Samaan aikaan poliisit tutkivat Skokien Viiltäjänä tunnetun sarjamurhaajan toimia ja jäljet näyttävät johtavan kohti Ozonaa ja taas toisaalla alueen pientä radioasemaa johtava Floyd (Meat Loaf) pelkää menettävänsä työpaikkansa koska ei osaa pitää kuria yllä alaistensa kohdalla, ja vielä toisaalla kuvataan erään intiaaninaisen huolta äitinsä hyvinvoinnista. Poliisi- ja radioasema-osuudet ovat aivan turhia, sillä ne eivät edistä mitään osaa elokuvasta ja murhaajakin paljastetaan samantien, joka on Alan.
Alan tappaa matkalla tapaamansa sisarukset, kireän Marcyn (Sherilyn Fenn) ja hempeän Bonnien (Beth Ann Styne) ja sitten hypitään hahmojen välillä tylsistymässä koska kenelläkään ei ole oikeasti kiinnostavaa kertomusta esitettävänään. Poliisit kertovat, että heillä oli alun alkaeenkin kolme epäiltyä sarjamurhaajaksi, joista yksi on kuollut, toinen vankilassa ja kolmas on Alan, joka päätyi epäillyksi koska oli lapsena kiduttanut eläimiä. Öö, okei. Minunkin mielestäni eläintenrääkkääjä olisi ilmiselvä epäilty, mutta eikö se ole hiukan helppo ratkaisu jossain (sarjamurhaaja)trillerissä ja jos hän kerran oli jo alun alkaeenkin epäilty, niin miksei asiaa oltu tutkittu kunnolla kun kerran tämä Skokien Viiltäjä oli kuulemma toiminut jo vuosikausia. Who cares.
Lopussa elokuvan henkilöitä sidotaan toisiinsa tavalla joka saa ajattelemaan, että "ette sitten muuta keksineet?" kun se aiemmin mainittu intiaaninainen ajaa kolarin Alanin kanssa, Odell ajaa kolarin samassa paikassa, Wit ja Earlene ajavat kolarin samassa paikassa ja jokin tanko seivästää Alanin.
Elokuvan takakansi kertoo sisällöstä euraavaa:
"Rekkakuski, työtön sirkuspelle, kaksi sisarta ja liftari. Kun nämä ihmiset kohtaavat hiljaisella huoltoasemalla, radiossa annetaan varoitus alueella liikkuvasta sarjamurhaajasta. Todennäköisesti murhaaja on liftari. Vain onko?"
Häh? Se liftari näkyy koko elokuvassa ehkä 10 sekunnin ajan ihan alussa, eikä siellä mikään ihmisporukka kohtaa hiljaisella huoltoasemalla. Ainoa huoltoasema joka näytetään, on sekin kaikkea muuta kuin hiljainen. Ne sisaruksetkin kuolevat ennen kuin edes ehtisivät mihinkään.
Tämä on niitä elokuvia joiden juoni kuulostaa ihan (takakannen perusteella) perushyvältä 10 Pientä Neekeripoikaa-tarinoinnilta, mutta suurin kiinnostus löytyy kuitenkin suuresta määrästä tuttuja näyttelijöitä joista osaa pitää (aliarvostetun) hyvinä ja jos esimerkiksi Paymer, Pollak, Forster ja jopa Meat Loaf olisivat saaneet jotain kiinnostavaa tekemistä ja sanomista, niin kenties he olisivat viitsineet yrittääkin tehdä jotain muuta kuin olla vain ihan hyviä kokonaisuuden huomioon ottaen.
Forster kilttinä rekkakuskina ja Paymer päällisin puolin mukavalta vaikuttavana Jumalasta paasaavana sarjamurhaajana tekevät mielestäni elokuvan onnistuneimmat roolisuoritukset, joskin Paymerin esiintyminen muuttuu elokuvan matkalla hieman tahattoman hauskaksi hänen siirtyessään koko ajan enemmän sinne psyko-alueelle. Kuitenkin se on Kevin Pollak joka ajoittaisilla ylilyönneillään jää silti parhaiten mieleen, mutta vastaavasti hänellä on varmaan typerimmät jutut kerrottavanaan ja esimerkiksi ilmeisesti Tarantinomaiseksi tarkoitettu mestarisirkuspellestä kertova monologi saa vain horjumaan unen partaalla.
Tyylillisesti elokuva noudattelee Short Cutsien kaltaisia elokuvia joissa hypitään tarinoista ja henkilöistä toiseen, ja sitten lopussa koetetaan sitoa kaikki yhteen, mutta ainakaan tässä tapauksessa en voi kehua yrityksen tuottavan muunlaista tulosta kuin pettymyksen. Tässä elokuvassa suurimmalla osalla hahmoista ja tarinoista ei ole minkäänlaisia perusteita olla mukana, joten niiden yhdistäminenkin tuntuu tarpeettomalta eikä palvele kuin korkeintaan Gozeria.
Eli jälleen olemme sarjassa liian nokkela jotta olisi nokkela, paitsi että tällä kertaa ei olla edes se ensimmäinen nokkela.
Syy katsoa?
Muutama hyvä hukkaan menevä näyttelijä ja paremman elokuvan ja tekemisen puute.
Tähdet: *
Welcome To Die In Ozona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti