Tämäkin kreditoidaan Godfrey Hon ohjaustyöksi, mutta liekö se nyt tälläkään kertaa totuus kun kannesta ja alkuteksteistä katsoen toisaalla kerrotaan ohjaajan olleen Si-Hyeon Kim.
Tuhma Tiger (Jung-Lee Hwang) on kaksintaistelussa tappanut Apotin (valitan, en tiedä kuka) eli shaolinmunkkien kungfumestarin ja siten julistanut itsensä voittamattomaksi taistelulajien kuninkaaksi. Tämä saa tietenkin edesmenneen mestarin kungfumunkkioppilaan (valitan, en tiedä kuka) hakemaan oikeutta, mikä siis tarkoittaa turpaanvetoa.
Toisaalla jackiechanmainen veijari Dragon Lang (Dragon Lee)... tai niin olin ainakin kuulevinani, joten Dragon Lang se saa sitten luvan olla. No kuitenkin, Dragon Lang kuluttaa päivänsä nuudeleita syöden, rahahuijauksia tehden, hassuttelemalla kuten leipomalla leipiä otsanahkoihin. Jes! Star Trekin musiikkia taistelukohtauksissa. Tämä on se Godfrey Ho jonka minä tunnen. Luonnollisesti shaolinmunkin ja Dragonin tiet risteävät ja yhdessä munkkiin ihastuneen neitosen (valitan, en tiedä kuka) he lähtevät hakemaan oikeutta. Välillä munkki on mestari ja Dragon oppilas ja välillä toisinpäin, ja neidin ihastus vaihtelee sen mukaan kumpi miehistä vaikuttaa alfalta. Edessä siintää petos koska jonkun tehtävänä oli vain houkutella todellinen haastaja Tigerin mätkittäväksi ja niinpä Dragon päätyy soolotoimintana kuuntelemaan kuinka musiikin perusteella Khan on valmistautumassa hyökkäykseen.
Karmeita ja hyvin karmeita peruukkeja, korvia särkeviä äänitehosteita, kehnoa dubbausta ja huvittavia musiikkivalintoja (se Star Trek-musiikki on erikoista kuultavaa vaikka sitä ei erikseen yhdistäisikään muualle), mutta energiaa on runsaasti ja taistelukohtaukset ovat suurelta osin paitsi varsin taidokkaasti koreografioituna myös osoittavat parhaimmillaan esikuviensa kaltaista mielikuvituksellisuutta. Vahvat Shaw Brothers- ja Jackie Chan-fiilikset, ja vaikka kyseessä ei ehkä olekaan yhtä ammattitaitoisesti tai pikemminkin keskittyneesti toteutettua elokuvaa, on kyseessä silti Ho-mittapuulla katsottuna yllättävänkin laadukas teos. Näin ollen esimerkiksi sen tieteisseikkailumusiikin ei tule antaa luoda kokonaista mielikuvaa siitä mitä tulee näkemään. Varsin miellyttävästä, hyväntuulisesta kungfuseikkalusta on kuitenkin kyse. Joskin viimeiset parikymmentä minuuttia on edeltävään osaan nähden valitettavan ranteitaviiltävän synkkää menoa.
Dragon Lee oli ainoa näyttelijä jonka tunnistin heti kasvojen perusteella, mutta liian monen kohdalla olin epävarma kenestä on kyse taikka en tiennyt laisinkaan, jonka vuoksi en ottanut riskiä että olisin antanut vääriä tietoja. Välillä näiden elokuvien kohdalla googlaaminen tuottaa ristiriitaisia tietoja hahmojen nimien välillä jonka vuoksi ensimmäiseen vastaantulevaan tietoon ei ole aina luottaminen, joten nyt en vaivautunut tekemään työtä löytääkseni oikeat ja itse elokuvan aikana dubbauksessa harvemmin mainitaan varsinaisia nimiä vaan he ovat aina vain mestareita, tms. ja silloinkin kuullunymmärtäminen saattaa olla hankalaa. Tosin ongelmallisinta ei olekaan yleensä hahmon nimen kuuleminen tai näyttelijän tunnistaminen, vaan näiden yhdistäminen kun tarjolla on sata ja kaksi Dragonia. Joskaan mikä ei ole laisinkaan hankalaa on elokuvan seuraaminen tietämättä nimiä, joten siitä ei tarvitse olla huolissaan.
Kuvanlaatu on tässä julkaisussa odotetun kehno jolloin se ei suuremmin häiritse, mutta selvä väärä kuvasuhde aiheuttaa hetkittäin toiveita paremmasta, sillä liian usein näkee seuraavanlaisia tilanteita:
Koon muuttaminen lennossa ei tuo lisää nähtävää ruudulle, vaan mikä on leikattu pois on edelleen poissa. Joskin kannattaako siitä edes olla oikeasti harmissaan, kun juuri tällaiset jutut ovat nimenomaan osa siitä suolasta mitä Martial Monks ja vastaavat julkaisut mukanaan tuovat.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti