Jane (Sherrie Rose) on taas tapansa mukaan dokaamassa sekä vetämässä kamaa baarissa ja asuntovaunukotiin palattuaan meno jatkuu yhtälailla kadoksissa olevan poikaystävän Fast Eddien (Patrick Dempsey) kanssa. Eddien takissa on Sub Popin-merkki, mutta en tiedä onko osoitus hänen työskentelevän siellä vaiko onko se vain siistiä kuten se Pikku Myy-pinssi repussani.
Toisaalla Will (Melissa Behr) osoittaa sielunsisaruutta vielä vierasta Janea kohtaan tekemällä samat temput ja pian molemmat löytävätkin itsensä sairaalahoidosta kamankäytön seurauksena. Neidit ovat itse asiassa niin samanlaisia, että hetkittäin menin sekaisin kumpi on kumpi. No mutta kuitenkin, he eivät vielä tunne toisiaan, mutta kun osuvat samaan oleskelutilaan katsomaan Easy Rideria lyö ystävyys parissa minuutissa tulta ja he päättävät lähteä etsimään Captain American kadonnutta moottoripyörää. Siispä omien prätkien selkään ja matkaan. Loistavaa on se, että neidit olivat äskettäin kuolla huumeisiin ja sen säikäyttämänä haluavat kuiville, joten sovitaan ettei seikkailun aikana käytetä minkäänlaisia päihteitä, mutta sen jälkeen se on ilmeisesti ihan okei ja nytkin toinen heistä toteaa ettei tämä päihteettömyys kuulosta kovinkaan hyvältä ajatukselta. Hyvä on sitten!
Seuraavaksi... no, ei tehdä oikeastaan juuri mitään muuta kuin ajellaan vähän naapurustossa ja istuskellaan jonkun hipin (Steve Railsback) luona polttamassa pilveä.
Pääosissa kaksi enemmän kuin vähemmän tuntematonta suuruutta, mutta sivuosiin ja cameoihin on sentään saatu aika värikäs joukko vähintäänkin keskisuuria tekijänimiä: Seymour Cassel, Peter Fonda, Dennis Hopper, Lee Tamahori, Patrick Dempsey, Grace Zabriskie, Traci Lords, muutama muu ja jopa Keanu Reeves käy alussa heittämässä keikan Dogstar-yhtyeen riveissä. Sherrie Rosen IMDb-biografia painottaa aika näkyvästi hänellä olevan useita elokuva-alan ystäviä ja vaikka Fondan ja Hopperin kohdalla "rooli" on esiintyminen televisiosta katsotussa Easy Riderissa, eikä heitä tulisi ehkä laskea mukaan, on Me & Will kuitenkin niitä elokuvia jossa mukaan on pyydetty messiin kaikki frendit, sopivat he sisältöön taikka eivät. Ei siinä mitään, näyttelijä on näyttelijä tunnettavuuden asteesta riippumatta ja tarkoituksena onkin esittää muuta kuin itseään, mutta valitettavan usein tällaisissa tapauksissa huomio kiinnittyy siihen kuinka tuossa tai tuossa roolissa olisi ollut enemmän eduksi joku nimettömämpi esiintyjä jos kerran osa on olla vain joku taustallakävelijä. Markkinoinnissa nämä nimet ovat kylläkin hyvä seikka sillä tämäkin leffa on julkaistu kannella jossa annetaan ymmärtää Patrick Dempseyn olen jotenkin tärkeässäkin roolissa, mutta ei hän ole. Ei sitten laisinkaan.
Joskin Me & Willista on olemassa myös juliste jossa neitojen ohella ainoa muu kantta koristava olento on toisen heistä koira ja jopa ne Easy Riderin myötä cameoivat Fonda ja Hopper näkyvät sisällössä enemmän.
On hyvä jos on kavereita joita pyytää mukaan ja varsinkin selvästi pienbudjettisen teoksen kohdalla se on vieläkin parempi juttu, mutta sata tyyppiä ei ole laisinkaan tarpeen jos vain kolmelle on töitä tarjolla. Esimerkiksi Cassellilla annetaan ymmärtää olevan hyvinkin suuri merkitys toisen päähahmon persoonaan, mutta sekin jätetään pelkkään puhelinsoittoon joka ei ole yhtään sen syvemmälle porautuva kuin "voitte jättää viestin äänimerkin jälkeen".
No kuitenkin, Me & Will on kyllä kannen mainitsemat Easy Riderin ja Thelma and Louisen katsonut ja lainannut sieltä ainakin ne elementit jotka kerrottaisiin kyseisten elokuvien takakansiteksteissä. Siispä meillä on road tripillä oleva duo etsimässä jotain mielestään elämää suurempaa ja koska he ovat naisia niin toinen on tietenkin elämän kovettama (insestin uhri [joka käsitellään tärkeänä kuin nenässä oleva finni]) kun taas toinen on hieman sinisilmäisempi ja tottakai he kohtaavat matkallaan miessikoja joiden avulla koetetaan saada katsojaa kallistumaan ja samaistumaan kaksikon kannalle. Joskin kun kumpikin on pahimmissa katuojamoodeissaankin tukka hyvin ja meikit kohdillaan, niin aika vaikea sitä on nähdä mikä olisi heidän elämässään huonosti, että tämä sielua puhdistava matka syvälle ihmisyyteen on kuin trendikahvilan kanelikaakaolla käynti. Hitto! kuolemanläheisyyden aiheuttava kolari tiellä ei saa edes aurinkolaseja vinoon. Tarkoitettua tehoa vähentävät myös dialogi jossa kyllä mainitaan, että onpas ikävää mutta ei oikeasti tunnuta tarkoitettavan sitä ja kun se road trip on vielä suurelta osin jossain lähiössä pyörimistä niin se haetun vapauden tunne jää esikuvien harteille. Vaikuttaa siis siltä, että Sherrie Rose ja Melissa Behr olivat leffaillan aikana katsoneet nimenomaan Easy Riderin ja Thelma & Louisen ja tuumineet yhdessätuumin, että mitä jos mekin tehtäisiin tuollainen elokuva. Rahaa ei nyt pahemmin ole, mutta kavereita on ja jos pyydetään heidät mukaan niin saadaan jotain aikaiseksikin. Käsikirjoituksesta ei nyt niin väliksi koska ideana on jo muutenkin lainata muita elokuvia ja koetetaan sitten muistista toistaa vähän sinne päin repliikkejä. Jopa se Thelman & Louisen idea voimaannuttaa naisia osoittamalla etteivät he tarvitse pyytämätöntä apua menee hävikkiin kun se on juurikin Fast Eddie joka vain tulee ominluvin keskeyttämään tripin ja siinä hyväksikäyttävässä narkkariretkussa se autuus sitten odottaakin, että Malibu Stacyn sanoin "don't ask me, i'm just a girl".
Hetkittäin nousi mieleen, että ehkäpä tästä olisi saanut aikaiseksi ihan kelvollisen musiikkivideon kun kerran musiikkia soitetaan hyvinkin ahkerasti ja yleensä niin tapahtuessa juuri muulla ei ole merkitystä ja ollaan kuin Crockett ja Tubbs matkalla In the Air Tonightiin.
Mitäänsanomaton, harmiton ja hyvin ontto voimaannuttamiselokuva joka ei tee palveluksia kenellekään. Parasta lieneekin siis se, että jos huonotkin asiat ovat näin hyvin niin sitten elämä on aika mallillaan.
Me & Will on näemmä saanut suomijulkaisunkin nimellä Hunt for Easy Rider, mikä toki on punaisen langan alku mutta sysätään sivuun aika nopeasti koska ilmeisesti pelkkä siitä mainitseminen on riittämiin.
Keanu Reevesiin pitää palata sen verran, että elokuvan alussa kun Dogstar on vetämässä keikkaa baarissa pitää jo aika tarkkaan tihrustaa jotta Reevesin huomaa siellä seassa. Mikä on ihan oikein koska tilanne ei liity bändiin vaan toiseen paikalla olevaan päähenkilöön, jolloin tarkoitus ei olekaan näyttää lavalla olevaa yhtyettä muutoin kuin taustalla osoittamassa mistä kuultava musiikki tulee. Joten sinänsä siellä olisi voinut olla vaikka pelkkä jukeboksi. Siispä tottakai elokuvan trailerissa kun mainitaan yhtyeitä joiden musiikkia ääniraidalla kuullaan, todetaan siellä olevan mukana myös "Keanu Reeves' Dogstar" ja kuva kuin pysähtyy näyttämään hänen kasvojaan. Jep, tämä onkin siis Me & Will & Keanu.
No, ainakin tuo dvd:n menuvalikko on upea.
Tähdet: *
2 kommenttia:
Born to be mild, vaikka onkin tosiaan kovaa rokkiviittailua (mm Motörheadmainen Fast Eddie, Sub Pop, Dogstar)
Piti heti elokuvan jälkeen vilkaista oliko jompikumpi elokuvan pääesiintyjistä tehnyt musiikkivideoita tai muutoin ollut kontakteissa alaan, mutta en löytänyt mitään sen ihmeellisempää. Tässä kuitenkin tuli fiilis, että musiikkialalta tullaan.
Lähetä kommentti