.
.
.
"Onko olemassa joku näyttelijä, josta et aluksi ole pitänyt lainkaan, mutta joka nykyään kuuluu jopa suosikkeihisi?"
Olin aluksi kirjoittamassa sepustusta siitä kuinka en saa mieleeni yhtäkään näyttelijää joka olisi miinuslistalta noussut suosikkilistalle saakka, mutta kuinka sain ajatuksiini useamman näyttelijän joita pidän edelleenkin huonoina mutta jotka ovat tehneet ainakin yhden roolisuorituksen jonka vuoksi saatoin ajatella heidän pystyvän olemaan ääritilanteissa hyväkin näyttelijä.
Sitten se välähti!
Onpa ainakin yksi näyttelijä joka oli mielestäni aluksi aivan kauheaa tuskaa ja valinta kahden hänen elokuvansa välillä oli kuin ottaa potku naamaan taikka kelleille. En nyt uskalla mennä niin pitkälle, että sanoisin hänen olevan aivan suosikkejani mutta hän on ylennyt "en taatusti ota kun toi on siinä"-listalta "hei, se on toi!"-listalle.
Jeffrey Donovan.
Ensimmäinen elokuva jossa pistin Donovanin mieleen oli epäonnistunut Blair Witch kakkonen ja siinä miehen virnuilu oli niin rasittavaa, että en olisi pistänyt pahitteeksi jos en olisi koskaan enää mitään muuta häneltä nähnyt. Onneksi muiden syiden vuoksi tuli hänen tuotoksiaan seurattua, sillä lopulta raipaniskut tuottivat tulosta.
Jälkikäteen olen huomannut, että olinpa nähnyt herran aiemminkin muun muassa Spin Cityssa, jossa hän esitti kallonkutistajaa varsin mainiosti ja oli siinä sarjassa muuten huomattavasti aikuisemman/iäkkäämmän oloinen kuin Blair Witch kakkosessa. No mutta kuitenkin, se oli juuri BW2 josta mies jäi mieleeni, eikä todellakaan positiivisessa mielessä.
Jatkossa Donovan ei ainakaan parannellut asemiaan esiinnyttyään samanlaisena virnuidioottina satunnaisissa tv-sarjaosissa ja aika nolostuttavassa Dot Com Dot Gone-elokuvassa (tai kuten minun levyni elokuvan nimeksi ilmoittaa, Purpose.) Niin ja tuon Dot-elokuvan kirjoitusasu on muuten Dot.com - Dot. gone. Jep, piste piste.
Sitten vihdoin vuonna 2008 kun Clint Eastwoodin Changeling saapui, muutti Donovan mielipiteeni hänestä. Siinä Donovan oli aivan hiton creepy ja veti roolinsa niin uskottavasti, että ihme ettei palkintosade hukuttanut miestä. Changelingin ansiosta en laisinkaan ajatellut Donovanin olevan mikään virnuidiootti.
Tämän jälkeen tuli Bruce Campbellin ansiosta tutustuttua tv-sarjaan Burn Notice ja vaikka siinä Donovan virnuileekin, niin tällä kertaa sekä hahmon että sarjan luonne tukee sitä ja Donovan vakuutti minut, että vain hän sopii esittämäänsä rooliin.
Vaikka Blair Witch 2 ja Dot Com Dot Gone ovat edelleen heikkoja esityksiä ja Donovanin näyttelemishistoria ei paljoa (positiivisia) muistikuvia herättele, niin vähintäänkin Changelingista ja Burn Noticesta asti hän on osoittanut ansaitsevansa paikan lähes suosikeissani.
Ja tässä tyttöjä varten valittu kuva hänestä.
Hei Jeff! Ei nyt olla Kiinassa!
Kun nyt tuli katsottua tuo umpisurkea Ghosts Of Mars, niin voisinkin mainita että vaikka en laske Jason Stathamia lähellekään suosikkejani, on hänkin saanut hieman muutettua mielipidettäni hänestä ja vieläpä varmaan uransa lyhyimmän roolisuorituksensa avulla.
Minä en pidä monestakaan Stathamin elokuvasta ja esimerkiksi juuri Ghosts Of Marsissa hän on niin huono, että tekee mieli matkustaa ajassa taaksepäin ojentamaan hänen isälleen kondomeja. Mutta Collateralin perusteella tulin muuttaneeksi suhtaumistapaani häneen siten, että rupesin ajattelemaan häntä nimenomaan eräänlaisenä äijä-esiintyjänä, tai paremminkin kivikasvonäyttelijänä joka on parhaimmillaan tehdessään mahdollisimman vähän ja tämän ansiosta en enää pidä Stathamia itseään syynä vältellä elokuviaan. Ja mitä se Collateralin roolisuoritus kestää? 10 sekuntia? Että ihan kiva.
Niin ja Ally McBealin aikoihin suurinpiirtein vihasin Lucy Liuta, mutta Cypher käänsi pääni.
Ja Ally McBealiin liittyen, en pitänyt myöskään Courtney Thorne-Smithista, josta en pitänyt myöskään Melrose Placessa, mutta Perheen Kalleuksissa hän on aika miellyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti