Public Enemies (2009)

The Keep.
Heat.
The Insider.
Collateral.
Eipä noiden esimerkkien vuoksi pitäisi olla lainkaan epävarmuutta katsoa kaikki Michael Mannin elokuvat heti kun ne ilmestyvät, mutta niin vain kävi että Public Enemies herätti itsessäni yhtä suuren roihun kuin märkien polttopuiden sytyttäminen vesitikuilla. Ei niin ettenkö olisi uskonut Mannin suoriutuvan suosiolla Public Enemiesista, mutta kaksi erinomaista näyttelijää aiheuttivat kyvyistään huolimatta negatiivisia tuntemuksia.
Johnny Depp ja Christian Bale ovat molemmat tehneet useampia loistavia elokuvia ja vähintään yhtä monta loistavaa roolisuoritusta, mutta molemmat tuntuvat olevan nykyään kaikkialla kyllästymiseen asti. Katson oikealle, katson vasemmalle, suljen silmäni ja siellä he ovat, Depp hytkymässä ja Bale murisemassa kuin äkäinen karhu. Ainoa asia mikä olisi ollut vielä rasittavampaa Public Enemiesin suhteen olisi ollut se, jos Ryan Reynolds esiintyisi siinä. On aivan sama kuinka hyviä Depp ja Bale osaavat parhaimmillaan olla, ei tekisi pahaa heille pysytellä pari vuotta poissa kuvioista.

Kaikille varmasti jotenkin (ja yllätyn jos ei ole) tuttu tarina 30-luvun jenkkilästä jossa John Dillinger (Johnny Depp) iloisine miehineen ryöstelee pankkeja ja pakenee vankiloista. Media tykkää, tytöt tykkää, mutta poliisi ei tykkää ja Dillinger tulee ammutuksi tullessaan ulos elokuvateatterista.

Tositapahtumiin pohjautuva Public Enemies on taidokkaasti tehty elokuva, jossa lukuisat tutut näyttelijät tekevät varmaa työtä ja Heatistakin tuttu kertomus ammattirikollisten ja saman tason oikeuden puolustajien kissa ja hiiri-leikistä on edelleen varsin toimiva. Ja jos Heat tulee useampaakin otteeseen mieleen Public Enemiesia katsellessa, niin syyttäkäämme siitä heti alussa olevaa pankkikeikan kuvausta ja muutoinkin elokuvan rakenteen samankaltaisuutta. Hyvin tehty leffa tämä on ettei siinä mitään, mutta hieman tuntuu kuin Mann kopioisi, tai ystävällisemmin todettuna tekisi kunnia itselleen.
Valitettavasti Public Enemies ei tehnyt minuun juuri normaalipäivää suurempaa vaikusta, eikä se johtunut Deppin ja Balen läsnäolosta, etenkin kun Bale on pitkin elokuvaa aivan sivussa tapahtumista. Ymmärrän kyllä täysin jos joku nostaa Public Enemiesin hyvinkin korkealle, sillä kuten sanoin, se on hyvin tehty leffa ja siinä on periaatteessa mukana kaikki onnistuneisuuden elementit. Mutta kun ei niin ei.

Michael Mannille tuttuun tapaan Public Enemies on taidokkaasti tehty elokuva, mutta on myönnettävä että minua hieman on ruvennut kiusaamaan Mannin innostuminen digikuvauksesta. Se ei kiusannut nykyhetkeen sijoittuneen Collateralin urbaania sykettä kuvatessa, mutta tässä "historiallisessa" elokuvassa kotivideomainen, kylläkin varmastikin pirun tarkkaan harkittua ja parhaimpien mahdollisten ammattikuvaajien avustuksella tehtyä, mutta siltikin kotivideomainen kuvaustapa ei mielestäni oikein istu kovinkaan luontevasti. Erityisesti minua kiusasi ne jatkuvat lähikuvat jotka tuntuivat melkein naaman työntämiseltä ovisilmää vasten.

Kaikesta ammattitaidokkuudestaan huolimatta Public Enemies vaikuttaisi olevan Michael Mannille välityö, sillä niin varman päälle tämä tuntuu pelaavan, että mies pystyy tähän silmät kiinni.

Tähdet: ***
Public Enemies