Aina silloin kun entinen CIA:n supersotilas Robert McCall (Denzel Washington) ei käy rankaisemassa pahantekijöitä tuhmuuksistaan jatkaa hän eläköitynyttä hiljaiseloaan uberkuskina ja tarkkailee ihmiselon ihanuutta sekä kurjuutta. Kun Robertin ystävä ja ex-pomo Susan (Melissa Leo) tapetaan agenttityönsä seurauksena, aikoo hän löytää ja rangaista syyllisiä. Ei vain koska se on oikein vaan koska tällä kertaa se on myös henkilökohtaista ja sitä se on jo siksikin, että tottakai tuttuun tapaan pahikset löytyvät lähipiiristä.
Siinä sivussa sitten vielä hoidetaan omilla hoodeilla häiriköivä jengi ja pelastetaan paikallinen taiteilijanuori väärälle tielle sortumiselta. Tämä jengiosuus on muuten joko kirjoitettu tosi surkeasti taikka sitten elokuvasta on leikattu iso osa pois, sillä mikään jengi ei taatusti jättäisi asiaa sikseen jos joku tulisi nöyryyttämään heitä, mutta niin vain nyt tapahtuu ja jengi katoaa kuvioista kuin Taika-Jim olisi tehnyt jonkin hypnoottisen eleen.
Pidin ensimmäisestä Tasoittajasta ja vaivatta suosittelen sitä jos kaipaa laadukasta toimintaelokuvaa katsottavakseen. Hyvät roolisuoritukset, tyylikkäästi toteutetut toimintakohtaukset ja sopivasti pulssia nostattava musiikki sekä rytmitys joiden ansiosta sanoo fuck yeah! kun sankari pistää pahikset lihoiksi. Se ei kuitenkaan saanut minulta kuin kolme tähteä viidestä ja syystä että se kulki liiankin helposti maaliin. Sankari oli niin voittamaton, että kertaakaan ei tuntunut siltä kuin hän olisi vaarassa ja se nyt vain käy jossain vaiheessa tylsäksi kun tietää liiankin varmuudella lopputuloksen. Onhan se toki supermakeeta nähdä kun joku on niin huipputason ammattilainen, että jokainen vastustajan liike on ennakoitu ja kisa voitettu jo ennen kuin se alkaakaan. Siksipä juuri toimintakohtauksista saadaan ns. cooleja, mutta jännitystä se syö. Varsinkin kun Denzel ei ollut ainoana sitä tekemässä vaan siellä olivat kaikenmaailman Liam Neesonit ja Tom Cruiset toteuttamassa askeleensa aivan yhtä tarkasti. Toki McCallille oli annettu sademiestä luonteeseen jotta olisi vähän muka normaalista poikkeavaa seassa, mutta se ei ollut heikkous vaan jopa tarkensi miehen otteita ja siten vielä entisestään vähensi riskiä saada likaa vaatteisiin.
Tämä kakkososa toimii ihan samalla tavalla, mitä nyt vain tyypilliseen jatko-osan tapaan ollaan panoksia nostettu lisäämällä hahmoja ja... no, siinä se nyt sitten olikin.
Hyvä, tyylikäs toimintaelokuva on edelleen kyseessä, mutta se vähäkin "yllätyksellisyys" mitä ensimmäinen osa tarjosi on muuttunut jo nyt rutiiniksi ja harmillista se on erityisesti siksi, että tämän kakkososan pahisjoukon pitäisi olla kyvyiltään vertailukelpoisia McCallin kanssa ja siitä annetaankin sopivasti merkkejä, mutta sitten kun päästään itse asian ytimeen osoitetaan jälleen kuin omnipotentti McCall onkaan, jonka vuoksi uhka tuntuu jälleen aika mitättömältä. Supersotilaatkaan eivät ole tarpeeksi super kun vastassa on McCall.
Denzel Washington on edelleen sopiva rooliinsa enkä lainkaan ihmettele miksi hän nimenomaan tämän kohdalla suostui uransa ensimmäiseen jatko-osaan, koska onhan tällaista hahmoa varmasti kiva näytellä, mutta kahden tunnin pituudesta olisi hyvin voitu leikata vartti tai enemmänkin pois kun kerran jo nyt tässä vaiheessa tyydyttiin olemaan vain ja ainoastaan osa kaksi ilman sen enempää esitettävänään kuin numero tittelin perässä. Lopussa sentään kosketaan sydämeen, että lopullinen fiilis on ainakin hyvä.
Joskin tosiaan, se jengijuoni oli todella kömpelösti toteutettu. Ensinnäkin oli jo itsessään tarpeettoman kliseistä pistää pelastettavaksi "ottopojaksi" taiteilijanuori jota painostettiin liittymään jengiin, mutta erityisesti se kuinka McCall nolaa jengiläiset hakiessaan nuorukaisen pois heidän luotaan ja nämä vain jättävät asian sikseen eivät koetata kostaa oli kyllä erikoinen päätös, mutta osoitti enemmänkin ettei sillä koko jengiosuudella ollut merkitystä elokuvalle. Kunhan vain piti keksiä jokin asia mikä häiritsisi taiteilijanuoren ajatuksia, mutta ihan yhtä hyvin se olisi voinut olla vaikkapa koulusta lintsaaminen, mikä olisi ollut parempikin koska sitä ei olisi kaivannut jos sitä ei olisi enää myöhemmin mainittu. Väkivaltaan turvautuvan jengin unohtaminen koko elokuvasta sen jälkeen kun heidät on suututettu oli onneton sivuutus ja ei, sitä ei poistettujen kohtausten perusteella oltu vain leikattu tyngäksi vaan sitä ei yksinkertaisesti ollut.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti