Batman Foreverin ohjaisi Joel Schumacher joka oli tehnyt aiemmin muunmuassa Lost Boysin, Rajan Tuntemattomaan ja mikä tärkeintä, Rankan Päivän. Kuulosti ihan lupaavalta.
Batmaniksi oli valittu Top Secretista, Tombstonesta ja Doorsista tuttu Val Kilmer. Mainiota.
Arvuuttajana olisi roolejaan lahjakkaamman oloinen koomikko Jim Carrey.
Tommy Lee Jones! Loistavaa!
Ei-oksettavan-oloinen Nicole Kidman.
Ja sitten siellä olisi joku Chris O'Donnell. Häh, kuka?
No, voihan Batman Forever ollakin ihan kiva leffa.
Kun näki minkälainen elokuva Batman Forever oli, niin eivät Burton ja Keaton olisivatkaan sopineet siihen.
Elokuva alkaa sopivan synkeällä kuvauksella lepakkoluolasta kun Batman valmistautuu öisille seikkailuilleen ja Alfred kysyy ottaako Batman eväät mukaan, johon Batman toteaa nappaavansa jotain mukaan matkallaan. Hmm,,, tuo ei lupaa hyvää.
Batman tulee murjomaan Kaksikasvoa (Tommy Lee Jones) ja tapaa samalla kallonkutistaja Chase Meridianin (Nicole Kidman) ja Meridian sanoo Batmanille ”Onko teillä etunimeä vai sanonko Bats?”
Hetkinen? Bats!?
Mitä tapahtuu?
Kaksikasvo on saanut nimensä ja alkunsa siitä kun hänen kasvoistaan puolet tuhoutuivat happohyökkäyksessä (ei hampaissa) ja hänen kasvonsa ovat siis puoliksi rujon epämuodostuneet. Mutta jostain syystä tämän elokuvan Kaksikasvon kasvot ovat sokaisevaa purppuraa ja näyttävät enemmän siltä kuin purkkapallo olisi poksahtanut naamalle, kuin että ne olisivat sulaneet. Eikä se riitä, jostain syystä Kaksikasvo käyttäytyy kuin jokin sekopäivänen Onnenpyörän juontaja.
Samaan aikaan Bruce Waynen yhtiössä työskentelee Duracel Pupun ja Paluu Tulevaisuuteen Tohtori Emmett Brownin hysteerinen ristisiitos, Edward Nygma (Jim Carrey) joka kehittelee tehosekoittimen näköistä mielenhallintatelevisiokaukosäädintä. Kun Bruce Wayne ei kiinnostu asiasta, päättää Nygma seota entisestään ja ryhtyy Arvuuttaja-nimiseksi klovniksi.
Chase Meridian käyttäytyy Batmania kohtaan kuin kiimainen norsu ja tulee väkisin iholle.
Miten hitossa nämä ihmiset ovat saaneet duunia? Chase Meridian on psykiatri, mutta on taukoamatta kiimassa ja vaikka itse mielelläni menisinkin hänen kaltaiselleen kallonkutistajalle, niin joku voisi nähdä hänen metodeissaan jotain epäeettistä. Ja sitten Edward Nygma, heppu käyttäytyy alusta asti kuin pahinkin Dr. Evil, joten miksi hänet on alunperin palkattu Wayne yhtiöihin?
Sitten kaksikasvo käy kiusaamassa sirkuksen yleisöä ja henkilökuntaa, aiheuttaen siinä samalla eräänkin Dick Graysonin (Chris O'Donnell) vanhempien kuoleman. Dick Grayson on ihan saatanan ärsyttävä nilkki, jonka pitäisi saada selkäänsä, koska ilmeisesti hänen vanhempansa eivät koskaan niin tehneet. Bruce Wayne ottaa Dickin suojiinsa ja eikös tämä samantien löydä tiensä lepakkoluolaan. Tietenkin Dickin ajautuessa lepakkoluolaan, iskeytyy hälytys päälle ilmoittaen tunkeutujan saapuneen lepakkoluolaan. Mitä hälytys saa aikaan? Sulkeutuvat ovet automaattisesti? Saako Bruce tiedon hälytyksestä? Tulevatko robottivartijat paikalle? No ei tietenkään, sillä kun hälytys ilmoittaa tunkeutujasta, syttyvät tietokoneet päälle, alue valaistuu ja lepakkoauto nousee esille varastettavaksi. Siispä Dick keikkaa lepakkoauton ja lähtee huoriin. Ihan oikeasti. Bruce ei välitä.
Edward Nygma/Arvuuttaja ja Kaksikasvo ryhtyvät yhteistyöhän kasvattaakseen pääomaa ja alistaakseen Gothamin asukkaat sen mielenhallintatehosekoittimen valtaan.
Batman jää sorakasan alle ja Dick pelastaa hänet. Aluksi Bruce vinkuu että Dickin pitää käydä koulua, mutta Dick sanoo haluavansa olla Batman apulainen, Bruce luovuttaa ja Dick saa kumipuvun. Dick on nyt kumipukuinen Robin.
Ai niin, Batmanin puku on muuten ihan coolin näköinen, mutta siinä on nännit. Mitä hittoa? Nännit ovat miehillä hyödyttömät muutenkin, joten miksi tehdä sellaiset kumipukuun? No, jotta se olisi anatomisesti oikeanlainen. Miksei siinä sitten ole kiveksiä?
Nyt meillä on kaksi vannoutunutta poikamiestä jotka asuvat yhdessä ja kulkevat kumipuvuissa. Dick Grayson.
Dick.
GrAYson.
Robin.
Slerba-niminen heppu käyttää salanimenään feminiinisen kuuloista Robinia ja heiluu kumipuvussa.
Vain Taru Sormusten Herrasta sisältää enemmän homoseksuaalisuutta kuin Schumacherin näkemykset Batmanista.
Arvuuttaja ja Kaksikasvo joukkoineen hyökkäävät Waynen kartanoon ja Arvuuttaja käy pommittamassa lepakkoluolan. Mennessään lepakkoluolaan, hälytys pärähtää päälle ja nostaa lepakkoauton sopivaksi maalitauluksi. Ihan oikeasti Bruce, mieti tota hälytysmeininkiä uudemman kerran.
Chase tulee kaapatuksi ja Batman näyttää persettä. Ihan oikeasti, se näyttää persettä.
Batman ja Robin lähtevät pelastamaan Chasea naurettavan näköisien lepakkoveneen ja lepakkolentokoneen ohjaimissa.
Jossain Gothamin rantavesissä sijaitsee Arvuuttajan piilopaikka, kerrostalon kokoinen tehosekoitin. Piilopaikka? Ilmeisesti jokaisella Gothamin asukkaalla on harmaakaihi tai jotain, kun kerran kukaan ei ole aiemmin löytänyt Arvuuttajan (köh!) piilopaikkaa.
Robin jää vangiksi, mutta ei hätää kun Batman heittelee kolikoita ja pelastaa niin Chasen kuin Robinin.
Rasittavaa tässä elokuvassa on se, että se luo sellaisen mielikuvan että ihan kuin tekijät eivät itsekään oikein olisi tienneet mitä ovat tekemässä. Elokuvassa on muutama synkästi kuvattu osuus, mutta pääosin se sellaista ärsyttävän neonväristä sokerisotkua. Musiikissakin vaikuttaa siltä kuin Elliot Goldenthal olisi lähtenyt aluksi toistamaan aiemmista osista tuttua synkkää Danny Elfmanin sinfoniaa, mutta sitten tuottajat olisivat pakottaneet hänet tunkemaan aina silloin tällöin väliin kaikenlaista vieteriukkomusiikkia. Niinpä elokuvan tunnelma on liian hajanainen.
Kun mukaan on laitettu lukuisia bojojoing-ääniefektejä ja puujalkavitsejä, niin katsoja voi vain ihmetellä että mitä tapahtuu. Asiaa ei auta se, että molemmat pääpahikset Arvuuttaja ja Kaksikasvo ovat aivan samanlaisia karnevaaliklovneja, jotka syövät täten toistensa vetovoimaa. Tässä tapauksessa olisi kannattanut jättää hysteerinen melskaaminen Jim Carreyn tehtäväksi, sillä ainakin hänellä näyttää olleen hauskaa elokuvaa tehtäessä, koska näemmä hän on saanut tehdä mitä lystää. Mutta Tommy Lee Jones vaikuttaa liikaa viagraa saaneelta hirnuvalta hevoselta koko ajan, kun hänelle olisi istunut paremmin vakavampi esiintymistapa.
Niin Nicole Kidman kuin Chris O'Donnellkin ovat aivan hyödyttömiä tapauksia koko elokuvassa. Kidman ei tee muuta kuin mouruaa kiimaisena ja jää Batmanin pelastettavaksi. Kun taas O'Donnell ei muuta tee kuin kiukuttelee ja jää Batmanin pelastettavaksi.
Batman Foreverin kaikkinainen sokerihumala käy lopulta vain rasittavaksi ja monet sen tähän elokuvaan tekemistä muutoksista tuntuvat joko hätäisiltä, tai umpitunnelissa tehdyiltä vitseiltä.
Val Kilmer oli ihan hyvä Batman, mutta hänelle ei ole juurikaan annettu tilaa hengittää ja Robinin tuominen mukaan elokuvaan teki Batmanista auttamattomasti kaappihomon. Olisivat sitten oikeasti tehneet jotain rohkeaa ja tehneet Batmanista ja Robinista oikeasti parin.
Menivät kaiken lisäksi pilaamaan edellisten elokuvien lavastustyylin, rakentamalla samankaltaista, mutta tekemällä sitä aivan liian paljon ja tekemällä siitä aivan liian värikästä.
Tosiaan, ehkä Batman Foreverin avulla on helpompi myydä Happy Meal-aterioita, mutta niin on myös laksatiivia.
Ei Batman Forever kuitenkaan aivan onneton ole. Siinä on muutama hyvin valaistu kohtaus ja pari onnistunutta musiikkipätkää.
Tähdet: **
Batman Forever
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti