Poloinen ex-ammattitappaja John Wick (Keanu Reeves) ei saa vieläkään elää rauhassa, vaan ensin kostettuaan koiransa ja talonsa puolesta ja pistettyään hengiltä hänet pettäneen rikollispomon on miehen päästä pistetty sellainen palkkio, että kaikki mahdolliset tappajat ovat hänen perässään. Koska se petturi tuli tapettua ammattitappajien turvahotellin tiloissa erotetaan John liiton jäsenyydestä ja siten mitään suojapaikkaa ei enää ole tarjolla vaan hän on täysin yksin. Jos siis unohdetaan ne useat henkilöt jotka auttavat häntä. Ja nyt vuorostaan tapetaan Johnin tappajaystävän Sofian (Halle Berry) hauva, joka sitten tietenkin pikaisesti kostetaan.
Kakkososa oli ensimmäisen tavoin mainio toimintaelokuva, joka kuitenkin kärsi persoonattomasta pääpahiksesta ja etenkin tarpeesta kasvattaa elokuvaa tarinan sijaan ns. metelillä jonka vuoksi kaikkea oli kyllä tyypillisen jatko-osan tavoin enemmän, mutta ei mitään oikeastaan paremmin. Siksipä ammattitappajien määrän lisääminen johti joihinkin tarpeettoman hölmöihin hahmoihin ja kun joka toinen elokuvan rooleista tuntui olevan tappaja niin kyllähän se kieltämättä muuttui hieman tahattoman koomiseksi, mutta samalla se määrän kasvattaminen lähes absurdeihin mittoihin oli onnistunut idea tätä kolmatta osaa ajatellen, koska nyt punaisena lankana on pelkkä pakomatka jossa ei tunnu olevan mahdollisuutta taukoihin sillä missään ei ole turvallista olla, kun eihän sitä tiedä vaikka tuokin bussikuski tai kadullekuseksija olisikin sivutoimeltaan ammattitappaja. Näin ollen tällä kolmannella osalla tuntui olevan kakkosta enemmän lupa olla ylivedettyä räimettä, koska nyt vain yksinkertaisesti paahdettaisiin eteenpäin kunnes voimat loppuvat. Elokuvan ohjaaja Chad Stahelski olikin todennut että "Chapter 3 isn't necessarily going to be bigger than Chapter 2, but it is going to be more intense" ja se on mielestäni oikein, näin sen pitäisikin olla. Suurelta osin tämä miellyttääkin juuri siksi, että itsensätoiston sijaan elokuva vaikuttaa enemmän suoremmalta jatkolta ja olisikin ihan hyvin voitu tehdä niin, että olisi leikattu kakkosen lopetus ja pistetty se ykkösen perään jolle tämä Parebellum sitten olisi kakkososa. Toki hyvin yksinkertaistetun suoraviivaista jatkoa, mutta kuitenkin vievän edes johonkin suuntaan kuin vain pyörivän paikoillaan. Melkein olisin suonut Parabellumin olevan vieläkin minimalistisempi koska alkupuoli joka koostuu käytännössä pelkästään takaa-ajosta vailla dialogia oli sen verran tehokasta menoa, että vertautui jo ulkoilmoihin siirrettyyn The Raidiin ja sitä seuraava osa jossa tuodaan sivuhahmoja sekä sivulauseita mukaan tuntuu jo jonkinlaiselta jarruttamiselta. Ne ammattitappajien salaseuran (joka muuten on näkyvämpi osa maailmanmenoa kuin vaikkapa poliisit ja parkkipirkot yhteensä) ihmeellisyydet melkein kerjäävät elokuvan sijaan televisiosarjaa osakseen.
Olipa mukava nähdä Mark Dacascos taas jossakin muussakin kuin suoraan videolle-roskassa ja hän tuntuikin kovasti nauttivan osastaan.
Erinomainen toimintaleffa ja sarjalla on edelleen varsin vahva tulevaisuus edessään (nelososa kun on jo suunnitteilla), mutta kyllä se John Wickin salaperäisyys jäi sinne ensimmäiseen elokuvaan, joten oletettavasti vastaisuudessa aivot jäävät varmemmin naulakkoon.
Tähdet: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti