Golfin suhteen pidin kovasti Tin Cupista, mutta aika pitkälti sen kepeän tunnelman vuoksi, en siksi että se olisi jotenkin erityisen loistava elokuva.
Curlingista ei tule mieleen muuta elokuvaa kuin Luutalätkää (Men With Brooms), mutta eipä se suurtakaan kolhua tehnyt. Itse asiassa tuon elokuvan pääosaesittäjä Paul Gross teki paremman curling-aiheeseen viittaavan tarinan eräässä Chicagon Ratsupoliisin (Due South) jaksossa.
Baseballin, koripallon ja jääkiekon luota löytyy enemmän elokuvia joista olen pitänyt kovin, kuten Vamppi ja Veteraani (Bull Durham), Pallo Hukassa (Major League), Unelmien Kenttä (Field of Dreams), Lahjotut (Eight Men Out), Mustat Donkkaa Tykimmin (White Men Can't Jump), He Got Game, Lämäri (Slap Shot) ja kyllä, Mestarit (The Mighty Ducks).
Koripalloon liittyen pidin myös kovasti dokumentista Hoop Dreams.
Niin ja tottakai jenkkifutisleffa Minä Päivänä Tahansa (Any Given Sunday) oli mielestäni varsin hyvä.
Mutta sitten, kuinka moni edellä mainituistakaan on oikeasti "urheiluelokuva", sillä monessa pitämästäni urheiluelokuvassa varsinainen urheilulaji on lopulta aika sivuseikka. Unelmien Kenttäkin olisi voinut olla vaikkapa Unelmien Koirankoppi ja se olisi varmasti toiminut ihan yhtä hyvin.
Kuitenkin mielestäni parhaimmat urheiluelokuvat (pitäytyen perinteisimmissä lajeissa ja jättäen pois elokuvat kuten Rollerball... EI SE REMAKE!) ovat lajista josta en ole hevonpätkääkään kiinnostunut ja niidenkin kohdalla voi ajoittain miettiä ovatko ne varsinaisesti urheiluelokuvia, vaiko elokuvia henkilöistä joiden ammattina on urheilu.
Kuin Raivo Härkä (Raging Bull) on varmastikin mielestäni paras urheiluelokuva jossa itse urheilulaji ei laadukkaasta toteutuksesta huolimatta merkitse juurikaan, sillä tässä elokuvassa De Niro olisi voinut esittää vaikkapa De Niroa ja elokuvaa ei olisi tarvinnut muuttaa.
Rocky-sarja puolestaan ailahtelevaisuudestaan huolimatta esittelee enemmän sitä urheilulajiakin, nousuja, laskuja, vaikutuksia ympäristöön.
Rocky on oikeastaan kuin 7 Päivää-lehti. Se näyttää päällisin puolin aivan naurettavalta, mutta sivuja selaillessa huomaa siellä olevan asiallisia juttuja (Rocky 1 & 6), kevytviihdettä (Rocky 2 & 3), järjettömän absurdia meininkiä (Rocky 4) ja roskaa joka suuttuttaa (Rocky 5.) Joten siinä missä Kuin Raivo Härkä on se vakavuuden taiteellinen huippu, niin Rocky, nimenomaan juuri kokonaisuutena on se tavis johon on helpompi samaistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti