Rosvo Willin (Nicolas Cage) suorittama keikka menee mönkään ja hänet passitetaan vankilaan. Ennen kiinnijäämistään muusta porukastaan erkaantunut Will poltti rahasaaliin pienemmän tuomion saadakseen, mutta nyt vapauduttuaan saa huomata etteivät vuosia kaunaa kantaneet pidätyksen tehnyt FBI-viranomainen Tim (Danny Huston) ja vapaaksi jäänyt rosvokollega Vincent (Josh Lucas) edelleenkään usko rahojen tuhoutumiseen ja ovat siksi Willin perässä heti vankilan oven jäätyä taakse. Vincent on sittemmin vahvasti pöpiytynyt lavastaen jopa kuolemansa, minkä vuoksi kun hän kaappaa Willin murjottavan tyttären Alisonin (Sami Gayle) saadakseen osuutensa aiemmasta ryöstöstä ei Will saa Timia uskomaan tytön olevan kaapattu, kun miten muka kuollut tekee enää mitään muuta kuin maatuu. Sano se, mitä häh? Alkaa siis niin sanottu epätoivoinen taistelu aikaa vastaan kun Will koettaa löytää tyttärensä ja en tajua miksi kun kaikki muut ovat heti Willin nähdessään, että dude, minne sä piilotit rahat ja älä väitä polttaneesi niitä kun ei kukaan kuitenkaan usko, on samaan ryöstokoplaan kuulunut Riley (Malin Åkerman) vaan, että hei kiva nähdä, mennään kahville ja friendship is magic.
Nicolas Cage on aika mainio näyttelijä ja sitä varsinkin silloin jos todella yrittää. Koska on olemassa vakavasti otettava-Cage ja on kreisi-Cage ja molemmat voivat olla yhtälailla loistavia kun edellinen tekee ne palkintoehdokkuusroolit jotka saavat yksinäinen kyyneleen vierähtämään poskelle ja sitten toisaalla on se Cage joka syö ötököitä ja kiljaisee "wouh!" kun hyppää pöydälle pitäen päässään peruukkia joka näyttää joltain tienvarsiraadolta. Hienoa on se kuinka usein Cage tuntuu arvostavan molempia puoliaan. panostaen niihin koko sielullaan. Sitten valitettavasti on se kolmas Cage joka ei ehkä oikein osaa päättää kumpi olisi ja tällöin hänen roolisuorituksensa jää sillä tavoin puolitiehen, että se vaikuttaa kuin hän tyytyisi vain toistamaan niitä maneereja joita häneltä juuri odotetaankin. Haluatte kreisi-Cagen, no tässä woohoo ja saanko jo mennä kotiin. Ai, vielä vakava-Cage? No, eipä tässä hymyilytä kun olen tekemässä taas yhtä elokuvaa vain maksaakseni verovelkani. Sitä Cagea ei kukaan kaipaa, joten painu mäkeen siitä. Vero-ongelmat ovat varmasti saaneet Cagen valitsemaan elokuvia puhtaasti rahan vuoksi ja niissä hänen osuudekseen riittää pelkkä oman nimen kuin kykyjen käyttö. Jotta Cage voisi olla lahjojensa arvoinen vakava-Cage taikka kreisi-Cage pitäisi hänellä olla vapaus valita elokuvansa ilman tuollaisia ulkoisia vaikutteita ja niiden tulisi olla jotain jo idealtaan hieman kiinnostavampia kuin pelkkä liukuhihnamainen valmiiksi täytettyjen pisteiden yhdistely, tai niissä vähintään pitäisi olla tekijöitä joiden joukossa Cage voi rauhassa päästää itsensä irti ilman ajatusta, että hän joutuisi yksin kantamaan koko elokuvaa. Stolen on kuin Con Air, ihan silkkaa löysää guanoa tarinaltaan ja siten jotain jossa ei välitä hevonkukkuakaan kuka esittää ketäkin tai kuka sen ohjaksissa on, koska ihan yhtä hyvin tämä voi olla 170 miljoonan dollarin Tom Cruise-myllytys kuin 50 euron Steven Seagalin ukrainakamaa ja silti se olisi sama leffa. Joten tämä elokuva vaikuttaisi ensisilmäykseltä taas yhdeltä niistä jotka Cage teki jotta sai verorästejä lyhennettyä, mutta onneksi tämän ohjaajana on myös sen tuikitavalliselta kuulostavan Con Airin luotsannut Simon West joka tietää kuinka tehdä aivotonta, mutta ehdottoman tehokasta toimintaa ja aivan kuten siinäkin elokuvassa on tässä mukana mainioita sivuosanäyttelijöitä jotta Cage voi tarvittaessa vetää henkeä kun vakavammassa actionmoodissa alkavat jalat menemään maitohapoille. No, sääli vain ettei tämä ole lähelläkään Con Airia vaan nimenomaan juuri sellainen keskitason keikkatyö jonka toki katsoo läpi sujuvasti ja kaikki on ihan ok-tasoa esiintymisistä toimintaan et cetera, mutta joka lopputekstien aikana alkaa jo varisemaan pois muistista koska siinä ei ole mitään erityistä. Ongelmana pidän erityisesti sitä, että vaikka Stolen pyrkii olemaan enemmän vakavahenkinen trilleri kuin fantsua toimintamättöä niin se ei ole tarpeeksi kumpaakaan, eikä siis Cagekaan vaivaudu toteuttamaan parhaintaan vaan on vain koska on vain ja on sitä selvästi vain koska Simon West sattui pyytämään mukaan ja nyt tehtiin ystävänpalvelus (tämä ilmenee Stolenin behind the scenes-dokumentaarista). Oikeastaan hieman häiritsikin ne pari kertaa kun Cage koetti vetää esille kreisikorttiaan koska hän on se tämän elokuvan vakava hahmo (hän on nyt Liam Neeson Takenissa) ja on Josh Lucasin vuoro olla se outo tyyppi jolla on oudot vaatteet, oudot eleet ja todella pelottava peruukki. Mutta Lucas ei ole Cage vaikka kuinka kammottava kampaus päätä koristaisikin, eikä siten myöskään osaa olla yhtä vakuuttavasti ylitse vetävä ja täten olisikin toivonut, että oltaisiin sitten karsittu kokonaan pois ne kevytviihteellisemmät elementit päätyen siihen isätoimintaelokuvaan joka tämä ilmeisesti on Cagen mielestä ollut. Vaikka isätoiminnat usein päätyvätkin hienoiseen ryppyotsaisuuteen uskoisin synkemmän kokonaiskuvan olleen tällä kertaa paremmin Cagelle sopiva. Oli miten oli, nyt Stolen on vain se kolmastoista elokuva tusinassa ja siksi vaikka se ei olekaan surkea niin en laisinkaan ihmettele sitä miksi se floppasi.
Tässä samalla totean, että jos Stolenista olisi tosiaan poistettu ne mukavitsikkyydet, tms. niin parhaimmillaan se olisi parantanut Lucasin roolisuoritusta ja heittänyt vesilintua Danny Hustonin Gene Hackman Kovaotteisissa miehissä-lainalla (ulkoinen imago oli silkkaa Popeye Doylea), mutta se olisi tarkoittanut myös sitä että Mark Isham olisi varmastikin säveltänyt elokuvaan erilaisen musiikin joka nyt ollessaan kuin jostain 70-luvun brittijännäristä starring Michael Caine Stolenin maukkain osa.
Never forget.
Tähdet: **
2 kommenttia:
Aluksi naurahdin kevyesti Hustonin popeyedoleyille, mutta leffan edetessä se rupesi enemmän ja enemmän ärsyttämään.
No, ainakin Cagen hiukset näyttivät nyt hyviltä.
Lähetä kommentti