Creepshow (1982)

Stephen Kingilla on kirjoitettuna niin rutosti lyhyttarinoita ja joitakin pitkiäkin jotka hyötyisivät täysmittaisen elokuvan sijaan lyhyemmästä pituudesta, joten ihmettelen suuresti miksi ei niistä ole muodostettu jotain Stephen King-esittää televisiosarjaa. Ei siis mitään minisarjaa muutamalla jaksolla taikka yhdestä tarinasta venytettyä kokonaisuutta, vaan juuri jotain kerran viikossa uusi jakso uudella tarinalla-sarjaa samaan tapaan kuin nuo The Twilight Zonet ja vastaavat ovat. Hyödynnettäviä tarinoita kyllä riittäisi, mutta toki sitä odotellessa nämä antologiaelokuvatkin kelpaavat ja ymmärtääkseni Creepshown olikin yhdessä vaiheessa tarkoitus muokkaantua suht' säännöllisesti ilmestyväksi sarjaksi jossa olisi aina muutama tarina per elokuva, jolloin se melkein ehkä olisikin ajanut havittelemi tv-sarjan asian. Vaikkakin ymmärtääkseni ajatus taisi olla ns. originaaleissa, elokuvia varten tehdyissä tarinoissa eikä pelkästään Kingin novellikokoelmien ratsaamisessa. Tosin nämäkin Creepshow-leffojen kertomukset ovat eräänlaisena pastisseja vanhojen EC-kauhusarjakuvien (Tales from the Crypt, etc.) kauhisteluista, että alkuperäisyysaste olisi sekin osittain kunnioittavaa lainaamista. No, Kingin yhdessä George A. Romeron kanssa kaavailema elokuva(sarja) jäi sellaisenaan kahteen varsinaiseen osaan ja niilläkin oli tekoajallisesti eroa jopa viisi vuotta, että kovin säännölliseksi siitä ei olisi tainnut olla, ellei sitten jatkossakin olisi pidetty samanmittaisia taukoja. Kahteen siksi, että vaikka kolmaskin Creepshow tehtiin vuonna 2009, ei sillä ollut enää mitään muuta tekemistä alkuperäisen kanssa kuin nimi ja konsepti. Kingin ja Romeron nimet taisivat edelleen tulla samassa yhteydessä mainituksi, mutta kumpikaan ei ollut millään tavoin mukana tuotannossa taikka varmaan edes katsoneet mitä kakkia heidän nimillään myytiin.

Tosiaan, Creepshow haki innoituksensa vanhoista kauhusarjakuvista joita julkaistiin aikoinaan Suomessakin ja saipa siis elokuvakin paperipiirrosversionsa joka varsin mainiosti jäljitteli esikuviaan. Ja jos näille tarinoille etsii jonkinlaista punaista lankaa olivat ne sitten Verta taikka Kingia ja väristyksiä-alkuperää, on se varmaankin siinä kuinka tyhmyydestä ja etenkin ahneudesta sakotetaan hyvinkin makaaberilla tavalla. Siispä lopputulos jossa pahis kokee jonkinlaisen kuplivan paiseisen lopun ei ole harvinaista ja musta, yleensä varsin ironinen huumori on aina läsnä.

Creepshow-elokuvassa on viisi toisistaan erillistä tarinaa joiden yhdistävänä tekijänä on sarjakuva josta kehyskertomuksen päähenkilö on niitä lukenut. Siispä Billyn (Joe Hill) isä (Tom Atkins) päättää kiukunpuuskassaan heittää poikansa roskalukemiston roskikseen ja saamme nyt nähdä millaisella moskalla hän oikein aivojaan tuhosikaan.

FATHER'S DAY

Ahne ja ylimielinen rikas perhe odottaa Bedelia-tätiä (Viveca Lindfors) isänpäiväillalliselle juhlistaakseen edesmennyttä patriarkka Nathania (Jon Lormer), miestä joka oli ilkeyden perikuva ja jonka kuolemasta iloitsivat kaikki sukulaisista äiteihin Teresa ja Amma. No, isänpäivän juhlinta onkin vain pakollinen perinne, ei todellinen ilon aihe ja jokaisella tuntuukin olevan sen verran luurankoja kaapeissaan, että he ovat iloisia vain siitä etteivät ne kaadu painonsa vuoksi esille. Kauan kuolleena ollut Nathan päättää kuitenkin, että jonkin on tultava julkisuuteen ja sillä hän tarkoittaa itseään, joten elävä kuollut kaipaa ihmiskakkua syötäväkseen.

THE LONESOME DEATH OF JORDY VERRILL

Yksinkertainen maajussi Jordy (Stephen King) löytää pellostaan meteoriitin ja kuvittelee rikastuvansa sen avustuksella. Sen sijaan häneen tarttuu virus joka yhdistää hänet kirjaimellisesti luontoon, halusi hän sitä tai ei.

SOMETHING TO TIDE YOU OVER

Rikas paskiainen Richard (Leslie Nielsen) ei kestä sitä, että vaimonsa olisi valmis jättämään hänet nuoremman miehen vuoksi. Hukutetaan siis molemmat ja uskotaan ettei paha saa palkkaansa.

THE CRATE

Hissukka yliopistoprofessori Henry (Hal Holbrook) joutuu toistuvasti juoppovaimonsa Wilman (Adrienne Barbeau) nöyryyttämäksi, mutta onneksi oppilaitoksen kellarissa on arkku joka sisältää ihmisiä syövän apinahirviön.

THEY'RE CREEPING UP ON YOU

Pöpökammoinen rikas paskiainen Upson (E.G. Marshall) on tulla hulluksi kun näkee kotonaan torakan. Sitten toisen, kolmannen, miljoonannen.

Lopuksi Billyn isä saa ansiosta mukaisesti. Ei olisi pitänyt dissata pojan kulttuuriharrastusta.

Etenkin lapsena tuli ahmittua silmin ja mielin kauhukirjallisuutta, eritoten tietenkin Stephen Kingia ja vaikka elokuvan lapsi nyt lukeekin tarinat sarjakuvasta ja on siten visuaalisesti piirrosjäljen vaikutuksen alaisena, tulee minulla tästä mieleen se kuinka itse lukee kirjoja ja jopa tarkoistakin kuvauksista huolimatta näkee hahmot sun muut omat mielikuvituksen kautta. Siispä sarjakuvan tilalle voi kuvitella Kingin novellikokoelman ja omat kokemukset siitä miten niiden sisällön visualisoi omassa päässään, ja se on hyvin samaistuttava seikka. Joskaan toisin kuin elokuvan kehyskertomuksen lapsi, eivät minun vanhempani kenties myöskään ymmärtäneet viehtymystäni elokuviin, musiikkiin, sarjakuviin, kirjoihin ja varsinkaan niiden edustamiin lajityyppeihin, mutta eivät myöskään heittäneet kokoelmaani roskiin.

Toteutukseltaan Creepshow on ns. sarjakuvamainen, joten siinä on liioiteltuja kuvia, vahvoja värejä ja ajoittain ruutuun ilmaantuu puhekuplia ja vastaavia tuttuja ilmestyksiä. Tottakai ruutujakokin välillä suoraan sarjakuvasta.

Näytteleminen on osin tietoisen ylilyövää ja muutoin vähintäänkin suunnitellusti silmää iskevää, äänimaailma musiikista efekteihin on huomattavan alleviivaavaa ja huumorin määrä sen verran kattava, että pelkkä kauhu ei ole kovinkaan osuva lajityypitys vaan kyllä siihen pitää lisätä komedia. Ehdotonta plussaa tässä on se, että mitään ei ole lyöty läskiksi taikka menty alimman aidan ylitse, vaan esimerkiksi maskeeraus on tehty siten ettei se ole halvan naurettavaa vaan selvästi kauhuun soveltuvan tarkkailmeistä. Poislukien näytteleminen jossa ollaan oltu monissa tapauksissa tarkoituksellisen koomisia, on etenkin elokuvan ns. hirviömeikit ja vastaavat verrattavissa ZAZ-trion komedioista tuttuun ilmiöön, että älä yritä olla hauska, ole asiallinen ja anna tilanteen olla hauska. Siispä lihaa hamuava zombie ei naurata jos sitä katsoo, mutta tilanne sen tekee.

Yhdistelmä komediaa ja kauhua niin sanotussa sarjakuvaisessa ilmeessä on varsin toimiva, ja toisin kuin monessa muussa tapauksessa en lähtisi karsimaan koomisuutta pois taikka menemään entistä enemmän siihen. Tasapaino on tarpeeksi hyvä jotta se on sekä hauska että kauhistuttava. Näyttelemistäkin on aika vaikea kritisoida sen suuremmin kun yleistunnelmassa on muutenkin kielen poskessa pitämisen makua, jolloin enemmän taikka vähemmän kehnonkin oloinen esiintyminen tuntuu perustellulta. Jotain kertoo sekin, että Stephen Kingin itsensä soolona vetämä The Lonesome Death of Jordy Verrill on hyvinkin toimiva, vaikka häntä ei pitäisi hyvänä näyttelijä edes King itse.

Näyttelijöistä puheen ollen onkin mielenkiintoista, että tarinoista vakavimmin tehtyä Something To Tide You Overia tähdittävät sittemmin eritoten komedioista tutut Ted Danson ja Leslie Nielsen, eivätkä he tosiaankaan esiinny myöhemmän imagonsa mukaisesti. Samalla tämä kyseinen osuus on ehkä eniten ristiriidassa kokonaisuuden kanssa sen ollessa huomattavasti vähiten pilkettä silmäkulmissaan esittävä, mutta toisaalta sen ahdistavuus on vakuuttavinta. Näin ollen tuosta nimenomaisesta osiosta olisin ainoastaan muuttanut lopppuratkaisua. En oikein osaa sanoa että miten, mutta ainakin välttelemällä sitä selvän creepshowmaisinta ideaa.

Creepshow on sen verran leikkisä elokuva, että vaikka onkin hyvin miellyttävää katseltavaa tuntuu se samanaikaisesti hieman ontolta. Nämä tarinat ovat sellaisia kauhun pikaruoka-annoksia joissa rasvaa ja sokeria on tuomaan hetkellistä hyvää oloa, mutta jota ei vahingossakaan kutsuisi gourmetiksi taikka jäisi sen enempää pohtimaan. Uskon sen olevan kuitenkin niin hyvä kuin mahdollista ja vaikka yksi tarinoista tuntuukin synkkyydessään olevan vähemmän linjassa muiden kanssa, on kokonaisuus silti hyvin hallussa pysyvä ja mielelläni olisin nähnyt loistokkaamman tulevaisuuden Creepshow-sarjalla kuin millainen se lopulta olikaan.

Ehkä se tämän vuoden puolella tuotantonsa aloittanut tv-sarja tuo sen kunnianpalautuksen. Joskaan traileri ei luvannut muuta kuin peruskamaa.

Niin ja yleensä kun puhutaan Creepshowsta tulee esille kysymys, että mikä on kunkin suosikkitarina. Nuorempana pidin The Cratea parhaimpana ja sen arkussa asuva hirviö onkin edelleen varsin tehokas pelottelija, mutta näyttelemisen ja (kauhu)tunnelman osalta Something to Tide You Over on mielestäni onnistunein. Joskin parhaimpana taidan hieman itsellenikin yllättävänä pitää The Lonesome Death of Jordy Verrillia. Se ei kiitos Stephen Kingin amatöörimäisen näyttelemisen vuoksi tunnu aluksi hyvältä, saati todellakaan parhaimmalta, mutta tarinana se on loppujen lopuksi se kauhistuttavin. Yksin syrjässä muista elävä ihminen kohtaa jotain jota ei ymmärrä, joka nopeasti osoittaa vaarallisuutensa ja jolle ei pysty tekemään mitään. Ja mikä pahinta, se ei pysähdy edes kuolemaan ja lopetus osoittaa saman kohtalon odottavan koko maailmaa. Se on aika pysäyttävä ajatus. Kingin esiintyminen vain vie pahasti huomiota.

Liekö yleisesti ottaen monien suosikki kuitenkin päätöstarina They're Creeping Up On You, sillä ainakin sen torakkapaljous tuntuu olevan usean ihmisen mielessä kun Creepshow tulee puheeksi.

Sivumainintana se, että Joe Hill on Stephen Kingin poika ja vanhemmalla iällään osoittaakin vahvaa yhdennäköisyyttä:

Tähdet: ***

Creepshow