Sports Movie (The Comebacks, 2007)

Sports Movie on nimetty Sports Movieksi samasta syystä kuin miksi Boy Eats Girl on Scary Video 5 ja miksi Levottomat 3 on Levottomat 3. Tuttu uusi nimi myy paremmin elokuvassa johon ei ole riittänyt uskoa, tai joka on esimerkiksi alkuperäisessä levityksessä flopannut ja nyt ihmiset katsovat Sports Movienkin yhdistäen sen rakastamiinsa komediaklassikoihin kuten Scary-, Epic-, Superhero-, Date- ja Shit-movie. Eihän Sports Movie nyt kovinkaan hyvä elokuva ole, mutta sen yhdistäminen muihin Movie-sarjan elokuviin on kuin kutsuisi näpistelijää sarjamurhaajaksi, että hellitetään kuristusotetta edes hieman.

Sports Movie on enemmänkin genreparodia kuin jonkun tietyn elokuvan. Toki siellä on selviä viittauksia muihin elokuviin, mutta ensisijaisesti se pilailee yleisesti urheiluelokuvien kustannuksella. Jokainen meistä on nähnyt varmaan roppakaupalla niitä mieltä ylentäviä urheiluelokuvia, joissa jokin urheilujoukkue baseballista jääkiekkoon nousee altavastaajasta voittajaksi sillä kuuluisalla viime sekunnin maalilla tai vastaavalla tempulla lajista riippuen, ja sellaiseen Sports Movie on iskenyt silmänsä.

Lambeau Fields (Dave Koechner) on tunnettu monialan urheiluvalmentaja. Sääli vain että hän on tunnettu nimenomaan yhtenä kaikkien aikojen huonoimpana valmentajana, joka aiheutti muun muassa kuuluisan Zidane-pääpuskun. Oli kyseessä sitten baseball, autourheilu, tai mikä tahansa muu, niin varmaa on että Fields ryssii valmennettaviensa voittomahdollisuudet. Ei siis liene ihme, että mies ei enää toimi valmentajana, vaan nykyään auttaa siitostouhuissa tumputtamalla hevosia.
Eräänä päivänä vanha ystävä Freddie Wiseman (Carl Weathers) ehdottaa Fieldsille mahdollisuutta ottaa erään yliopiston jenkkifutisjoukkue hoiviinsa ja pienen puntaroinnin jälkeen Fields palaa valmentajatoimeen. Ja jos Fields on surkea valmentajana, niin kotioloissa hän ei yhtään pätevämpi unohtaessaan toistuvasti lapsiensa ja vaimonsa olemassaolon. Fields matkustaa takahikiälle ottamaan yliopistojoukkue The Comebacksin valmennettavakseen ja edessä on tuskallisia viikkoja kun mies todistaa pätevyytensä ensitöikseen karsimalla joukkueesta sen ainoat oikeat pelaajat. Jäljelle jäävät lajityyppikliseet ja ylipäätään kaikki he joiden avulla ei oikeassa elämässä voitettaisi otteluita, mutta elokuva on toinen juttu. Joukkueessa ovat siis ne pakolliset mielestään paras egopelaaja, lupaava hillbilly joka nousee sankariksi ja muut urheiluelokuvan perushahmot, mutta pääosin tässä elokuva luuseri on luuseri eikä siitä nouse, etc. Joukkueen eräänlaisena maskottina on näille elokuville tuttu Radio-/Juomahemmo-hahmo joka on ihan hyödytön idiootti.
Kuitenkin on vain ymmärrettävää, että joukkue alkaa hitaasti nousta surkeuden suosta ja paljastuu, että Wiseman oli houkutellut Fieldsin valmentajaksi vain koska itse valmentaa maan huippujoukkuetta ja halusi järjestää vastustajakseen luuserijoukkueen.
Lopuksi Fieldsin joukkue kohtaa Wisemanin joukkueen ja voittaa. Mitä hittoa? Jos kerran koko elokuva vitsailee juuri näiden luusereista voittajiksi viime hetkellä-elokuvien kustannuksella, niin oikea tapa lopettaa elokuva olisi ollut häviö.

Tätä kirjoittaessani Sports Movien pistemäärä IMDb:ssä on 3.8 ja on minusta hieman yllättävää.
En missään nimessä mene kutsumaan Sports Movieta varsinaisesti hyväksi elokuvaksi, mutta on se nyt vähintään 3.9 arvoinen elokuva. Varsinkin jos ajattelee, että tämä elokuva nauratti minua yksistään enemmän kuin Epic-, Date-, Superhero-, Scary (1-4) -moviet ja Meet The Spartans yhteensä, eli vähintään kahdesti. Ja sitten jollain Scary Moviella on IMDb:ssä pisteytyksenä 6.0 (oh, the humanity.)
Ja hei, Sports Movien ohjaaja Tom Brady teki tätä ennen elokuvan Hot Chick, joten piti Sports Movieta kuinka huonona tahansa, niin se on jättimäinen askel oikeaan suuntaan.

Ei tämä siis mikään kovinkaan hyvä elokuva ole ja hyvin kaukana lajinsa parhaimmistosta, mutta kuluneista ja pääosin huonoista vitseistä huolimatta Sports Movie on ihan siedettävää viihdettä.
Elokuva ei kuitenkaan luota pelkästään alatyylihuumoriin ja Koechner on näyttelijänä keskitason ylärajalta hipoen hyvää. Jos ei elokuvasta muuta mielenkiintoista löydä, niin juuri Koechnerin selvä innokkuus esittää idioottivalmentajaa on huvittavaa seurattavaa. Carl Weathers oli myös aika mainio ns. pahana valmentajana ja samalla elokuvan kertojana joka puhuu välillä repliikkinsäkin kertojamuodossa. Muuten näyttelijöistä ei oikein positiivista löydykään.
Sports Movie on selvästi hauskempi silloin kun se ei vitsaile jonkun tietyn elokuvan kustannuksella, sillä esimerkiksi elokuvan Rocky-vitsi oli hävettävän huono. Mutta pysyessään lajityyppiparodiana, on se paljon onnistuneempi ja tuntuukin siltä, että yksittäisiin leffoihin liittyvät vitsit olisivat jälkikäteen mukaan laitettuja. Miltä tuntuu myös elokuvan sell out-lopetus.

Yleensä näistä tälläisistä elokuvista löytyy vähintään yksi vitsi joka naurattaa, eikä Sports Movie ole tässä poikkeus, sisältäen muutaman hyvänkin vitsin ja pari oikeasti naurattavaa. Kokonaisuutta ajatellen tämä ei tietenkään ole juuri mitään ja elokuva toimiikin parhaiten Youtube-klippimuodossa.
Sports Movie tosin ansaitsee yhden tähtensä jo pelkästään sillä vitsillä, jossa joukkueen lahjakkain pelaaja selviää monista vaikeuksista vain murtaakseen brutaalisti jalkansa astuessaan pähkinän päälle. Se nauratti minua ääneen.
Pidin myös niistä vitseistä joissa joukkue haluaa voittaa ottelun jotta sairaalassa oleva lapsi kuolee, koska hän toivoi vastustajajoukkueen voitttavan, ja siitä kuinka kukaan ei ymmärrä kuinka tärkeää Fieldsin valmennusmetodeille on homopornon katsominen.

Tähdet: **
Sports Movie