Loistavaa!
50-luvun Texas ja kovasti pidetty nuori sheriffi Lou (Casey Affleck) tekee palveluksen paikalliselle rosvoparoni Chester Conwaylle (Ned Beatty) ja lähtee häätämään huonomaineista neitiä, Joycea (Jessica Alba.) Chesterin poika Elmer (Jay R. Ferguson) kun on syvästi rakastunut Joyceen ja se ei ole hyväksi Chesterin imagolle.
Lou ja Joyce hakkaavat toisiaan, ihastuvat ja aloittavat kuristamisseksillä höystetyn suhteen. Siinä sivussa tulee mieleen ajatus yhteiselämästä muualla, mutta siihen tarvitaan rahaa ja sitä saisi kiristettyä Chesteriltä.
Joyce vaatii Chesteriltä rahaa jotta jättäisi Elmerin rauhaan ja Elmer kuvittelee että hän ja Joyce voisivat karata yhdessä isäpapan rahojen avulla. Tosiasiassa ajatus on, että lavastetaan Elmer Joycen pahoinpitelijäksi ja tappelun seurauksena Elmer sattuu kuolemaan itsepuolustuksen merkeissä. Tämän jälkeen Elmer olisi kuollut, Chester olisi menettänyt rahaa ja Lou voisi jättää oman tyttöystävänsä Amyn (Kate Hudson) elääkseen onnellisena Joycen kanssa. Tilanteen täytyy vaikuttaa aidolta, joten jotta Joyce näyttäisi hakatulta, hakkaa Lou hänet ja ampuu sitten Elmerin. Epäonnekseen Joyce tulee hakatuksi niin pahasti, että lopulta kuolee vammoihinsa. Mutta asiaa ei voi ihan noin vain lakaista maton alle ja erityistä harmia aiheuttaa tapausta innokkaasti tutkiva syyttäjä Howard (Simon Baker) ja kohta Howard onkin löytävinään murhaajan paikallisesta nuorisohuligaani Johnniesta (Liam Aiken.) Johnnie-paralla kun oli hallussaan merkittyä rahaa jotka hän oli saanut Loulta ja jotka olivat tietenkin alunperin siitä Chesterin kiristyksestä, joten estääkseen jälkien johtamisen oikeaan suuntaan on Johnnyn kuoltava.
Pitkin elokuvaa annetaan viitteitä Loun sisällä kytevästä väkivaltaisuudesta, jonka alkulähteinä ovat lapsuuden traumat aina sadomasokismilla hyöstetystä insestisestä suhteensä äitiin, kuin muistakin päätä sekoittavista seikoista. Ja mitä stressaantuneemmaksi Lou olonsa tuntee, sitä vaikeampi hänen on pitää kulisseja pystyssä ja stressaantunut Lou onkin, sillä aina kun yksi ongelma tuntuu olevan poissa päiväjärjestyksestä niin eikö vain seuraava ole jo nurkan takana odottamassa.
Pian eräs laitapuolen kulkija rupeaa kiristämään Louta tietäen sheriffin taipumuksen väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja Lou ratkaisee ongelman hakkaamalla Amyn hengiltä voidakseen syyttää tätä laitapuolen kulkijaa, joka sopivasti kuoleekin tapauksen seurauksena.
Howard saa kuitenkin kerättyä todisteita Louta vastaan ja mielisairaala odottaa, josta Loun vapauttaa äänekäs puolustusasianajaja Billy Boy (Bill Pullman.) Kotona Lou aikoo polttaa talonsa, kun Howard tuokin paikalle elossa olevan Joycen ja tämä on rehellisesti sanottuna aika helvetin tyhmä käänne, varsinkin kun selviää ettei Joyce ollut kertonut mitään Howardille ja täten se ei ole edes mikään "höhöö, järjestimme ansan"-yllätys, vaan aivan turha twistitön twisti joka on yhtä järkevä kuin se Jon Lovitzin palaaminen henkiin Ladatussa Aseessa. Lovitz kun luuli olevansa jatko-osassa. No, Lou puukottaa Joycen, kytät ampuvat Loun ja sitten talo räjähtää.
No mikä nyt, tuliko kiire kotiin vai miksi tuollainen hätäloppu?
Kovasti tämän elokuvan kohdalla mainonnassa korostetaan sen sopimattomuutta heikkohermoisille ja siinä ei olla aivan väärässäkään, sillä vaikka elokuvassa ei nyt ole mitenkään poikkeuksellisen paljon väkivaltaa, tai erityisen veristä sellaista, niin silloin kun jotain tapahtuu niin se esitetään sen verran ahdistavasti, että kyllä se se pahalta tuntuu. Esimerkkinä kohtaus jossa Lou hakkaa Amyn hengiltä ja näemme neidin värisevän lattialla ja virtsaavan alleen, tuntuu se huomattavasti pahemmalta kuin joku tyypillinen toimintaleffan pään räjäytys. Eli olemme enemmän siellä American History X:n polkaisu-tyylissä kuvata julmuutta ja siispä elokuvan K18-merkintä on aivan paikallaan. Siksi onkin sääli, että tunnin jälkeen elokuva alkaa hieman löysentämään otetta ahdistavuudessa ja tuon Amyn tapon jälkeen tuli heti ilmeisesti mustaksi huumoriksi tarkoitettu takaa-ajo joka ikävästi rikkoo elokuvan sydäntä kuristavaa tunnetta. The Killer Inside Me on nimittäin parhaimmillaan silloin kun kun se ahdistavimmillaan, sillä tällöin Loun yli laitojen nouseva psykoottisuus tulee onnistuneimmin esiin.
Casey Affleck esittää loistavan vähäeleisesti Louta ja jättää selvästi muut varjoonsa.
Jotenkin tuntuu siltä, että ohjaaja Michael Winterbottom olisi ohjannut Affleckia eri tavoin kuin muita, sillä kaikki muut elokuvan näyttelijät esiintyvät kuin tekisivät Coen-veljesten elokuvaa, eli ovat sellaisia hieman koomisen tärähtäneiden oloisia, kun taas Affleck vaikuttaisi olevan Aki Kaurismäen elokuvassa. Erityisesti tämä tulee esille loppupuolella kun mukaan astuu Bill Pullmanin esittämä puolustusasianajaja ja hänen yhteinen kohtauksensa Affleckin kanssa on kuin kahden eri elokuvan sekoittumista. Tavallaan se on hauskaakin katseltavaa, mutta samalla se jälleen rikkoo sitä ahdistuneisuutta joka toimii Affleckin soolokohtauksissa niin loistavasti.
Elokuva sisältää joitakin hyvin eritasoisia näyttelijöitä ja osoittaa jälleen kerran sen, ettei Jessica Alba ole kovinkaan hyvä näyttelijä, vaikka tuntuu ainakin yrittävän kovasti.
The Killer Inside Me on ahdistavan absurdin sadistinen elokuva, joka ei aivan pysy uomissaan ja jossa on hölmö lopetus, mutta se on ehdottomasti kolme tähteä ansaitseva neljän tähden elokuva.
Tähdet: ***
The Killer Inside Me
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti