Narkkarilääkäri Eugene (David Duchovny) tulee kamaostostensa yhteydessä pelastaneeksi ammuskelun uhrin joka sattuu olemaan huumekauppias Raymondin (Timothy Hutton) alainen ja teko tekeekin häneen sen verran suuren vaikutuksen, että vaihtoehtoapteekkari pakottaa Eugenen omaksi yksityiseksi lääkärikseen pelastamaan muitakin työn ohessa loukkaantuneita kavereitaan. Henkilöitä jotka hän yleensä ampuu hengiltä kunhan Eugene on heidät paikannut. Tottakai tohtori huomaa pian, että vaikka rahaa ja narkoottisia aineita virtaa niin tästä jengistä ei poistuta elävänä ja tietenkin FBI pakottaa miehen vasikakseen, jollaiseksi on väkisin värvätty myös Raymondin tyttöystävä Claire (Angelina Jolie), joka ilmeisesti oli haluton siihenkin kunniaan. Kuten arvata saattaa niin Eugene selvittää päänsä, ihastuu Claireen, Raymond saadaan pois kuvioista ja FBI:kin on varmaan tyytyväinen.
Muistatteko kuinka X-Filesin ollessaan kuumimmillaan pyrittiin David Duchovnysta tehdä elokuvatähteä vaikka väkisin, Kuoleman koukussa muistaa.
"David Duchovny tuli tunnetuksi koko maailmalle X-Filesin agentti Fox Mulderina. Nyt näemme hänet ensimmäisessä elokuvaroolissaan huumeriippuvaisena kirurgina." Näin kertoo tämän elokuvan takakansi ja vaikka joku voisi huomauttaakin, että esimerkiksi Duchovnyn tähdittämä elokuva Kalifornia ilmestyi jo 1993 niin tuossa mainostekstissä on ainakin osittain pari hyvinkin aiheellista huomiota. Toisin kuin tuo esimerkkinä käyttämäni Kalifornia on Kuoleman koukussa ensimmäinen vähemmänkin isomman profiilin elokuva jossa Duchovny oli pääosassa, kun Kaliforniakin oli enemmänkin silloin kovassa nousussa olleen Brat Pittin varaan rakennettu teos ja Duckman sai toimia pikemminkin statistina. Kuten teki myös se hänen tyttöystäväänsä esittänyt kuka olikaan verrattaessa Pittin heilaa esittäneeseen Juliette Lewisiin. Eihän se Kaliforniakaan ollut Duchovnyn ensimmäinen elokuva eikä myöskään edes ensimmäinen iso elokuva, koska olihan hän myös sitä ennen ollut pienessä roolissa Robert Downey Jr.:n Chaplinissa, mutta tosiaan, Kuoleman koukussa hän oli Fox Mulderin ansiosta se elokuvan iso nimi. Jopa huomioiden sen, että toisessa miespääosassa oli jopa Oscarin voittanut Timothy Hutton ja naispääosassa Angelina Jolie. Tuolloin ikävä kyllä ja oikeastaan vieläkin Hutton oli kaikkea muuta kuin A-luokan tähtinimiin laskettava näyttelijä (paljon lahjakkaampi kuin elokuvallinen huomiarvonsa antaa ymmärtää) ja Jolie oli tunnetuin koska oli Cyborg kakkosessa (jonka myöhemmissä painoksissa ollaankin kovasti painotettu Jolien läsnäoloa).
Mutta vuoden 1997 Duchovny oli kaikkien puheissa ja vaikka moni muistaakin sitä ennen hänet jopa hyvällä Twin Peaksin ristiinpukeutujana niin Fox Mulder oli aikoinaan kuin Bart Simpson tai Fonzie, kaikki tiesivät kuka oli kyseessä ja pitivät hänestä. Joten tietenkin niin sekä tuottajat kuin näyttelijä itsekin halusivat Duchovnyn elokuviin, mutta kohtalo oli pitkälti sama kuin samaa yrittäneellä David Carusolla: harva elokuva osoitti mitään menestymisen merkkejä ja sitä vielä vähemmän juuri elokuvaläpimurtoaan yrittävän näyttelijän vuoksi. Joskin toisin kuin Caruso Duchovny ei ilmeisesti itse omalla käytöksellään tuhonnut elokuvatähteyttään vaan olemalla pikemmin aika näkymätön, koska mainitkaapa yksikin elokuva joka olisi muistettava nimenomaan Duchovnyn vuoksi. Ei niin ettäkö hän ainakaan yleensä olisi huonokaan elokuvissa, mutta jotenkin se mitä hän sai itsestään esille televisioruudussa ei välittynyt valkokankaalle saakka ja sen huomaa varsinkin kun vertaa hänen tähdentekijäsarjaansa siitä tehtyihin elokuviin. Uskaltaisikohan väittää, että osasyy on hänen puhetavassaan joka on väsyneen monotoninen ja joka sen vuoksi antaa hänestä vähän liian slackermaisen kuvan joka puolestaan sopii aika rajattuihin roolihin. Eli hän olisi enemmän kotonaan Coen-veljesten komedioissa (vrt. The Big Lebowski) kuin naamaa vääntelemässä Evoluutiossa ja jonkinlaisissa luuserirooleissa taikka ainakin heissä jotka ovat pudonneet jalustaltaan. Mistä todisteena Californication jossa hän on varsin hyvä ja joka kas kas, on televisiorooli. Siispä elokuvatähteys ei Duchovnylle koittanut vaan paluu televisioon oli ainakin mediahuomion/suosion osalta pelastus, aivan kuten se oli David Carusollakin, joka tosin on CSI-pestinsä jälkeen jälleen enemmän tai vähemmän kadonnut tähtikartalta.
Caruso näytti Hill Street Bluesin aikoina Alex DeLargelta:
Lieko aika kuunnella vanhaa kunnon Ludwig Vania?
CSI:stä puheen ollen Kuoleman koukussa sisältää toisenkin tuohon sarjakokonaisuuteen kuuluneen henkilön, joka hänkin muuten aika pitkälle omaa tyhmyyttään pilasi maineensa juuri sen ollessa saavuttamassa korkeimman pisteeensä, mutta hän ei näemmä ole pystynyt maahansyöksyään oikaisemaan. OG-CSI:ssä mukana ollut Gary Dourdan sporttaa tässä Alien nelosestakin tuttuja rastojaan ja vaikuttaa esittävänkin samaa hahmoa kuin tuossa xenomorphsaagan surkeimmassa osassa.
Kuoleman koukussa on ihan ok jännityselokuva, mutta jos jaksatte odottaa hetken niin on siinä jotain erikseen mainittavan hyvääkin.
.
..
...
Timothy Hutton esittää stereotyyppisen sekopääcoolgangsteriroolinsa asiaankuuluvalla tarmokkuudella ja...
.
..
...
no siinä se oikeastaan olikin.
Kuoleman koukussa on ihan ok, että ei siinä ole yhtä seikkaa lukuunottamatta mitään joka saisi varsinaisesti suuttumaan, tms., mutta eipä siinä ole myöskään mitään erityistä mikä saisi sanomaan sen olevan erityisen hyvä tai mieleenpainuva elokuva. Ollakseen pahassa kamakoukussa oleva lääkäri on Eugene aivan liian kätevä käsistään ja tarkka ajatuksiltaan (vähän kuin House ilman v*ttuilua) jolloin hänen huono asemansa ei kerää laisinkaan sympatiaa koska sitä tietää heti alkumetreiltä saakka, että hänen käy hyvin ja kaikki joista hän välittää tulevat olemaan a-okey. Ja koska se välittämisen kohde on vain joku ihan sama kuka johon Eugene voi ihastua, ei täten Jolielle ole kirjoitettu muuta tekemistä kuin olla nätti ja paikalla. Seiso siinä, ole hyvä. Muut hahmot koostuvat tekoajan (tai esikuvallisten) ns. cooleuteen pyrkineiden trendikkäiden rikoselokuvien äkkivääristä sekopäistä ja täten he saavat välillä jonkin kohtauksen jossa esitellä tatuointejaan, kirosanojen sävyttämän napakan virkkeen sanottavakseen, raivoisan ammuskeluhetken tai jotain muuta iskusävelmäksi luokiteltavaa, mutta olivat he sitten True Romancessa, Léonissa tai jossain muualla niin ihan sama se oikeastaan on koska sellaisessa vaaditaan jotain vaikuttavampaa kuin punalinssiset aurinkolasit, tms.
Kaikki eivät voi olla Drexl ja siten Kuoleman koukussa näillä samaan sen aikaiseen cooleuteen pyrkivillä tempuillaan enemmänkin vain jumittaa sen osoittamaan ikänsä. Joskaan kuluneet hahmot, etukäteen nähtävät käänteet taikka aikaansa sitova muoti eivät ole ne jotka aiheuttavat pahinta närästystä vaan ne ainoastaan kiinnittävät elokuvan tukevasti siihen ok-jalustaan. Se on David Duchovnyn monotonisuus joka enemmän vaivaa, mutta hänen ollessaan ruudussa ei sekään ole se on se yksi kiukkua aiheuttava asia, joskin se liittyy häneen ja hän ei tosiaankaan tee mitään korjatakseen asiaa. Duchovny toimii myös elokuvan kertojaäänenä ja jos se ei vielä riitä että kirjoitettu puhe on selittelevämpi kuin Blade Runnerin pahamainen kertojaosuus niin Duchovny tuntuu äänensävynsä tylsyydellä vielä alleviivaavan sitä kuinka typerää on kertoa katsojalle tapahtumista jotka hän omin silmin näkee. Ehkä tämä olikin audiokirjaksi tarkoitettu? Varmaa on kuitenkin se, että se heikentää elokuvaa.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti