Mutta hetkinen, eikö Disaster Movien tekijät ole myös syypäitä sellaisten klassikoiden kuin Epic Movie, Date Movie ja Mitäs Me Spartalaiset olemassaoloon. Eikö noiden kolmen elokuvan maanpäällinen tehtävä ollut lopettaa komiikan olemassaolo kokonaisuudessaan. Eiväthän Epic Movie, Date Movie, tai Mitäs Me Spartalaiset olleet laisinkaan hauskoja, joten miten Disaster Movie siinä onnistuisi.
No, tuskin Disaster Movien tarkoitus on ollakaan hauska, sen tarkoitus on vain olla, niin kuin kääpä on.
Hmm,,, toisaalta kääpällä on jokin oikea syy olemassaololleen, mutta Disaster Moviella ei taida olla.
Toisaalta tarvitsemmehan me besserwisserit jotain mistä ruikuttaa ja nyt Disaster Movie alkaa elämään jo jonkinlaisen McDonalds-filosofian perusteina.
Disaster Movien tarina, tai oikeastaan post it:lle kirjoitettu ostoslista on siinä että Will (Matt Lanter) saa unessa enteen maailman loppumisesta ja sitten taivas sylkee tulta ja tulikiveä. Joukkoon tungetaan lukuisia toisistaan irrallisia kohtauksia, joita elokuvan tekijät varmasti kutsuvat vitseiksi, mutta kuka tahansa hengittävä olento sanoisi joukoksi kohtauksia jotka eivät naurata. Sitten viedään kristallikalloa paikoilleen, koska sen avulla estetään maailmanloppu.
En maininnut muita näyttelijöitä, koska he eivät ansaitse tulla mainituiksi. Kuten ei oikeastaan ansaitsisi edes tuo Matt Lanterkaan.
Minä en oikein jaksa haukkua Disaster Movieta. Yhtä hyvin voisitte lukea viime vuoden elokuussa kirjoittamani Mitäs Me Spartalaiset-arvostelun ja kuvitella sen kertovan Disaster Moviesta, sillä samassa suossa tarvotaan. Ultrahuonoja imitaatioita (Dr. Phil, Amy Winehouse, etc.), supersurkeita eritevitsejä, uraaanionnettomia näyttelijöitä ja tarina jota ei ole.
Jos jostain täytyy tavallaan kehua Disaster Movien tekijöitä ja tässä tapauksessa puhutaan nimenomaan käsikirjoittajakaksikosta Jason Friedbergista ja Aaron Seltzerista, niin heillä on uskomaton kyky ylittää negatiivisesti kerta kerralta edellinen epäonnistuminen. Toisin kuin esimerkiksi joku Uwe Boll, joka säännönmukaisesti tekee sontaa, niin Friedberg/Seltzer onnistuu joka kerta tekemään edellistä huonompaa. Boll sentään sontaa vatkatessaan tekee joka kerta yhtä huonoa, mutta Friedberg/Seltzer ovat ilmeisesti päättäneet ettei ole hyvä asia pitää yllä tasoaan, vaan se tulee alittaa. Joku voisi tietenkin kysyä että jos ei halua pysyä omalla tasollaan, niin miksi ei koettaisi ylittää sitä seuraavalla kerralla. Ei tietenkään, silloinhan lopputulos voisi olla hyvä.
Miksi siis katsoin Disaster Movien, jos se ei kerran tuottanut nautintoa ja en uskonutkaan sen siihen yltävän.
Miksi katsoin Mitäs Me Spartalaiset? Epic Movien? Date Movien?
Voisin siteerata itseäni ja todeta että ”minä pidän parodialeffoista” (tai ainakin haluan pitää) ja vaikka Disaster Moviesta ei ollut odotettavissa mitään positiivista, niin se veti minua puoleensa kuin liekki koiperhosta. Kaikkea ei voi järjellä selittää ja se on herrojen Friedberg ja Seltzer pelastus.
Tähdet: ~
Disaster Movie
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti