keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Clown (2014)

Clown on niitä elokuvia jotka on tullut hankittua pääosin siksi, että on koonnut jotain 3 kympillä-pakettia ja todellakin halusi niistä kaksi, mutta koetti keksiä jonkin kolmannenkin joka ei nyt ainakaan kokonaispaketin laadullista, tms. arvoa laskisi. Siispä joo, tuo klovnikauhistelu saa kelvata. Kyllä se kuulosti juonikuvaukseltaan ihan siedettävältä ja toi ideallaan mieleen George A. Romeron aliarvostetun (tai alihuomioidun) Bruiserin, että kasvoilla on naamio joka muuttaa ulkonäön ohella ihmismielen. Toki myönnän, että jos olisin tilausta tehdessäni huomannut Eli Rothin olevan tekijäjoukoissa olisi Clown varmaankin jäänyt sikseen, koska ainakaan vielä tähän päivään mennessä en ole nähnyt yhtäkään Rothin elokuvaa joka olisi parhaimmillaankaan vain ihan ok ja yleensä ne ovatkin kaukana sen alapuolella. Niin, mutta tämähän onkin Rothin tuottama ei ohjaama, että ehkäpä sittenkin, koska olihan Rothin tuottama mutta Ti Westin ohjaama The Sacrament sentään aika hyvä. Clownin ohjaksissa puolestaan on sittemmin isoihin piireihin Spider-Manien avulla noussut Jon Watts, jonka omaan feikkitraileriin Clown sitten pohjautuukin ja niin sekä tieto feikkitrailerista kuin takakannen maininnat kyseessä olevan "...bloodbath" jossa on "...plenty of gore" toivat heti mieleen, että nyt liikutaan aiempien vastaavista lähteistä syntyneiden ns. modernien grindhouseleffojen äärellä (vrt. Machete, Hobo With a Shotgun, tms.).
Katsotaan...

Kun pikku-Jackin (Christian Distefano) syntymäpäiville palkattu klovni päätyy perumaan tulonsa, on ura-ensin-perhe-sitten-isä Kentin (Andy Powers) keksittävä joku korvaajaksi ja se joku on tietenkin hän itse. Onneksi aution talon pölyiseltä vintiltä löytyykin pellepuku ja sopivat kasvomaalit jolloin syntymäpäivät onnistuvat kuten pitääkin. Kaikki siis hyvin. Tai ainakin siihen saakka kunnes Kent seuraavana päivänä huomaa etteivät meikit lähde pesussa, peruukki pysyy päässä kuin liimattuna ja pukukin on kuin toinen iho. Aluksi sille on ihan mukava naureskella, mutta kohta tilanne on kaikkea muuta kuin huvittava varsinkin kun ilmenee, että talo josta puku löytyi oli autio koska omistaja oli kuollut ja syypää vaikuttaisi olevan juurikin tuo pellekostyymi. Luonnollisesti kyseessä on muinainen pohjoismainen demoni joka muutti aikoinaan ulkonäkönsä houkuttelevammaksi, voidakseen siten saada helpommin lapsia syötäväkseen. TOTTAKAI! Siispä vaikka Kent ei sitä haluakaan alkaa paholaispuku valtaamaan kehoa sekä mieltä, mikä tarkoittaa hillitöntä murhanhimoa ja kuplivaa bodyhorroria.

Pääosin keskinkertaista, mutta ihan kelvollista näyttelemistä ja kuten aika monet vastaavista lähtökohdista tehdyt elokuvat (ts. feikkitraileri) on Clown 1h 40min pituisena aivan liian pitkäksi venytetty, sillä kaikki alkuperäiset ideat ovat pakattu ensimmäiseen puoleentuntiin ja loppu tuntuu liiaksi täytemateriaalilta jossa kierrätetään itseään. Idea on kyllä hyvä ja pelkän "naamion" aiheuttama muodonmuutos saa lisää tehoa siitä ettei sitä oteta klovnilookin vuoksi tosissaan, mutta vähän turhan nopeasti siirrytään pelleilemään aiheella. Siispä kun aluksi ehkä annetaan ymmärtää tässä olevan kertomus hiljalleen luisumisesta hulluuteen ja olemaan siksi läheisillekin vaaraksi, niin 40 minuuttiin tullessa on jo huumoripainotteinen splatter tärkeämpää. Kun jäljellä on vielä tunti samaa niin sitä ei enää pahemmin välitä miksi Kent tekee mitä tekee ja niinpä ollaan jossain tavanomaisessa elirothismissa jossa mitä väliä on millään kunhan goretehosteet ovat kunnossa ja niitä on paljon. Mutta tosiaan, oikeasti pidän Clownin ideasta jossa viattoman oloinen seikka muuttaa ihmistä hirviöksi ja oli se sitten todellinen fyysinen muutos taikka pelkästään mielessä ei sillä niin merkitystä, koska tärkeää on se muutos. Toki ulkoisesti näkyvä siirtymä ihmisestä groteskiksi mörökölliksi on visuaalisesti näyttävämpää ja siksi varmaan Clownista on tehty jonkinlaisia yhtymäkohtia David Cronenbergin Kärpäseen, mutta sävy on kyllä tyystin toinen. Uskon vakaasti, että paremmalla rytmityksellä ja hillitymmän vakavammalla otteella Clownista olisi vaikuttavammaksi elokuvaksi ja siksi arvelen joidenkin ratkaisujen olleen joko Rothin vaatimuksia taikka ihan vain ohjaajan omia, mutta kuitenkin Rothin yleisöä ajatellen tehtyjä. Siksipä esimerkiksi kohtaukseen jossa Kent epätoivossaan koettaa tehdä itsemurhan on pitänyt pistää verisuihkeen väriksi sateenkaari ja kun ylipäätään tapahtuu jokin tappo tai mikä tahansa väkivallanteko ei riitä pelkkä verivana vaan sisälmyksien tulee lentää pitkin poikin. En nyt tiedä, alkuperäinen feikkitraileri on sen verran ympäripyöreä ettei siitä voi sanoa olisiko ollut tarkoitus tehdä vakavampaa kauhua, mutta ainakin tässä nykyisessä täyspitkässä elokuvassa on sen verran epätasaisesti ylilyötyä vitsikästä goreilua ja vakavampaa otetta, että se saa ainakin uskomaan että ehkäpä jompikumpi olisi ollut muiden painostuksen tulosta. Tämän vuoden 2014 elokuvan oma traileri puolestaan kertoo koko elokuvan sisällön, että se saattaa jo olla tarpeeksi. Ja jos ylipäätään puhutaan pelottavista pelleistä, niin kyllä se kaikista kauhistuttavin klovnihetki löytyy Pelle Hermannin piirretystä introsta jossa miehen tekonenä putoaa eikä alla olekaan oikeaa nenää. Siinä sitä todellista Cabin Feverin liha irtoaa-kauhua.

Clown on ihan hyvä idea ja hetkittäin jopa sen arvoinen.

Tähdet: **

Ei kommentteja: