Paholaisen silmät (Cat's Eye, 1985)

Jos Stephen King-filmatisointeihin yhdistää helposti ajatuksen television minisarjoista niin toinen mielleyhtymä on varmastikin antologiaelokuvat, sillä niitä on hänen nimeensä yhdistettäen varsin paljon. Tales From the Darkside, Creepshow 1-3 (joo, tiedän, kolmoseen hän ei todellisuudessa liity laisinkaan), Quicksilver Highway ja kaipa niitä on muitakin. Varsinkin kaksi ensimmäistä Creephowta tulevat helposti ajatuksiin kun puhutaan niin sekä yleisesti King-elokuvista kuin kauhutarinakokoelmista muutoinkin ja miksei myös tämä Paholaisen silmät, joka on taatusti vähintäänkin jäänyt mieleen James Woodsin tähdittämän tupakanpolton lopetuksesta kertovan tarinan vuoksi.

Niin joo, James Woods. Olisi muuten mainiota tietää kenen nimellä tätä elokuvaa aikoinaan myytiin, siis muun kuin Stephen Kingin. DVD-versioni mainitsee kannessaan näyttelijöistä ainoastaan Drew Barrymoren ja James Woodsin, ja tottakai tekee niin, ovathan he tämän elokuvan tunnetuimmat nimet ja varsinaiset elokuvatähdet. Mutta kasettiversioni kannessa heidät mainitaan kuin ohimennen parin muun nimen seurana ja kuvaan on päässyt kolmatta elokuvan tarinoista tähdittävä Robert Hays, joka ei ehkä nykyään (tai edes aikoinaan?) ole kovinkaan tunnettu, mutta Paholaisen silmien valmistumisvuotta ajatellen Hays on suht' huomioarvoinen nimi. En mitenkään vähättele Barrymoren taikka Woodsin vuoden 1985 nimekkyyttä sillä olihan edellisellä taustallaan jo E.T. sekä Firestarter ja Woods puolestaan oli saanut aikaiseksi muun muassa Videodromen ja television puolelta muistettavan Polttouhrit-sarjan. Haysilla kuitenkin oli tehtynä 80-luvun alussa Hei, me lennetään ja Hei, taas me lennetään, että kun huomioi niiden muistettavuuden ja varsinkin ykkösosan sukseen sekä rahassa että vaikutuksessa, saattoi Hays ehkä ollakin vuonna 1985 kaupallisesti vetävämpi nimi kuin Barrymore tai Woods. Tarkoitan tätä siis siten, että vaikka E.T. oli hitonmoinen hitti ja edelleen kaikista näistä mainituista suurin elokuva, ei sitä kenties pidetä niinkään Barrymore-elokuvana vaikka kannessa kuinka kerrottaisiin hänen olleen mukana siinä. Se on kuitenkin ensisijaisesti Steven Spielberg-elokuva ja näyttelijät tulevat toisena. Vastaavasti James Woods kenties loi filmografiansa perusteella luotettavuutta draaman osalta, mutta kuinka globaalia kaikille sopivampaa kaupallisuutta varmuutta esimerkiksi Polttouhrit huokui, jolloin parin komediahitin juuri äskettäin aikaansaanut Hays oli kenties hän joka kannatti kanteen pistää. Samaan yhteyteen täytyy kuitenkin mainita, että Hays oli noissa komediahelmissä kenties vähiten muistettava näyttelijä, kun jopa puhallettava nukke, Otto teki suuremman vaikutuksen.

Paholaisen silmät sisältää kolme tarinaa löyhällä kehyskertomuksella ja heti alussa tehdään selväksi, että täysin tosissaan tätä ei tule ottaa. Joten kissa joka toimii tarinat yhdistävänä tekijänä juoksee pakoon Cujoa ja ohittaa matkallaan Christinen, joka pitää puskuritarrallaan huolta ettei kyseinen cameo jää huomaamatta: "Watch out for me. I am pure evil. I am Christine."

QUITTERS, INC.

Kisse päätyy Quitters, Inc.-yrityksen tiloihin ja täällä Dick (James Woods) allekirjoittaa sopimuksen jolla autetaan häntä lopettamaan tupakointi. Kun kerran astuit Quittersin tiloihin olet heidän kunnes he ovat auttaneet sinua pääsemään eroon paheistasi. Siinä ehkä kidutetaan viaton sivullinen kissa hengiltä, kenties vaimosikin ja ehkäpä vieläpä lapsesi jotta varmasti pysyt lupauksessasi olla tupakoimatta. Toki jos itse kuolet prosessin aikana, sopimus raukeaa. Jotenka Dick pyrkii pitämään kireän pinnansa kondiksessa, mutta The Dead Zone-elokuvan katselukaan ei tunnu auttavan pitää savuketta poissa huulilta.

Ohessa mirri pakenee Quitterseilta ja ajautuu seuraavan tarinan pahiksen omaisuudeksi.

THE LEDGE

Rosvoparoni Cressner (Kenneth McMillan) on pottuuntunut kun tennisvalmentaja Johnny (Robert Hays) pökkii hänen vaimoaan, mutta ei hän rakkaudesta ole vihainen vaan koska joku on koskenut hänen omistukseensa. Joten Cressner lavastaa Johnnyn huumediileriksi ja uhkaa siten pilaavansa miehen maineen sekä elämän, mutta uhkapelurina Cressner on valmis antamaan mahdollisuuden uhrilleen: kävele pilvenpiirtäjän ulkoreunuksella talon ympäri ja jos selviät elossa niin huumeet katoavat, saat elää ja vielä viedä vaimonikin.

Jälleen kisu pääsee omille teilleen, etsien uudeksi huoltajakseen Pet Sematarya (tuo on muuten huono arvostelu, koska lukeutuu ajanjaksolle jolloin kerroin elokuvien tapahtumat aivan liian tarkkaan ja palaankin tuohon hieman seuraavan elokuvan kohdalla) lukevan pariskunnan tyttären.

THE GENERAL

Amanda (Drew Barrymore) on kuin kuka tahansa pikkumukelo ja siten hän pelkää komeromörköjä vaikka kuinka vanhemmat vakuuttavat ettei sellaisia ole. Tottakai hirviöitä on, älkää uskoko muuta ja katso! sinunkin sänkysi alla on juuri tällä hetkellä ökkömönkiäinen joka haluaa syödä sielusi. Sitä haluaa tehdä myös Amandan talossa ähkivä tonttupeikkonen, mutta onneksi paikalla on niiden pahin vihollinen: kissa.

No niin, kissat ovat taas parhaita. Cujo olisi koettanut tappaa Drew Barrymoren, mutta kissapa ei.

Paholaisen silmät ei ole aivan yhtä sarjakuvamainen kuin Creepshow, mutta pilkettä silläkin on silmäkulmissaan ja ajoittain voikin olla varma, että jokin koominen ele, ääniefekti tai jokin muu jännitystä rikkova seikka on siellä suunnitellusti eikä vääränä ratkaisuna. Joskaan se ei tietenkään tarkoita ettäkö se ei silti olisi ns. väärä ratkaisu, sillä esimerkiksi varsin onnistuneen ahdistavaan tunnelmaan hetkittäin päätyvä Quitters, Inc. olisi ollut ehdottomasti toimivampi ilman niitä koomisia hetkiä. Toki Woodsin kokemat painajaisfantasiat tupakoinnin iloista ovat parhaimmillaan kuin Hessu Hopo kokemassa samaa, mutta tämä osuus on kuitenkin kuin David Fincherin The Game, joten sen pitäisi ajaa ihminen äärirajoille muulla tavoin.

Kakkostarina The Ledge toimii hieman samalla tavalla ja samoista syistä, sillä siinäkin ideana on ajaa joku täysin loppuun niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vastaavasti sen mitä se kompuroi se tekee sen myös samasta syystä kuin Quitters, Inc. eli ajoittaa sekaan liiaksi tunnelmaa rikkovaa koomisuutta. Sinänsä se ei ehkä haittaisi jos sitä olisi enemmän jotta tarinat vaikuttaisivat enemmänkin kauhukomedioilta ja olisivat sitä tasapainoisemmin. Nyt ne kauhistuttavat osuudet ovat enemmistössä ja pääosin paremmin tehtyjä kuin humoristiset elementit, jolloin ainakin itse jään kaipaamaan versiota jossa oltaisiin täydellä panostettu jännitykseen ja mielestäni syystäkin, sillä Quitters, Inc. sekä The Ledge antavat vahvasti osviittaa halustaan olla erityisen ahdistavia. The Ledge olisi ainakin kaivannut osakseen kaukokuvia osoittamaan kunnolla kapealla talonreunuksella kulkevan ahdingon, jota kiukkuinen pulu ei tuo tarpeeksi mukanaan.

Kolmas kertomus, The General (titteli tulee siitä, että kissa on nimetty siten) on perinteistä mörököllikauhua ja sinänsä ihan ok, joskin sen verran harmiton ja moneen kertaan nähdyn oloinen tapaus ettei se suuremmin jää mieleen kuin siten, että on tarinoista ainoana aiemmin julkaisematon. Kertomukset yhdistävä kissa saa pääosan viimeissä osiossa, joskaan se ei olisi edellyttänyt hänen kulkemistaan aiemmissa tarinoissa ja yhteen naittaminen onkin ontuvaa kuin muinaisten Aku Ankan-taskukirjojen välitarinat. Ei kisu haitaksikaan ole, mutta ei ole laisinkaan tarpeen muissa kuin The Generalissa johon on oikeasti kirjoitettu muuksikin kuin pelkäksi ohikulkijaksi.

Paholaisen silmät on varsin veikeä kauhutarinakokoelma ja sillä olisi ollut edellytyksiä olla enemmänkin, mutta tällaisenaankin se on hyvää ajankulua. Alan Silvestrin musiikki on kyllä hämmentävän rasittavan kuuloista, aivan kuin hän olisi säveltänyt Xenaan, mutta saanut jonkinlaisen dissonoivan sairauskohtauksen. Parasta lienee se, että Paholaisen silmien kaksi ensimmäistä kertomusta toimisivat erinomaisesti The Twilight Zonen jaksoina, jos siis pystytään unohtamaan sarjan tieteistarinapainotteinen maine ja melkein voisin uskoakin, että siinä missä Creepshow kanavoi vanhoja Tales From the Crypt-sarjakuvia, tms. niin Paholaisen silmät oli Kingin näkemys The Twilight Zonesta.

Tähdet: ***

Paholaisen silmät