Ihan oikeasti.
Tango (Sylvester Stallone) on kaupungin kovin bisnesmieskyttä, kun taas Cash (Kurt Russell) on kaupungin kovin katukyttä ja molemmat ovat kaupungin ilkeimmän huumeparoni Perretin (Jack Palance) vaivana. Niinpä Perret johtaa Tangon ja Cashin samaan ansaan jonka vuoksi toisiaan inhoavat kilpailevat kytät päätyvät yhdessä vankilaan kokemaan homovitsejä, kohtaamaan Mi Grönlundin, pakenemaan ja yhdessä he tuhoavat suurinpiirtein puoli maailmaa puhdistaakseen nimensä, vapauttaakseen Tangon strippari... ei kun siis eksoottinen tanssija-sisaren ja ampuakseen Perretia päähän.
En millään saata uskoa korviani kun kuulen tätä elokuvaa haukuttavan ja uskonkin että Tango & Cash on yksi eniten väärinymmärretyistä elokuvista. Moni pitää tätä elokuvaa pelkkänä ääliömäisenä toimintana ja tokihan se on ääliömäistä toimintaa, mutta ei missään nimessä vain sitä, sillä kyseessä on juuri sellainen toimintaelokuville vitsaileva itsetietoinen toimintaelokuva jota Schwarzenegger yritti Last Action Herossa ja Stallone Demolition Manissa. Tango & Cash vain esittää itseironiansa sellaisessa muodossa, että sitä ei meinaa huomata. Toisin kuin esimerkiksi Last Action Hero, Tango & Cash ei kerro katsojalle, että tässä vitsaillaan nyt tälle toimintaelokuvan kliseelle ja tässä puolestaan tälle toimintaelokuvan kliseelle, vaan T&C luottaa enemmän ZAZ-metodiin jossa pokka pidetään ja annetaan tilanteen osoittaa miksi se hauskaa, mutta kun se tehdään Stallonen ja Russellin kanssa, niin se saattaa ymmärrettävästi jäädä huomaamatta. Niin ja muutama ilmiselvä vitsi, kuten se alun "Rambo is a pussy" on vähän turhan pinnallisen kömpelö, etenkin kun se vaikuttaaa Stallonen sanomana hieman väkinäiseltä. Tietenkin on mahdollista, että itse erehdyn (yeah right) ja T&C onkin oikeasti vain ääliömäinen toimintaelokuva, mutta takaan että elokuvasta saa eniten irti hyväksymällä sen itseironian ja voiko mikään elokuva olla tosissaan jos se on täytetty piripintaan tälläisillä kohtauksilla:
- Tango ja Cash ovat vankilassakin niin miehiä, että he todistavat erittäin homoseksuaalisessa kohtauksessa heterouttaan pilkkaamalla toistensa peniksia (ei se X-Menin hahmo joka nousi kuolleista).
- Kurt Russell välttelee kiinnijoutumista naamioitumalla naiseksi. KURT RUSSELL PUKEUTUU NAISEKSI! OLETTEKO TE NÄHNEET SEN LEUAN?!
- Cash jahtaa salamurhaajaa ja samalla tuhoaa Venäläisen miehen auton. Venäläinen mies näyttää Gorbatshov-paidan ja huutaa "I believe in perestroika!" ja Cash vastaa "welcome to America."
Ja kun elokuva on aivan täynnä edellä mainittujen kaltaisia kohtauksia ja vastaavaa dialogia, niin pakkohan tämän on olla komedia. Ei kukaan tee tälläistä vakavissaan.
Hemmetisti toimintaa, Shane Blackmaista pottuiludialogia, sarjakuvamaisia hahmoja, hillitöntä ylinäyttelemistä Jack Palancen, Brion Jamesin ja Mi Grönlundin puolelta, liiankin vakavana olemista Stallonen osalta, hillbillymeininkiä Russellilta, hyvää buddykemiaa, järjettömän naurettavia tilanteita, hottisnaisia (no, oikeastaan vain Teri Hatcher) ja yksi maailman tarttuvimpia synasoundtrackeja.
Todella hauska, todella tyhmä, nerokas. Täydellistä toimintakomediaa. Ihan oikeasti.
Tango & Cash on muuten ainoa leffa johon minä haluan hyvin palavasti tehtävän jatko-osan ja juuri samoilla päätähdillä.
Niin ja huomautettakoon, että tämä nimenomainen vuoden '99 dvd on sitten leikattu. Ei merkittävästi, mutta kuitenkin.
"If you really wanted to stare death in the eye, you shoulda gotten married."
Tähdet: *****
Tango & Cash
7 kommenttia:
Tämä oli lapsuuden ehdottomia suosikkeja vaikka en edes kunnolla muista mitä elokuvassa tapahtuu.
Vitsi, pitäis kyllä hommaa jostain uudelleen. Löytyy vaan kulahtaneelta vhs:ltä itsenauhoitettuna.
Tämäkin tuli nähtyä aikoinaan oikein teatterissa aikoinaan. Tykkäsin silloin kovasti ja teen niin edelleenkin. Täydellisyyttä hipova äksönspektaakkeli jollaisia ei enää tehdä :D
Kirpparilla oli dvd:nä myynnissä tässä päivänä eräänä. Meinasin jo ostaa, mutta sitten huomasin takakannen tarran, jossa seisoi jotta leikattu versio. WTF? Semmoista halua kokoelmiini ostaa...
Ainakin blu-versiota tuntuu olevan myynnissä joka nurkassa, joten eiköhän se helposti löydy. Mutta parhaimmillaanhan tälläiset leffat ovat juuri kaseteilta ja mieluiten vielä tv:stä nauhoitettuna.
Blu-versio on sitten leikkaamaton, että näin.
Nuo vanhat, eli käytännössä ensimmäisen aallot dvd:t ja varsinkin Warnerin pahvikantiset julkaisut olivat aika usein leikattuja versioita, mikä kannattaa ehkä pitää mielessä ainakin tiettyjä elokuvia ostettaessa.
Hämärä muisto lapsuusvuosilta, että oon katsonut leffan telkkarista. Ei tosin mitään muistikuvaa sen tapahtumista. Tekstisi oli sen verran hauska, että tämähän pitää katsoa uudestaan jos jostain käsiini saan. :)
Jos on kasaritoiminnan ystävä, niin ehdottomasti.
Lähetä kommentti