Elokuvamme alkaa herkän musiikin tahdittamana ja näemme kuinka idyllisessä vedenalaisessa maailmassa sukeltajapari pulikoi. He löytävät hylyn, Orca-nimisen veneen. Sehän oli se vene jolla edellisen Tappajahain superkolmikko Martin, Matt ja Quint lähtivät haita pyydystämään.
Hetkinen? Jos näemme edellisestä elokuvasta tutun veneen, niin tuleeko nähtäväksi muutakin tuttua. Kyllä vainen, sillä samantien iso hai tulee ja pistää sukeltajat poskeensa. Toisen uhrin kamera lipuu kohti merenpohjaa räpsien valokuvia matkallaan.
Olemme jälleen Amityn saarella ja jälleen saarelle tulee aterioimaan suuren suuri hai.
Hai hyökkää vesihiihtäjän kimppuun ja temmellyksen tuoksinassa vene poksahtaa polttaen hain kasvoista puolet. Nyt siis varmasti erotamme hain edellisen elokuvan vastaavasta. Olisikin aivan liian helppoa sekoittaa tämä uudempi hai ensimmäisen elokuvan haihin, etenkin kun edellisen elokuvan hai räjähti kappaleiksi.
Kun rantaan ajautuu pureskeltu miekkavalaan ruumis, niin Martin Brody (Roy Scheider) epäilee samantien toisen valkohain saapuneen paikalle, kenties kostamaan edellisen hain ennenaikainen kuolema. Pahus tätä vendettahai-lajia.
Martin menee heti ruikuttamaan pormestarille, että taas täällä mellastaa hai ja kuten aiemmin, pormestari ei usko Martinia.
Aiemmasta hyökkäyksestä jäljelle jäänyt kamera on tällä välin ajautunut Martinille ja yhdessä kuvassa näkyy hain silmä, joten Martin koettaa sen avulla saada pormestari hännystelijöineen uskomaan että hai venaa vedessä. Eihän ne tietenkään usko, etenkin kun Martinin maine haihysteerikkona sai hänen aiemmin aiheuttamastaan väärästä hälytyksestä lisää painoarvoa. Niin ja se kuvakin on parhaimmillaankin tulkinnanvarainen. Siispä Martin saa kenkää sheriffin virastaan. Mutta Martinpa ei aio luovuttaa.
Martinin pojat ja joukko muita teinejä lähtee merelle dokaamaan ja hai hyökkää. Martin lähtee yksinään perään ja siinä välissä hai syö helikopterin. Lopulta, kunhan hai on ensin saanut jokseekin vatsansa täyteen teinejä, Martin tunkee korkeajännitekaapelin hain suuhun ja korventaa tämän kuin kebabkokki lampaan.
Ei tämä oikeastaan mikään hullumpi elokuva ole. Kyseessä on vain hyvin tyypillinen jatko-osa niin hyvässä kuin pahassakin.
Hyvää on oikeastaan se, että se on ensimmäisestä Tappajahaista pitäneille niin kovin tuttu heti ensiminuuteistaan lähtien, mutta pahaa on on se, että se on liiankin tuttu.
Kuten niin monesti kakkososien kohdalla tapahtuu, tämäkin oikeastaan vain toistaa ensimmäistä osaa, mutta tekee kaiken kaksi kertaa.
Tiedättehän tämän jatko-osasyndrooman. Kun ensimmäisessä osassa oli iso räjähdys, joten jatko-osassa on kaksi isoa räjähdystä. Ensimmäisessä osassa isä oli vaarassa, joten jatko-osassa molemmat vanhemmat ovat vaarassa. Eli tehdään sama kuin aiemmin, mutta tehdään sitä enemmän. Sitä Tappajahai kakkonenkin tekee.
Koska ensimmäisessä osassa oli toimivia hyökkäyskohtauksia, niin täytyyhän sen toimia jos niitä laitetaan tuplasti seuraavaan osaan. Joten Tappahai kakkosessa ei niinkään tyypilliseen jatko-osatapaan panostettu suuremmin uuteen tarinaan, vaan edellisen osan toistamiseen kaikukammiossa. Itse kuitenkin toivoisin että unohdettaisiin jatko-osissa se ajatustapa, että enemmän on parempi ja keskityttäisiin tekemään edes ne vanhat jutut onnistuneesti. Toisaalta jatko-osista varmaan 90 prosenttia saisi jäädä haudan pimentoon jo syntyessään.
Koska Tappajahai kakkosessa on useita samoja näyttelijöitä ensimmäisen osan kanssa, niin se vain korostaa sitä toistojuonisuutta. Edelleen Martin Brody koettaa saada valtaapitävät uskomaan että hai kiusaa, kukaan ei usko, Martin tappaa hain.
Eihän tässä sinänsä ole suuremmin valittamista, sillä eihän ensimmäinenkään Tappajahai ollut tarinaltaan kovinkaan syvällinen. Kyse on kuitenkin ihan perinteisestä hirviö on irti-juonesta. Kakkosen ohjannut Jeannot Szwarc ei kuitenkaan ole Steven Spielberg, kuten Supergirl viimeistään osoittaa. Szwarc on enemmänkin kelpo liukuhihnaohjaaja ja sellainen on aina paikallaan kun tehdään yllätyksetöntä jatko-osaa.
Roy Scheider oli kyllä vallan mainio tälläkin kertaa, mutta elokuva olisi kaivannut hänen lisäkseen muitakin vahvoja hahmoja kuten edellisosan Richard Dreyfuss ja Robert Shaw olivat.
Tappajahai 2 on siis ihan kivaa katseltavaa, mutta niin kovin persoonatonta. Hieman kuin tähteiden syönti. Sitä koettaa saada sen maistumaan samalta kuin eilen, mutta ei se vaan oikein onnistu.
Tähdet: ***
Tappajahai 2
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti