perjantai 5. kesäkuuta 2020

Shaolin Temple 4 (Sadae solimsa, 1984)

Tämä ilmeisesti Hollantilainen Kung Fu Classics-julkaisusarja on kyllä yksi rasittavimpia lajissaan. Juuri mitään tietoja ei löydä edes kiviä kääntämällä ja nekin mitä löytää vaativat lähes poikkeuksetta jotain vahvistuksia muualta jotta olisi edes näennäisesti uskottavaa infoa. Tämäkin Shaolin Temple 4 löytyy kyllä sillä nimellä haettuna esimerkiksi Youtubesta, että sieltä vain katsomaan, mutta se aikalailla onkin ainoa paikka josta sen löytää sillä nimellä koska kyseessä ei ole tämä Shaolin Temple 4. En tiedä miksi dvd:n kanteen ja levypintaan oli vaivauduttu kirjaamaan se nimeksi kun heti alkutekstit kertovat sen olevan Shaolin the Blood Mission ja se ei ole ihan sama asia. Mikä pistääkin miettimään, että mitä ne yksi viiva kolme Shaolin Templea sitten ovat ja ovatko ne edes niitä? Mutta kuitenkin, tämä Shaolin the Blood Mission löytyy sekin Youtubesta nähtäväksi.
HKMDB kyllä sentään antaa vaihtoehtoiseksi titteliksi The Four Shaolin Templen, että onhan siellä sentään nelonen, mutta mihin se liittyy?

Hmm... elokuva alkaa Psykon musiikilla, että kauaa ei mennyt ennen kuin "lainataan" muualta.
Maata hallitseva tyranni haluaa saada vallankumoukselliset kukistettua ja halajaa siksi listaa joka kattaa kaikkien kapinallisten nimet, mutta saa tuoreimman pään ohessa ainoastaan puolikkaan siitä ja sehän ei riitä mihinkään kuin puoleen halutusta. On kenraali Yuenin (Jung-Lee Hwang) tehtävä löytää loppuosa listasta sekä siinä mainitut henkilöt ja pitää huoli jotta nämä kapinalliset päätyvät ennenaikaiseen hautaan. Jos Yuen epäonnistuu, odottaa multa häntä.
Toisaalla shaolinmunkit eivät malta keskittyä ainoastaan tiiliskivien murskaamiseen nyrkein, vaan tykkäävät myös keskenään painimisesta ja vaikka munkkimestari ei kylläkään kutsu oppilaitaan seksuaalisin termein niin ihan taatusti ajattelee siten. Kohta munkkimestari kertookin varoittavan tarinan siitä kuinka nimenomaan naiset ovat petoeläimiä jotka ovat vaaraksi miehille, että hyvä on sitten.
Yuen miehineen jatkaa kapinallisten etsimistä ja aina sellaisen löytäessään alkaa sekä kungfuilu että dynamiittien sitominen rintaan. Kun tie vie etsinnöissä shaolintemppeliin, johtaa se rauhanomaisten naamanpotkimismunkkien heräämiseen taistossa pahuutta vastaan. Tai no, osa heistä oli jo kapinallisjoukoissa ja loput etukäteen valmiina liittymään, ettei tässä nyt sen suhteen hirveästi muutoksia koeta. Temppeliin kyllä päästetään turvapaikkaa kaipaava neitokainen, että siinä koetellaan muutosten ja keskittyneisyyden rajoja, mutta buddha sanoo että kaikkia tulee rakastaa että myös kohdella tasavertaisesti. Siksi siis pitää ensin olla ruoskittuna puolikuoliaaksi, että häntä voidaan auttaa. Onneksi lopputaiston päätteeksi kuulemme hieman John Williamsin sävelmiä Kadonneen aarteen metsästäjistä.

Aika mainio kungfuleffa jossa on suoraviivaisen toimiva juoni (no, on siellä yksi jonkinlaiseksi yllätykseksi tarkoitettu käänne, mutta ilman sitäkin tarina olisi kulkenut täsmälleen samaan suuntaan), hyvin toteutetut taistelukoreografiat ja pois lukien se Bernard Herrmannin Psyko-musiikin ajoittainen käyttö sekä lopun Indy ei elokuvassa sorruta edes dubbauksen suhteen liiallisen hölmöilevän tahattomaan komiikkaan. Ajoittain koetaan hienoista joutokäyntiä ja suoranaiseen lennokkuuteen ei missään vaiheessa ylletä, jolloin mitään normaalista hyvästä ylemmäksi ei ylletä, mutta ainakin se mitä on nähtävissä on sopivan viihdyttävää.
Se ensimmäisen naisen päästäminen shaolinmunkkien hoiviin ja koulutukseen ei sekään tuo mukanaan mitään erityistä muutosta peruskaavaan, että ei tällä oikeasti ole mitään rajoja rikkovaa rohkeutta.

Jung-Lee Hwang on kyllä erityisen tehokas pahiksen roolissa.

Tähdet: ***

Ei kommentteja: