pitämään hiukset ja pokan peruslukemilla.

Jos mietitään vaikkapa Die Hard-trilogiaa (NELOSTA EI OLE OLEMASSA!), niin vaikka Bruce Willis on kaikissa niissä mies paikallaan, niin onhan se itse McClane kiinnostavin kolmosessa jossa hahmo on kärsinyt kolhuja ja naarmuja ennen kuin kokee niitä fyysisesti.

Tuoppi kirjoitti...

Onkos tämä Die Hard nelonen nyt sinun vastineesi The Spoony Onen Highlander II:lle... :D

...noir kirjoitti...

Ehkäpä. Se tai Halloween H20.

Okei, Highlander on Highlander ja sen olisi pitänyt jäädä Highlanderiksi.

Mutta... öö...
minä (öhöm) tavallaan pidin kakkososasta.

Olihan se ihan järjetön elokuva, mutta hei, siinä oli Michael Ironside ja käkättäviä lentäviä pahiksia.

Mörri kirjoitti...

Minä oon vähän pelolla suhtautunut Woon jenkkileffoihin. Face/Offin (tykkään!) ja MI2n (pyh) oon nähny vaan. Omat suosikit ohjaajalta on Bullet in the head ja The killer. Kävin muuten kattoo sen kerran teatterissa ja meinasin raivostua kun ihmiset alko nauraa lopputaistelun aikana. OK, onhan se aika koomista, mut kuitenkin pitäis ottaa vakavasti!

Aika outo juttu muuten, mä oon oikeesti ajatellu Con airia joka päivä varmaan parin viikon ajan. Loistavat konnat, hirvee sankari ja järkyttävä loppu.

...noir kirjoitti...

No huh huh!

Minä näin tällä viikolla unta Nicolas Cagesta ja sillä oli se white trash/Con air-lookki päällä ja hän ei osannut päättää ottaako tonnikala- vaiko juustosämpylän. Se kuppas niin kauan, että tokaisin ivallisesti "mitä välii, sun leffamaulla se on kuitenkin väärä valinta"

Tuoppi kirjoitti...

Cagella on sen verran verovelkoja, että mies ottaa sen vuoksi jokaisen roolin, jota hänelle tarjotaan. Ja varmaan nekin joita ei tarjota...

...noir kirjoitti...

Näinhän se on Michael Madsenillakin. Heppu vääntää jotain 100 leffaa vuodessa maksaakseen valkojaan.