Junnu keskittyy valtiollisten tehtävien sijaan B-luokan elokuvien tekoon ja on muun muassa siksi täyttänyt parlamentin näyttelijöillä. Mikä ei nyt ole kovinkaan huvittava asia jos miettii sitä, että todellisuudessa MTV-juontajatkin voivat olla päättämässä Suomen asioista.
Diktatuurilla on vastustajansa ja suurin nimi tuolla vastapuolella on karismaattinen älykkökirjailija Thorne (Donald Sutherland), jota ei vankeus ja kidutus murra.
Puolensa joutuu valitsemaan ensin vartijana Thorneen tutustuva ja sitten Juniorin erikoisjoukoissa toimiva Joe (Ralph Fiennes), joka päädyttyään edellisen puolelle auttaa vallankumouksessa vain huomatakseen Thornen olevan aivan yhtä paha ja ilkeämielinen hallitsija kuin mitä Junior oli.
Kun tälläinen tarina kerrotaan siten, että valtiokokoukset järjestetään paskalla istuen, sirkusmusiikki soi, väliin leikataan hidastettua kuvaa elefanteista ja uutisissa kidutusta seuraa toinen Frendit-ohjelman kautta, niin sitä voisi ajatella elokuvan olevan jonkinlainen satiiri. Näin varmasti onkin, mutta edes pätevät näyttelijät eivät peitä sitä seikkaa että toteutus on yhtä kömpelöä tekotaiteellisuutta kuin mitä Anthony Hopkins esitti Slipstreamillaan ja näin ollen hyvätkin ideat peittyvät yliyrittämisen alle.
Se kyllä on myönnettävä, että siinä vaiheessa kun Joe joutuu vankilaan uudelleenkoulutettavaksi, on elokuvassa hetkittäin toimivaa kafkamaisuutta, mutta jos sitä enemmän mieleen jää jokin ruma valaistus, niin no es bueno.
Poliittisena satiirina Land of the Blind on enemmän Idioluutio kuin Diktaattori.
Tähdet: *
Land of the Blind
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti