Tuhma lordi Yuen San Pao (Lau Dan) pistää miehensä kaappaamaan itselleen naisen, joka osoittautuu yhden legendaarisen Kymmenen tiikeriä-kungfumestariryhmän jäsenen morsiameksi(?), tai jos ei niin on ainakin joku nainen joka kaapataan, joten tottakai tämä tarkoittaa kosto-/pelastusretkeä. Koska täti hirttäytyy häpeästä niin tyydytään siihen kostoon.
Kuten aika usein muulloinkin, myös tällä kungfuelokuvalla on jonkinlaista tosipohjaa. Siis sillä tavoin, että elokuvan 10 tiikeriä ovat samalla tavalla oikeita historiallisia hahmoja kuin vaikkapa Jesse James tai Wild Bill Hickock ovat villissä lännessä ja samaan tapaan parhaimmillaankin saa olla skeptinen sen suhteen mikä kertomuksissa on todellista ja mikä ei. Ehkä se kaikki onkin täyttä totta, mutta ei se aina ruutua katsoessa aivan siltä tunnu. Vaikka väliäkö sillä kun ei tätäkään elokuvaa lähde katsoen, että kyseessä olisi jokin Erin Brockovich, mutta se on silti kiehtovaa tietää jonkinlaisesta totuuden lähteestä.
Väärä kuvasuhde heikentää hieman taistelukohtauksia, mutta ei niin paljoa etteikö niiden lennokkuudesta pääsisi nauttimaan ja hyvä niin, sillä niitä on runsainmitoin ja ovat poikkeuksetta ihastuttavan leikkisän energisiä (yleensä vieläpä monen ihmisen toteuttamina, että seuraaminen edellyttää hieman tarkkaavaisuutta). Tässä ollaan siis hieman samoilla linjoilla kuin Jet Lin tähdittämissä Fong Sai Yukeissa, että aivan yhtä koomisia ei olla kuten vaikkapa Jackie Chanin kohdalla, mutta kieli vierailee poskessa ja hymy huulilla, jolloin tunnelma on ilman kauheaa dubbaustakin aikamoisen rento. Siten myöskin taistelukohtauksissa on varsinaisen todellisen kivun kuvaamisen sijaan sellaista klassista mykkäkomedian (vrt. Buster Keaton, Charlie Chaplin) slapstickia joka on väkivaltaista kuin Speden otsaläpsäisy, mutta tosiaan ei silti aivan yhtä vahvasti komediallista kuin yleisesti ottaen yhdistää edellä mainittuun Jackie Chaniin.
Juoni puolestaan tuntuu pelkältä tekosyyltä siirtyä tappelukohtauksesta toiseen ja harvoin edes siltä, että kunhan ollaan vain pistetty mukaan perinteinen Bowser kaappaa prinsessa Peachin-runko ja sitten hypitään. Näin ollen sitä ei suuremmin edes ajattele miksi elokuvassa tapahtuu se mitä tapahtuu, ainoastaan katsoo kun se tapahtuu ja niitä tapahtumia on runsaasti ja usein rystysten muodossa.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti