sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Killing Them Softly (2012)

Nuija ja nuijempi pikkurikollinen (Scoot McNairy ja Ben Mendelsohn) palkataan ryöstämään mafian suojelema korttipeli, ajatuksena vierittää syy pelin valvojan Markien (Ray Liotta) niskoille ja näin selviytyä itse kuin koirat veräjästä. Jotta kukaan ei ottaisi mallia tapahtuneesta ja yrittäisi myöhemmin samaa kutsutaan tilannetta siivoamaan ammattitappaja Jackie (Brad Pitt). Nyt ei ole pahemmin väliä sillä olitko syytön vai et, jos nimesi tulee missään yhteydessä esiin olet aika varmasti päätymässä arkuntäytteeksi.

Elokuvan tekijäporukka sekä kanteen isketty suuri määrä neljästä viiteen tähteen pisteytyksiä ei saa ensimmäiseksi arvelemaan Killing Them Softlyn saaneen Cinemascoressa F-arvosanan ja kun katsoo muita saman kirjaimen elokuvia niin sarjassa jota tähdittävät Disaster Movien tai Alone in the Darkin kaltaiset nimet vaikuttaisi tämä olevan hieman väärässä paikassa. Ymmärtääkseni Cinemascoren pistetyksessä huomioidaan aika vahvasti jo pelkät odotukset näkemäänsä kohtaan ja siihen vaikuttaa luonnollisestikin tapa jolla elokuvia etukäteismarkkinoidaan, joka ilmeisesti Killing Them Soflyn kohdalla oli jokseenkin harhauttavaa, mikä puolestaan kiukutti katsojia. En kylläkään muista miten tätä nimenomaista elokuvaa oli alunperin myyty, mutta sen muistan että noista kannen kehuista huolimatta elokuvaa kuvailtiin tarpeettomankin väkivaltaiseksi ja ahdistavaksi, mikä saa uskomaan mainonnan tainneen painottuneen päinvastaiseen viihteellisyyteen ja ehkäpä Brad Pitt-imagoon(?) eli näin ollen enemmän vaikkapa The Mexicanin suuntaan kuin Seitsemän. En tiedä, ehkäpä joku toinen voi auttaa tässä. Se ainakin on varmaa, että jos Killing Them Softlya on vahingossakaan mainostettu jonkinlaisella valoisalla hymy-Pittilla niin lopputulos ei varmastikaan ole miellyttänyt sitä odottaneita ja se kenties vaikutti aiemmin mainittuun arvosanaan, mutta ei sitten tietenkään kymmeneen laskemisen jälkeen estänyt antamasta positiivisia kommenteja. Se on tehty mikä on tehty. Tämä kun ei ole esimerkiksi mikään Uwe Boll-kehnous taikka esimerkiksi F-listalta löytyneen The Boxin kaltainen kiusalliseen erikoisuuden tavoitteluun ajautunut kiusankappale, joten jos ei oletus ole jossain coolissa toimintaleffassa, tms. saa nähtäväkseen hyvin näytellyn, keskittymiskykyisen ja hyvin kyynisen laatujännärin.

Elokuvan hidas kulku, tummat kuvat, kivulias äkillinen väkivalta ja jatkuva epätoivon tunne saattavat kylläkin masentaa katsojaansa, että se tulee ottaa huomioon jotta jaksaa loppuun saakka turhautumatta. Minä tykkäsin enimmäkseen, mutta ilman pätevää tekijäkaartia ja kärsivällisyyttä ei elokuvan tarina vakuuttanut eikä ratkaisu korostaa tapahtuma-aikaa Bush/Obama-presidentinvaalikilpailulla ollut mielestäni erityisen onnistunut. Niissä kampajapuheklipeissä ei ole sen suurempaa vikaa kuin se, että niitä on turhan paljon ja ne tunnuttaneen valitun vain painottamaan entisestään elokuvan maailman lamatunnelmaa, mikä on sitten liikaa paljon päälle. Itse asiassa se politikointi saattoi olla osasyyllinen siihen F-arvosanaan koska mausteina sellainen menee, mutta jos tarina ei pääasiallisesti ole poliittinen kannanotto niin sen avulla ei tulisi vieraannuttaa yleisöä ja jos katsoja ei kannata kerrottua näkemystä, ollaan aika helposti vastustamassa sitä vaikkapa tässä mainitun Cinemascoren tapauksessa pisteytyksessä. Ja kaikki tietävät kuinka nopeasti nykyään sana kiertää, tai kuinka nopeasti se sana pitää päästä sanomaan.

Tähdet: ***

Ei kommentteja: