Onneksi Tappajahai ei ole avaruudessa.
Tämän elokuvan tarpeeton keksintö on kolmiulotteisuuden hyödyntäminen. Kyllä kyllä, uskokaa pois. Kuten näköjään jostain kumman syystä näinä päivinä, myös Tappajahai kolmosen aikoina 3D oli trendikkyyden huippu. Mutta oli vuosi mikä tahansa, niin se ei muuta sitä seikkaa että 3D näyttää hyvältä vain kertakatselun ajan ja isolta kankaalta. Uudelleen katselua ajatellen, 3D kannattaisi jättää Heurekan huoleksi. Ilman kolmiulotteisuuden harhaa 3D:ksi tehdyt elokuvat näyttävät ääliömäisiltä. Korostaakseen kolmiulotteisuuden tehoa kaikki tulee koko ajan kameraa kohti ja kun kaikki tulee kameraa kohti niin se vain näyttää nololta jos sitä ei näe kolmiulotteisena.
Typerästä ulkonäöstään huolimatta, Tappajahai 3 ei ole yhtään hullumpi ja tarinansa puolesta se on oikeasti mielenkiintoisempi kuin kakkososa. Tämä sentään hyödyntää uutta tarinaa, eikä pelkästään toista vanhaa.
Mike Brody (Dennis Quaid) valmistelee uuden ja ihmeellisen vesipuiston Sea Worldin avajaisia, kun paikalle saapuu kutsumattomia vieraita. Ensin paikalle saapuu kiukkuinen valkohai, joka tietenkin palauttaa Miken mieleen Amityn saaren tapahtumat. Niin koska Mike tietenkin on edellisistä Tappajahaista tutun Martin Brodyn poika, joka ei ole teini enää vaan aikuinen mies. Luonnollisesti Miken vieraaksi on saapunut myös velipoika Sean (John Putch) joka pelkää vettä kiitos aiempien hai-tapahtumien. Sean alkaa pikku hiljaa pääsemään eroon vesipelostaan, joten mikä olisikaan parempi hetki kohdata hai vesipuistossa.
Sea Worldin omistaja Calvin Bouchard (Louis Gossett Jr.) suostuu ehdotukseen että paikalle saapunut hai vangittaisiin osaksi puiston esitystä. No siitä ei kauaa iloita, kun hai päättää samantien kuolla vankeudessa.
Eipä se tämänkertainen tappajahaikailu kauaa kestänyt.
Mutta mitä ihmettä? Se vangittu hai olikin vasta pentu ja nyt sen emo, yli 10 metrinen syömäkone tulee vaatimaan kostoa. Onneksi vesipuistossa on paljon vedenalaisia tunneleita jotka joudutaan sulkemaan haihyökkäyksen takia ja onneksi sinne suljettuihin tunneleihin jää joku nelisenkymmentä ihmistä vangiksi.
Luojan kiitos, suuri valkoinen egoistinen valokuvaajametsästäjä Philip Fitzroyce (Simon MacCorkindale) on paikalla aikeenaan kurmoottaa jättimäistä valkohaita.
Fitzroyce tulee syödyksi.
Seuraa muutama julmetun ruma haiefekti, äärimmäisen pateettinen hidastuskohtaus ja kohta Mike ottaa mallia isästään ja räjäyttää hain palasiksi. Hain hampaat lentävät katsojaa kohti.
Aina välillä näytetään vedessä pulikoivia delfiinejä, sillä koska kyseessä on vesipuisto niin tottakai siellä pitää olla hyppiviä delfiinejä.
Tappajahai kolmosen idea vesipuistosta, jonka alueella mellastaa vihamielinen hai on ihan onnistunut idea jollekin haielokuvalle. Periaatteessa pitkälti samalla tarinalla kulki Renny Harlinin Deep Blue Sea. Eli suljetulla alueella on älykäs hai tai useampi sellainen napsimassa paikallisia poskeensa.
Tappajahai 3 kärsii pääasiassa kolmesta seikasta:
1. Oli aivan tarpeetonta sitoa tämä elokuva Brodyn perheeseen pistämällä mukaan aiemmista elokuvista tutun Martinin pojat, etenkin kun Seanilla ei ollut rakenteellista merkitystä elokuvan tarinan kannalta. Nyt hain ja Brodyjen läsnäolo kielii siitä, että taas joku hai tulee kostamaan Brodyille sen ensimmäisen hain kuoleman, mutta tällä kertaa hain läsnäolo on ilmeisesti olevinaan sattumaa ja isomman hain motiivi syödä vesipuiston väestöä johtuu poikasen kuoleman kostosta. Olisikin kannattanut sitoutua täysin siihen ideaan että vesipuistoon vangitaan hainpoikanen jota emo tulee noutamaan ja vaihtaa Dennis Quaidin ja John Putchin roolinimet joksikin muuksi.
2. Efektit ovat aika kökköjä jopa vuoden 1983 elokuvaksi. Enkä tarkoita pelkästään niitä 3D-efektejä, vaan ylipäätään kohtauksia joissa tämä jälkimmäinen ja haista isompi esiintyy. Iso hai on kuin tukki ja sen liikehdintä on yhtä sulavaa.
3. Elokuvan kolmas heikkous on sen hyvän idean lievä hukkaaminen. Tappajahai 3 pääsee vauhtiin nopeammin kuin edelliset osat ja aikaa ei tuhlata paljoa spekulaatioihin, vaan hain läsnäolo todetaan nopeasti ja toisen hain läsnäolo todetaan yhtä nopeasti. Kuitenkin rakenne toimii toisen hain tuloon saakka hyvin. Ensin kerrotaan ensimmäisen hain tulosta, vangitsemisesta ja kohtalosta sopivalla nopeudella, mutta toisen hain tullessa mennään hirveällä vauhdilla sen riehumiseen ja räjähdykseen. Elokuvan alkupuoli toimii siis huomattavasti paremmin kuin loppuosa, etenkin kun loppuosa kärsii eniten siitä ylenpalttisesta 3D-kuonasta.
Tappajahai 3 on ajoittain teknisesti julmetun kömpelö, siinä on juonellisesti joitakin suuriakin epäloogisuuksia, mutta perusidealtaan kyseessä on varsin kivaa jatkoa Tappajahai-sarjalle. Se ei missään nimessä ole mikään laatuklassikko, mutta se on vallan mainio kasariklassikko.
Tähdet: ***
Tappajahai 3
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti