Kovasti tätä elokuvaa on koetettu verrata David Lynchin tuotoksiin ja tavallaan sen pystyy ymmärtämään, edellyttäen että kaikkien katuojaputsareiden foliohattusekoilut avaruussalaliitoista ja pähkinäpuista ovat yhtä kuin Lynch. Hopkinsin ohjaustyö on pelkkää visuaalista ja käsikirjoituksellista oksennusta joka löytyy urbaaneista sanakirjoista termin tekotaiteellinen alta. Siinä missä on helppo pitää Lynchin ja vaikkapa Alejandro Jodorowskyn elokuvia sekoiluna, Alex Coxin Walkeria, Oliver Stonen Natural Born Killerisia ja esimerkiksi Ken Russellin Altered Statesia tarpeettomina kuvakikkailuina, niin näitä elokuvia katsellessa uskon, että moni kuitenkin osaa pääosin arvostaa niissä olevaa toteutustapaa kunnianhimoisina kokeiluina ja ohjaajiaan sellaisina jotka uskovat tekemäänsä. Ja vaikka pitäisi kaikesta huolimatta jotain Eraserheadia pelkkänä roskana, niin sekä siinä että muissa antamissani esimerkeissä voi vähintään kuitenkin nähdä sen, että niiden ohjaajat ovat oikeita elokuvaohjaajia jotka tietävät mitä tekevät edes vaistonomaisesti ja ainakin näyttelijöiden ohjaus kertoo että joku on ainakin koettanut pitää lankoja käsissään.
Anthony Hopkins on erinomainen näyttelijä, mutta Slipstreamin perusteella hän on helvetin huono ohjaaja, tai ainakin välinpitämätön. Vaikka kuinka Hopkins selittäisi halunneensa tehdä jotain erilaista, niin pahoittelen mutta pelkkä sekoilu ei tee elokuvasta erilaista, jos ei kerran osaa perustella tekemäänsä. Kuka tahansa voi viedä näytteille tukin ja virtsata sen päälle, mutta vain harvat osaavat uskottavasti myydä sen taiteena. Ohjaaja-Hopkins ei tee muuta kuin antaa näyttelijöiden (jopa itsensä) nolata itsensä olemalla väärässä mielentilassa koko elokuvan ajan, esittää visuaalisuutta joka vaikuttaa vanhoilta videokameran valmisasetuksilta, kertoo tarinaa jota kukaan ei ole viitsinyt kirjoittaa ylös ja jopa psykedeliatrippinä Slipstream on niin nolostuttava että jopa Uwe Bollilla olisi vaikeuksia tehdä samanlaista kuraa.
Ehkä joku näkee Slipstreamissa muutakin kuin vain idioottipaskaa ja onnittelut siitä, mutta jos elokuvan ainoiksi valopilkuiksi jää joku repeäminen nauruun kun Christian Slater sanoo nimen Bonnie, niin ehkä minä en haluakaan nähdä tässä mitään muuta kuin sitä idioottipaskaa.
Anthony Hopkins onnistuu sentään siinä, että teki elokuvan jonka kohdalla rupesin miettimään, että ehkä se Wicker Man-remake ei olekaan huonoin näkemäni elokuva, mutta kyllä se sitä edelleen on.
Enpä olisi ikinä uskonut, että näyttelijänä niin uskottava Hopkins saattaisi olla elokuvaohjaajana kuin mielenvikainen seniili pappa joka syö kissankakkaa hiekkalaatikolla ja vakuuttaa ettei hänen elokuviaan kannata enää ikinä katsoa. Ja kuka helvetti kehtaa enää käyttää sellaisia metaforia kuin mitä Hopkins tekee tässä pitkin elokuvaa. Olisin luullut miehen osaavan käyttää muitakin kuin Nixonin "i am not a crook" ja Poen "a dream within a dream"-viittauksia, ja jos se ei riitä niin laitetaan mukaan kuvia Hitleristä sun muista pelkästään tuhansia kertoa kulutetuista seikoista.
No okei, se Invasion Of The Body Snatchers-juttu oli suht' hauska, vaikka eihän siinä mitään tolkkua ollut, edes tolkuttomuudessaan.
Niin ja Slipstreamin juoni on?
Felix (Anthony Hopkins) on käsikirjoittaja ja sitten kaikenlaista hassua tapahtuu.
Kaikkea ei voi kuitata pelkäksi uneksi, fantasiaksi ja psykedeliaksi, muuten lopputuloksena on pelkkiä se oli vain unta-Dallas-jaksoja.
Tähdet: ~
Slipstream
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti