Pinna Kireällä (Under Pressure / Bad Day On The Block, 1997)

Varsinkin Charlie Sheenin viimeaikaisia ongelmia ajatellen, on tämän elokuvan suomenkielinen nimi enemmän kuin osuvan ironinen. Ja herran pinna kiristyy taatusti entisestään kun hän sattuu vierailemaan omalla IMDb-sivullaan ja näkemään tämän.

Lyle (Charlie,,, tai kuten tässä tapauksessa uskottavuuden palautusta hakenut mies halusi itseään kutsuttavan, eli Charles Sheen) on palomies, joka osoitti rohkeutta pelastaessaan vauvan palavasta crack-talosta. Juhlittu sankari piti kuitenkin itsellään tiedon, että pelastaessaan tuota vauvaa hän antoi äidin palaa hengiltä, koska omassa oikeudentajussaan piti hyvin pahana asiana sitä, että joku ylipäätään saattoi antaa vauvansa olla huumeiden läheisyydessä.
Lyle asuu pittoreskissa lähiössä jossa ainoa tahra tuntuu olevan hän itse, sillä miehen häiriintynyt sääntöjen noudatus lähentelee Terry O'Quinnia isäpuolena. Siispä naapurin lasten vesileikit ajavat Lylea raivon partaalle hänen pitäessään asiaa veden tuhlauksena ja oman pihan eteen yleiselle kadulle pysäköity auto se vasta pinnaa kiristääkin. Lylen silmätikkuna on erityisesti naapurin perusäiti Catherinen (Mare Winningham) ideaaliperhe vallattomien lapsen ja rakastavan menestyvän aviomiehen vuoksi. Oman perheensä Lyle on jo karkoittanut ja ilmakin on tänä kesänä niin kovin kuumaa.
Naapurin muksut rikkovat Lylen talosta ikkunan ja miehen kiiluvasilmäinen toruminen saa Catherinen soittamaan poliiseille, mutta tietenkin he pitävät rouvaa höperönä sillä onhan naapurin palomies kaikkien juhlima hengenpelastaja. Tämä samainen hengenpelastaja muuten tappaa jääkaappikorjaajan siinä sivussa, mutta pääasia on että saadaan poliisit uskomaan että Catherine on miehensä hakkaama hysteerikko joka ei osaa pitää helvetillisiä lapsiaan kurissa. Siinä vaiheessa kun poliisit viimein alkavat uskomaan Catherinen perheen puheita, on Lyle pukenut jo palomiesunivormunsa päälleen ja tarttunut kirveeseen, joten bye bye poliisipartio. Seuraavaksi Lyle menee kiusaamaan Catherinen perhettä ja rutiiniuhkailujen jälkeen Lyle ammutaan hengiltä.

Pinna Kireällä on tyypillinen naapurustovainojännäri, joka kulkee niin vanhoja tuttuja latuja että luulee kiertävänsä ympyrää.
Tässä elokuvassa oli kyllä aika onnistunut idea, jonka toimimiseen olisi vaadittu vain rauhallisempaa ja painostavampaa kuvausta esimerkiksi jonkun One Hour Photon tapaan. Idea siitä, että Lyle olisi ollut ns. hyvä ihminen siihen saakka kunnes pelasti sen vauvan ja antoi narkkariäidin palaa hengiltä, ja vasta tämän jälkeen rupesi muuttumaan ns. pahaksi olisi ollut hyvä tarina hyödynnettäväksi. Se kuinka vaikka Lyle uskoi tehneensä oikein, niin syyllisyyden aiheuttama omatuntokolkutus alkoi ajamaan häntä mielenterveyden huonommalle puolelle ja siksi olisi tuhonnut oman perheidyllinsä ja kärsisi nähdessään naapurien onnellisuutta. Mutta heti alusta asti on selvää, että elokuva ei käsittele aihettaan hienovaraisesti vaan päättää olla peruspsykotavaraa. Sheenin jatkuva hullunkatse ja hullunpuhe tekevät hahmosta vain pelkän pahiksen ilman sympatiapisteitä.

Kenties elokuvan kömpelöstä itsensähyödyntämisestä on syyttäminen vain ja ainoastaan ohjaaja Craig R. Baxleyta joka on selvästi enemmän kotonaan testosteronitoiminnassa tyyliin Musta Enkeli ja Action Jackson. En siis hauku Baxleyta, koska pidän kovasti useammastakin hänen tekemästään elokuvasta, mutta Renny Harlinin tavoin hän on selvästikin toiminta-, ei draamaohjaaja.

Näyttelijät ovat parhaimmillaankin vain ihan siedettävää tasoa ja esimerkiksi juuri Charlie Sheen on heitä näyttelijöitä jotka osaavat olla hyviä, mutta se vaatii oikeaa ohjaajaa, oikeaa tarinaa ja oikeaa hahmoa, joista mitään ei ollut nyt tarjolla.
Catherinen poikaa esittävä Noah Fleiss oli muuten niin huono näyttelijä, että melkein toivoi että Lyle olisi saanut edes hänet hengiltä.

Pinna Kireällä on moneen kertaan jauhettua kauraa, josta pystyy melkein huomaamaan jyvän josta olisi voinut oikeilla lannoitteilla kasvaa unelmien omenapuu joka voisi herättää Rachel Weiszin henkiin.

Tähdet: *
Pinna Kireällä