Elokuvateatterin ohella Stephen Kingin kertomuksia on siirretty varsin ahkerasti myös television puolelle ja monet tarinat ovatkin olleet tuttuja nimenomaan minisarjoina kuin elokuvina. Kuten elokuvissa on televisioversioidenkin taso varsin vaihtelevaa, mutta osa tuotoksista on kuitenkin jättänyt mieleen positiivisen kuvan ja yllättävän rauhaan ne ovatkin jätetty, kenties, ehkä, mahdollisesti jopa arvostuksesta jo onnistunutta tuotosta kohtaan (yeah, right!) mitä nyt tuo Se on varsin näyttävästi sittemmin siirretty myös teatterielokuvamuotoon ja ainakin The Stand on ilmeisemmin tulossa sinne.
Firestarterkin pääsi vuonna 2002 televisioversioinnin kohteeksi, mutta jatko-osana ei jonkinlaisena aiemman uudelleen adaptaationa. King-filmatisoinneista puhuttaessa ei Tulessa syntynyt 2 nouse kovinkaan usein esille, jos koskaan, joten lienee suht' turvallista väittää ettei se ole erityisen muistettava teos ja varsin huomioarvoista on sekin ettei Stephen Kingin nimeä edes mainita tämän suomidevarin kannessa. Toki hänen nimensä tulee esille takakannen juonikuvauksessa, mutta huomio- ja myyntiarvoa ajatellen on kuitenkin erikoista ettei se ole isoilla palkkikirjaimilla etukannessa. Ehkä sen poisjääminen on ollut vain lapsus taikka sitten ollaan uskottu, että kyllä pelkkä elokuvan titteli on tarpeeksi tuttu ja kansikuva niin houkutteleva että super! Nätti neito ja kivat värit, mutta aika valjusta kansikuvasta on kuitenkin kyse, että elokuvan kyllä valitsisi katsottavakseen enemmänkin vain koska haluaa nähdä jonkin kauhuelokuvan, minkä tahansa kauhuelokuvan. Lisäksi rohkenen epäillä Tulessa syntyneen olevan tarpeeksi tunnettu nimi jotta pelkästään sillä saataisiin elokuvaa myytyä muillekin kuin kirjan ja/tai edellisen elokuvan kokeneille King-faneille. Samapa tuo, tässä se Tulessa syntynyt 2 kuitenkin nyt on ja onhan siinä kannessa nyt sentään Malcolm McDowellin ja Dennis Hopperin nimet houkuttelemassa. Varsin pienellä kirjoitettuna, mutta kuitenkin.
Toisaalta, se kansi voisi kyllä olla näinkin kauhean näköinen, että ollaan vain tyytyväisiä siitä mitä ollaan saatu:
Charlie (Marguerite Moreau) on kasvanut tulisesta pikkutytöstä isoksi ja sillä tarkoitetaan sitten tietenkin jenkkikäsitystä isosta eli extra small-vaatekokoa. Nyt Charlie työskentelee salanimen turvin kirjastossa ja vapaa-aikanaan etsii keinoa auttaa sekä itseään että muita ihmiskokeiden uhreja vapautumaan yliluonnollisista voimistaan. Mukaan kuvioihin astuu ilmeisen sokea, tyhmä ja vielä kerran sokea Vincent (Danny Nucci) joka valtion viraston toimistorottana jäljittää työkseen ihmisiä joille valtio on muka velkaa joukkokanteiden korvaussummia, eikä hän laisinkaan ymmärrä etsivänsä ihmisiä kollegoidensa tapettavaksi. En siis tarkoita näitä ihmiskokeissa olleita jotka ovat tappolistalla vaan ihan vain sitä, että tottakai valtio mielummin tappaa ihmiset kuin maksaa heille yhtikäs mitään ja sen pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle virkamiehelle. No, Vincent löytää Charlien, he rakastuvat ja kohta valtion pahikset John Rainbird (Malcolm McDowell) etunenässä ovat taas neidin kiusana. Lisäksi vaivana ovat angstiset supervoimapojat joita Rainbird hoivaa ja yksi heistä on tietenkin vertailukelpoinen Charlielle, mutta on poika joten mitä sitten.
Tykkäsin joistakin pikkujutuista kuten siitä, että Charliella oli sänkynsä vieressä vaahtosammutin ihan sitä varten jos sattuu unissaan sytyttämään jotain ja siitä että... no, kai tuossa oli jo riittämiin.
Okei, onhan tässä muitakin ihan mainioita juttuja, että en tietenkään tyrmää koko elokuvaa ja jos vertailukohtana käytetään ensimmäistä osaa joka sekään ei mikään mestariteos ole, on Tulessa syntynyt 2 ihan kelvollinen jatko-osa. Edellisen tavoin kyseessä on varsin harmiton teos ja ihan mukavaa ajantappoa jossa suurin synti lienee se mikä vaivaa lähes kaikkia Stephen Kingin tarinoista tehtyjä minisarjoja eli pituus. Siispä puoleen väliin elokuva kantaa varsin mainiosti ja sitten tuntuu kuin kaikki todelliset ideat olisivat jo käytetty ja loppuosa koostettu jostain täytemateriaalista jotta saadaan se haluttu pituus toteutettua. Runsas tiivistäminen olisi siis jälleen kerran ollut tarpeen ja vaikka 90 minuuttisena lähes kolmen tunnin sijaan Tulessa syntynyt 2 ei varmaan vieläkään olisi ollut niitä harvoja jatko-osia jotka ylittävät edeltäjänsä, olisi se varmasti hyötynyt ratkaisusta. Mielenkiintoista tosin on se, että tämä kakkososa toistaa muun muassa uudelleenkuvattujen takautumien ja ns. arkistomateriaalien avulla ensimmäisen osan tapahtumia sen verran runsaasti, että yhtä hyvin tätä voisi pitää osittain uudelleenversiointina ja siksi onkin sääli ettei tavallaan kaksi osaa yhteen naittava onnistu siltikään perustelemaan pituuttaan, mutta se olisi voinut. Onhan tässä toki yritystä olla aiempaa energisempi, joten esimerkiksi räjähtäviä tuliefektejä on runsaammin ja Tangerine Dreamin varsin raukeakin musiikki on vaihtunut suureellisempaan sinfoniaan. Joten ns. meteliä on enemmän, mutta niinhän jatko-osissa yleensä kun sitä kenties kaipaisi todellista tarinallista edistymistä ja kuten nyt (ensimmäisen osan tavoin) jonkinlaista parempaa organisointia. Ehkä päätäntävaltaa pitäisi antaa enemmän leikkaajalle kuin ohjaajalle.
Tai no, kun 1h 10min kohdalla voisi vannoa, että tässä on nyt elokuvan loppukohtaus alkamaisillaan niin ehkä se päätäntävalta pitäisi antaa jonkin toisen elokuvan leikkaajalle.
Malcolm McDowell on varsin sopiva valinta toistamaan George C. Scottin roolin, mutta aivan kuten ensimmäisen osan kohdalla yksi varsin sarjakuvamainen esiintyjä aiheuttaa epätasapainoa kun muut keskittyvät jonkinlaiseen stoalaiseen näkemykseen. Tulessa syntynyt ei siis taaskaan ole näyttelemisen osalta erityisen kiinnostavaa ja vaikka McDowell onkin Scottia enemmän kuin jokin Marvel-superpahis ei se oikein istu muiden seuraan. Sarjakuvamaisuus kuitenkin lienee ollut haussa sillä kuten poika- ja tyttöbändien tavoin tässä olevat koe-eläinlapset ovat koostettu ajatuksella, että jokaiselle on jotakin, joten kukin muksu omaa toisistaan poikkeavat supervoimat ja sitten supertaistellaan Charlien kanssa.
Btw. yhtä supervoimapahismuksuista esittää The Hills Have Eyes-remaken selkäsaunan ansaitseva ärsykekakara eli Dan Byrd ja kas! hän on tässäkin teoksessa lapsi jonka supervoimana näyttäisi oleva selkäsaunan kerjääminen. En suostu edes laittamaan kuvaa hänestä, koska silloin tekisi mieli antaa monitorillekin selkäsauna.
Niin ja Dennis Hopper? Hän tulee mukaan olikohan se nyt jossain 1h 25min kohdalla ja tekee tasaisen varman roolisuorituksen, mutta vaikka olikin kiva nähdä hänet niin hahmona hän on lopulta aika tarpeeton. Hopper esittää yhtä valtion koekaniineista ja saapuu auttamaan Charlieta, mutta miehen supervoimana tuntuukin olevan vain elokuvan tapahtumien selittäminen katsojalle. Se on tarpeeton tarinassa joka ei ole missään vaiheessa monimutkainen taikka muutoinkaan vaikeasti seurattava ja on siten katsojan aliarvioimista, mutta Captain Obvious taitaakin olla mukana ainoastaan kokonaispituuden vuoksi. Tämä selittääkin sen miksi Hopperin hahmo tekee esiintymisensä nimenomaan elokuvan puolessavälissä, jotta siis voisi kerrata aiemmin tapahtuneen ja selittävän mistä kaikesta on kyse koska siitä on muka kulunut jo niin paljon aikaa, että unohdus sekä keskittymishäiriö olisi vallannut mielen.
Mutta palataan hieman seikkoihin joista pidän ja joiden ansiosta olen aulis antamaan jonkin verran anteeksi, mutta jätetään pois nuo tuollaiset aiemmin mainitsemani vaahtosammuttimen kaltaiset "one-linerit" niin oli toki mielenkiintoista, että palattiin siihen alkuperäiseen ihmiskokeeseen jonka seurauksena Charliekin syntyi. Siihen kuinka mukana oli muitakin ihmisiä kuin Charlien vanhemmat ja mitä heille sittemmin tapahtui. Vastaavasti oli vain hyvin epäloogista, että kaiken takana oleva valtion virasto ei muka olisi hoitanut heitä päiviltä tai lukinnut jonnekin laitokseensa jo ajat sitten, mutta oli se sentään ihan mainiota osoittaa muillekin tulleen kokeista seuraamuksia. Lisäksi oli tarinan jatkuvuuden vuoksi sopivaa, että näytettiin kyseisten valtion huru-ukkojen edelleen jatkavan ihmiskokeita uudella sukupolvella, vaikkakin toteutustapa oli ymmärrettävänkin kliseinen.
Parista hyvin persoonallisesta näyttelijästä, muutamasta ihan hyvästä ideasta ja jatko-osille tyypillisistä enemmän on enemmän-ratkaisuistakin huolimatta on Tulessa syntynyt 2 yllättävän pitkästyttävä, mitä ehkä olisi saatu jonkin verran korjattua tiivistämisellä, mutta koska lopputulos on sen näin unohdettava niin se ei jää edes elämän suuriksi mysteereiksi.
Joskin lopputaiston viimeisissä minuuteissa kun Charlie osoittaa todelliset voimansa on kyllä sitä tulisuutta jota olisi kaivannut muuallekin, mutta tämä habanero ei polta edes silmiin hierottaessa.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti