Solomon (Djimon Hounsou) saa tuta veritimanttien kauhut, kun hänen kotipaikkansa joutuu kapinallisten hyökkäyksen kohteeksi ja hän itse joutuu orjaksi timanttikaivoksille.
Päästyään vapauteen Solomon haluaa löytää erilleen joutuneen perheensä, mikä tarkoittaa myös uutta kohtaamista kapinallisten kanssa, sillä miehen pieni poika Dia (Kagiso Kuypers) on aivopesty lapsisotilaaksi. Palkkasotilas Archer (Leonardo DiCaprio) osoittaa kiinnostusta Solomonia kohtaan, sillä paetessaan kapinallisilta oli Solomon piilottanut alueelle suuren timantin joka arvonsa ansiosta voisi luoda kissanpäiviä vaikka kokonaisella maalle. Siispä Archer on auttavinaan Solomonia ja sinisilmäinen Solomon on ystävällisesti mukana juonessa. Lopuksi tietenkin kyyninen Archer ymmärtää, että vapaus ja oman perheen rakkaus ovat kaikki kaikessa ja hän auttaa Solomonin ja Dian turvaan oman henkensä kustannuksella.
Olen pitänyt useammasta Edward Zwickin elokuvasta, eikä Veritimantti ole siinä suhteessa poikkeus. Samoin kuten joka ainoa kerta Zwickin elokuvien kohdalla, myös Veritimanttia katsoessa tuntui kuin siinä olisi jarruteltu turhan usein.
Zwick muistuttaa ohjaana hieman Steven Spielbergia, jos Spielberg olisi koko uransa pysytellyt tekemässä Amistadia uudestaan ja uudestaan. Zwickin elokuvat ovat isoja, hyvin kuvattuja, tähditetty isoilla nimillä ja päällisin puolin ne ovat aina sellaisia joista ei löydä mitään varsinaista valittamista. Mutta kuten välillä Spielbergin kohdalla syystäkin kritisoidaan, niin Zwick ajautuu usein liialliseen sentimentaalisuuteen ja kompromissien tekoon. Aivan kuin hän elokuvia tehdessään liiaksi ajattelisi Oscar-akatemiaa ja mahdollisimman suurta katselijamäärää, kuin omaisi rohkeutta tehdä omannäköisiään elokuviaan. Tai toisaalta mistä minä tiedä vaikka juuri sellainen olisi Zwickin näköinen elokuva, mutta siltä se ei ainakaan tunnu.
Ajatellaan vaikkapa Scorsesen Lentäjää ja Taksikuskia. Edellinen vaikuttaa laskelmoidulta tunteiden tulkilta ja jälkimmäinen ei, ja Zwickin elokuvat tuntuvat aina Lentäjältä.
Samapa tuo, sillä Veritimantti näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä, sisältää hyviä näyttelijäsuorituksia (okei, DiCaprion aksentti kuulostaa peruteluista huolimatta kehnolta) ja on ehdottomasti viihdyttävä mielenkiintoisella tarinalla varustettu elokuva. Mutta siinäpä se, kun kyseessä on Veritimantin kaltainen tarina, niin kauniiden maisemakuvien (katsokaapa kuinka usein mukana on sellainen Arabian Lawrencemainen matkustuskuva) ja pinnallisen politiikan sijaan sen olisi pitänyt olla rosoinen ja masentava. Elokuvassa Jennifer Connellyn esittämä toimittaja kritisoi tekemäänsä reportaasia siitä, että sen teho ei ole vakuuttava ulkokultaisuutensa vuoksi ja sitä neuvoa olisi pitänyt myös Zwickin noudattaa.
Tähdet: ***
Veritimantti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti