Candymanin (Tony Todd) legenda rakkauden takia tapetusta orjamaalarista, joka palaa takaisin itse jostain syystä tappamaan kuullessaan nimensä mainitun viidesti on levinnyt jo niin laajalle, että sillä rahastetaan myös New Orleansissa professori Purcellin (Michael Culkin) toimesta. Purcell on kirjoittanut bestsellerin jossa mielestään todistaa Candymaniin uskovat pöpeiksi ja tässä viitataan myös ensimmäien elokuvan tapahtumiin. Kaikki eivät kuitenkaan usko Purcellin puheisiin ja yksi heistä on Ethan (William O'Leary) joka uskoo isänsä kuolleen Candymanin toimesta ja toinen on itse Candyman joka tulee ja tappaa Purcellin. Koska Candyman on ainakin viranomaisten silmissä pelkkä myytti, niin eikös vaan Purcellin kuolema pistetä Ethanin niskoille, mutta miehen sisko Annie (Kelly Rowan) pyrkii todistamaan veljensä syyttömäksi.
Annielle kerrotaan että poliisi uskoo Ethanin olevan syypää kaikkiin ns. Candyman-murhiin, jopa siihen heidän isänsä vieneeseen ja sitten Annie vierailee ränsistyneessä kartanossa jossa joskus muinoin perheineen asui. Talo taitaa muuten olla sama jota käytettiin toisessa Fletch-elokuvassa. Jonkinlaista taustatukea antavat syöpään sairastunut alkoholistiäiti Octavia (Veronica Cartwright) ja aviomies Paul (Timothy Carhart), mutta he kuolevat olematta juurikaan hyödyksi.
Ja kun kerran olemme New Orleansissa, niin arvatkaa vaan onko karnevaaliaika meneillään.
Jostain syystä radiossa koukkukätisestä miehestä paasaa Vanishing Point-elokuvaa imitoiva dj ja syystä jota en ymmärrä hän tällä tavoin antaa eräänlaisia välikommentteja elokuvaan.
Koska olemme New Orleansissa ja mukana on kartano, niin tottakai Annien suku on alueen rikkaimpia ja he omistivat aikoinaan orjia, mikä sitten johtaa siihen että tällä tavoin sidomme heidät suoraan Candymanin historiaan. Eli Annien suku omisti orjia, Candyman eli Daniel Robitaille oli ollut orja ja sitten Daniel oli pökkinyt yhtä Annien sukulaisista joka johti siihen, että hänet tapettiin ja nyt Annie on siis Candymanin verisukulainen ja siksi geeneissä on myös taideharrastus. No, siinäpä se. Väliin laitetaan muutama verinen koukkukohtaus ja sitten Jason Voorheesin ja Michael Myersin tarinoistakin tutulla tavalla vain verisukulainen voi pysäyttää pahan ja koettuaan ensin niitä tuttuja "i came for you"-kärsimyksiä voi Annie pistää Candymanin hengiltä rikkomalla peilin jossa on miehen sielu.
Candyman on kuollut ikuisiksi ajoiksi aina kolmososaan saakka.
Candyman 2 on ihan tyypillinen jatko-osa. Mikä tarkoittaa että siitä puuttuu ensimmäisen osan yllättävyys ja potkuvoima, toimintaa (eli tässä tapauksessa veritehosteita) on hieman lisätty, tarinassa ainakin väitetysti koetetaan paikata aiemman osan aukkoja, mutta lopulta mitään varsinaisesti uutta ei ole tarjolla. Jopa Philip Glassin musiikki, niin loistavaa kuin se onkin, on kuulemma pitkälti ensimmäisestä osasta ylijäänyttä tavaraa.
Vaikka en pitänyt tätä sukulaisuustarinaa mitenkään hirveän tarpeellisena lisänä, niin sitä kautta tulleet Candymanin historiaa lisäävät osat olivat osittain hyvinkin mielenkiintoisia. Ja oli Glassin musiikki sitten kuinka jämäkamaa tahansa, niin se oli edelleen aivan pirun hienoa.
Näyttelijät olivat vähintään ihan ok-tasoa ja Tony Todd istui edelleenkin mainiosti Candymanin rooliinsa.
Erityisen mukavaa oli katsella William O'Learya, joka ei ole koskaan saavuttanut oikeastaan minkäänlaista suurempaa näkyvyyttä ja suurin osa heistä jotka hänet ylipäätään tietävät, muistanevat hänet parhaiten useamman jakson vierailusta Koti Kuntoon-sarjassa jossa hän esitti Tim Allenin päähahmon veljeä. Itselleni O'Leary jäi palavasti mieleen roolistaan elokuvassa Tuhon Enkeli jossa hän esitti kilahtavaa hävittäjälentäjää. Niin ja olihan hän Tehtävä Alf-elokuvassa ja kaikki Alfiin liittyvä on aina supercoolia. Candyman kakkosessa hän ei nyt mitenkään erityisesti loista, vaikka ei nyt ole huonokaan, joten herran miellyttävyys johtuu pitkälti siitä että hän teki aikoinaan suuremman vaikutuksen.
Huonoa hieman parempi jatko-osa ja onneksi Candymanilla ei ole sitä pimptakkia.
Tähdet: **
Candyman 2: Farewell To The Flesh
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti