Syvän etelän teinipojat Ellis (Tye Sheridan) ja Neckbone (Jacob Lofland) ovat kuulleet kuinka eräällä pienellä saarella olisi tulvamyrskyn puuhun heittämä vene ja onhan sitä mentävä katsomaan, jos siitä vaikkapa saisi majan aikaiseksi. Surku vain että puumajaveneellä on jo asukkaansa, Mud (Matthew McConaughey), ettei sitä noin vain omita vaikka pojat ovatkin sitä mieltä kuinka vene kuuluu heille koska hehän sen löysivät, aivan kuten Kolumbus löysi Amerikan viikinkien jälkeen. Ellis ja Neckbone rupeavat kaveeraamaan Mudin, tuon rähjäisen, outoja puhuvan miehen kanssa, joka lupaa ettei ammu poikia ja kun kotona koetaan muutoksia (Ellisin vanhemmat ovat eroamassa ja äiti haluaa viedä pojan suolta kaupunkiin) tuo Mud tarvittavaa todellisuuspakoa, jos ei nyt kuitenkaan hyvää isällistä esimerkkiä. Mutta samoin kuin etenkin Ellis pakenee elämäänsä Mudin luokse, on selvää Mudin itsekin olevan paossa jotain ja siitä syystä hän on hyvinkin vahvasti poikien avun tarpeessa.
Varsin onnistunut aikuistumisriittielokuva jossa on jotain kovin samaa Rob Reinerin ohjaaman Stephen King-filmatisoinnin Stand by Men kanssa. Mud on pienieleisempi kuin Stand by Me ja siitä puuttuu Kingin "fantasiahenki" sekä 50-lukuidylli, mutta muutoin miljöö on samanlaista junarataköyhälistöä ja hahmoissa on paljon yhtäläisyyksiä, joista etenkin elokuvan poikaduo on kuin River Phoenix ja Wil Wheaton, mutta vain vähemmän viattomuutta silmissään.
Vaikka Matthew McConaughey näytteleekin roolinsa hyvin niin hän on hieman kuin Stand by Men ekskursion aiheena oleva ruumis, että pääosassa ovat nimenomaan pojat jotka matkansa aikana oppivat läksynsä elämästä. Toki tässä vedetään aika painotettuja yhteneväisyyksiä Ellisin ja Mudin väliin, jolloin jälkimmäinen edustaa mahdollista tulevaisuutta edelliselle, ettei McConaughey nyt kuitenkaan elottomana voisi rooliaan vetää, mutta pointti on kuitenkin siinä mitä pojat (tai Ellis) tekee ratkaisuinaan kuin mitä joku muu sanoisi heidän tulevan tehdä. Niin, ehkäpä McConaughey olisikin voinut esittää kuollutta ja pojat vain toteaisivat, että jep, tuossa voisimme olla jos jatkamme tällä tiellä.
Joten sinänsä elokuvan tarina ei ole mitenkään ihmeellinen, riittää kunhan pistetään nuorukainen kasvamaan aikuiseksi ja siinä sitten voidaan vaihdella paettavaa ongelmaa rahapulan, avioeron, väkivaltaisen isän, narkkariäidin, pedofiilipapin tai tosi vihaisen koiran välillä, ja haetaan sitten tukea erakolta jolla on puoli naamaa palanut, naapurin myrtsiltä natsipapalta tai siltä junaradan vieressä olevalta kuolleelta. Juonellisten yllätysten sijaan huomio kohdistuukin luotuun maailmaan ja sen esittäjiin, jotka molemmat toimivat juuri kuten pitääkin, jolloin katsottavana ei ehkä ole mitään uutta pyörää, mutta näemmä vanhakin toimii mallikelpoisesti. Joskin loppuun pistetty räiskintäosuus on silmiinpistävä kuin Peter Cushingin silmä Top Secretissa ja toisin kuin ruotsalaisessa kirjakaupassa se ei tuntunut kovinkaan tarpeelliselta Mudissa.
Tähdet: ***(*)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti