The Box (2009)

Kyllä, juuri se The Box.

Eräänä iltana Norman (Cameron Diaz) ja Arthurin (James Marsden) oven luota löytyy laatikko, jonka sisällä on laatikko jossa on nappi. Ei, se ei ole Kimble. Niin ja on tuolla pariskunnalla poikakin, mutta väliäkö hänellä kun poika vaikuttaa hieman ylimääräiseltä varpaalta. Ja varpaista puheen ollen, sellaiset puuttuvat Norman toisesta jalasta ja sekin tuntuu vain ylimääräiseltä seikalta. The Boxissa on itse asiassa aika paljon sellaisia pikkujuttuja jotka tuntuvat ylimääräisiltä. Eivät niinkään varsinaisesti häiritseviltä, mutta silti ylimääräisiltä.
Kohta paikalle saapuu Arlington Steward (Frank Langella) jonka kuljettaa tuota edellä mainittua laatikkoa pariskunnalta toiselle ja kertoo, että jos nappia painaa niin siitä hyvästä palkkioksi annetaan miljoona dollaria, mutta painallus myös tappaa jonkun tuntemattoman ihmisen. Laatikon annetaan pysyä päivän verran Norman ja Arthurin luona, ja kun tarjolla on epävarmaa taloudellista tulevaisuutta, niin painavatko he nappia kun eivät kuitenkaan tietäisi kuka kuolee, vai kuoleeko kukaan?
Perään laitetaan joukko hassuja outoja kohtauksia ja yksi todella ärsyttävä nuori miesnäyttelijä.
Ja on seuraavan pariskunnan vuoro tehdä päätös.

The Boxin idea on todella mainio, mikä ei liene kovinkaan suuri yllätys kun ottaa huomioon elokuvan pohjautuvan Richard Mathesonin tarinaan. Tosin kuten yleensä Matheson-filmatisointien kohdalla - joista etenkin moninaiset I am Legend-elokuvat tulevat mieleen - ei myöskään The Box yrityksestään huolimatta oikein yllä tarpeeksi korkealle, jotta sen kohdalla uskaltaisi ylistää elokuvaa onnistuneeksi Mathesoniksi. Vastaavasti tämä elokuva on ehdottomasti ohjaajansa Richard Kellyn onnistuminen, sekoilustaan huolimatta umpitylsän Southland Talesin jälkeen, joten miettien Mathesonia ja Kellya, niin toiselta puolelta voi tarvittaessa ottaa esille plussia.
Kuitenkin Donnie Darkon vaikutukseen ei The Box kohdallani yllä, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää koska nyt Kellysmi on jo tuttua, mutta heille joille The Box on ensimmäinen Kelly-elokuva lienee tämä ihan sopivan mielenkiintoinen ensikosketus.
Pääasiallinen ongelma The Boxin kohdalla ei kuitenkaan ole vertailut Mathesonin ja Kellyn muihin töihin, vaan se että 115 minuuttia on aivan liian pitkä aika tarinalle joka toimisi parhaiten jonain Twilight Zone-sarjan jaksona (oho, arvatkaapa mitä?).

Diaz ja Marsden ovat ihan hyviä rooleissaan, vaikka kyllä se on Langella joka pelastaa näyttelijöiden osuuden, vaikkakin hänen salaperäinen hahmonsa onkin mystisyydessään sellainen, että kun sitä pääsee esittämään juuri joku Langellan kaltainen loistonäyttelijä, niin voiko sellaisella mennäkään metsään? Joten Langella on hieman epäreilussa asemassa Diaziin ja Marsdeniin verrattaessa.
Diazin ja Marsdenin kohdalla ei oikein riitä, että he ovat ihan hyviä, kun he ja hahmonsa ovat lopulta aika tylsää seurattavaa. Joten energiaa olisi tarvittu enemmän.
Marsdenin kohdalla tulee vielä usein mieleen se, että mies on hieman jumiutunut niihin Superman Returns/X-Men-rooleihin joissa jää aina jotenkin taustalle, mikä on sääli, sillä minusta hän ansaitsisi enemmän etualan rooleja. Mieshän oli aivan loistava Lumotussa.

Hyvä ja erittäin mielenkiintoinen idea elokuvalle, joka kuitenkin tosiaan olisi selkeästi parhaimmillaan lyhyemmässä mitassa, sillä nyt elokuva vaikuttaa valitettavan venyteltyltä, mikä puolestaan tekee lopputuloksesta tarpeettoman tylsän. Heti kun Langella 30 minuutin jälkeen vie laatikon mukanaan, vaikuttaa siltä kuin seuraavana olisi vuorossa lopputekstit, mutta kun ei niin ei. Ja jotenkin tuntuu siltä (miltä tuntui jo Southland Talesin kohdalla), että Kelly on jäänyt jumiin erikoisuuden tavoittelun kanssa, minkä vuoksi hän itse taitaa uskoa olevan tarpeen tehdä elokuviin jotain ylimääräistä "outoa", aivan kuin ne eivät muuten toimisi. Vähän niin kuin Cradle of Filthin meikit, ketjut ja vyöt.

Mutta idea on erittäin hyvä.

Niin ja katu jonka varrella Norma ja Arthur asuvat tuo mieleen Halloweenin..

Tähdet: ***
The Box