Nostalgia Critic (Doug Walker) saa päähänsä, että internetiin tekemänsä elokuva-arvostelut eivät ole enää tarpeeksi vaan sekä sivunsa että egonsa kasvupotentiaalia on haettava valloittamalla fyysinen maa-alue. Tähän sopivan paikan hän löytää Nevadasta sijaitsevasta itsenäiseksi julistautuneeesta Molossiasta, arviolta yhden hehtaarin kokoisesta omakotitalotontista joka ilmoittaa asukasluvukseen 12 vaikka oikeastaan siellä on ainostaan yksi henkilö, yksinvaltias Kevin Baugh (Kevin Baugh) joka ei aio luovuttaa maataan taistelutta. Näemme yhden (joka toistetaan) vitsin verran Baughin mahdollisen perheen, mutta yksin hän silti on. Eikä heitä silti olisi 12.
Toteuttaakseen vallankaappaussuunnitelmansa Nostalgia Critic kokoaa yhteen (tekoaikaan) sivustoltaan ThatGuyWithTheGlasses tutut kollegansa, eli harrastustaan ansiotyökseen muuttavat peli-, elokuva-, anime-, sarjakuvava-arvostelijat kuten Nostalgia Chick (Lindsay Ellis), MarzGurl (Kaylyn Saucedo), The Cinema Snob (Brad Jones), JewWario (Justin Carmical), Spoony (Noah Antwiler), Angry Joe (Joe Vargas), Phelous (Phelan Porteus), etc. Niin ja olen aina, aina inhonnut Linkaraa. Voi kuinka inhoankaan. Koska tämä porukka on idiotismin yhteensulautuma on heidät helppo ylipuhua taistoon, joten yleisen hölmöilyn ohessa Molossia vallataan ja uudelleennimetään Kickassiaksi, jonka diktaattoriksi Nostalgia Critic itsensä vaatimattomasti nimittää. Jokaiselle keksitään jokin yhteiskunnallinen asema ja Kickassia aloittaa kukoistuksena, eikä kestä kauaakaan, päivä tai pari ennen kuin Baughin suosiollisella avustuksella kansalaisten joukossa alkaa nousemaan vallanhimoa ja useampi kriitikoista katsoo olevansa Nostalgia Criticia pätevämpi johtamaan. Syntyy siis eräänlainen selkäänpuukotuksellinen sisällissota jossa ääliöt joista ihmettelee miksi he eivät huku sateella palauttavat tilanteen alkupisteeseensä.
Channel Awesomen porukalla oli aikoinaan tapana tehdä vuosittain eräänlainen elokuva juhlistamaan sivustoaan, mutta mitä ilmeisemmin se perinne on jo ajat sitten vuotanut kuiviin. Silti, muutaman elokuvan he ehtivät tehdä ennen kuin loppu tuli. Ymmärtääkseni kaiken keskiössä oleva Nostalgia Critic eli Doug Walker on kertonut, että pääasiallinen syy miksi vuosittaista elokuvaprojektia ei enää tehdä johtuu siitä, että Channel Awesome on vuosien saatossa kohdistanut voimavarojaan enemmän ns. normaalin ohjelmiston tuotantoarvojen kasvattamiseen ja sen myötä ei aika ole enää riittänyt isoille erikoisprojekteille, jotka ovat jo kriitikkokollegaensemblen vuosi logistisesti hankalia. Uskon sen olevan totta sillä esimerkiksi pelkästään tästä Kickassian ajasta ovat tavalliset Nostalgia Critic-arvostelut muuttuneet enemmän ja enemmän lyhytelokuviksi sen sijaan, että hän vain istuisi kameran edessä ja toimisi soolona kuin videopäiväkirjaa toteuttamassa. Nyt käytännössä jokaisessa jaksossa on näyttelijäkaarti joita hyödynnetään arvostelun ympärille rakennetussa tarinassa. Samalla on kuitenkin huomioitava, että vaikka Nostalgia Critic onkin nykyään yhden kuvassa olevan ihmisen ohjelman sijaan useamman henkilön esittämä tuote niin kertaalleen jo koko Nostalgia Critic-hahmon haudannut Walker palauttaessaan sen henkiin kutisti koko Channel Awesomen keskittymään vain häneen itseensä ja sitä myöten Nostalgia Criticiin. En tahdo vähätellä muita sivuston kriitikoita (tai kuten he itse itseään kutsuvat: tuottajia) joista osa on hyvinkin pidettyjä, mutta tosiasiahan on, että jos Nostalgia Critic oli jo aikaisemmmin heistä suurin ja Walker itsekin ymmärsi sen viimein siinä vaiheessa kun lopetti hahmon tahtoen keskittyä kasvattamaan sivustoaan muiden ideoiden kautta, mutta katsojien huomio sekä rahat alkoivat siirtymään muualle jolloin palautuksen jälkeen hän ei enää varmuuden vuoksi tahtonut ottaa mitään mahdollisia riskejä vastaisuudessa ja Nostalgia Critic sai osakseen entistä enemmän keskittymistä. Muut saisivat toimia enemmän omillaan eikä siksi esimerkiksi nykyään Nostalgia Criticissa näe pahemmin vierailevia tähtiä vaan se on sama tietty näyttelijäporukka (trio) joka on joka jaksossa. Joten nyt Nostalgia Critic-jaksot ovat kukin minielokuvia joissa on nähty aiempaa enemmän vaivaa, aivan kuin oltaisiin tekemässä jotain isompaakin kuin vain pelkkä elokuva-arvostelu (vrt. esimerkiksi kaikki muut Channel Awesomen kriitikot). Samalla tuntuu kuin Walkerin halu tehdä tätä työkseen ja ymmärrys ettei se kenties voi olla sitä ilman turvautumista suurimpaan luomukseensa johti siihen, että Channel Awesomea/Nostalgia Criticia pitää huomioida nimenomaan yrityksenä jossa hän on johtaja, tarkoitti se myös sitä ettei alaisia saa enää pitää kavereina. On oltava realisti, ei enää idealisti ja muutaman vuoden takaiset tapahtumat Channel Awesomella vaikuttavat tukevan sitä siten, että vaikka Nostalgia Critic olikin alusta asti se suurin ja kaunein oli siellä aika monta muutakin korkeamman profiilin kollegaa, joista kakkossijalle nousi varsin oikeutetusti Brad Jones Cinema Snobillaan.
Ehkä se johti siihen joukkopakoon/-erottamisiin jonka vuoksi esimerkiksi valtaosaa Kickassiassa kohdattavista henkilöistä ei ole nähty enää pitkiin aikoihin missään yhteistyössä Walkerin kanssa? He muuttuivat kavereista työntekijöiksi jotka Nostalgia Criticin paluun myötä osoittautuivat mahdollisesti liian kalliiksi pidettäväksi, samalla tavalla kuin missä tahansa yrityksessä otetaan mieluusti halpatyövoimaa käyttöön sen sijaan, että pidettäisiin vuosien kokemuksen omaavia nostamassa suurempaa palkkaa. Putoaminen kaverilistalta alaisiksi ei varmasti ollut kovin kivaa, eikä varsinkaan jos sekin osoittautui epätoivottavaksi. Mutta se kaveruus oli kuitenkin seikka joka ennen näkyi Channel Awesomelta ja siitä muistuttaa etenkin se, että jos katsoo minkä tahansa tuoreemman Phelousin, Cinema Snobin ja Obscurus Lupan yhteistyön tuloksen niin näkee millaista se oli ennen Walkerinkin kanssa (Jones tosin tuntuu olevan edelleen kaveri kaikkien Channel Awesome-tyyppien kanssa). Joten jos aika ei enää riitä elokuvien tekoon niin uskon siihen, mutta voitteko kuvitella että nykyinen sivuston kriitikkoporukka kokoontuisi enää samalla tavalla yhteen tekemään jotain Kickassiaa kun kukaan heistä ei tunnu olevan nytkään yhteistyössä. Channel Awesome on sivu jota kautta useampi henkilö saa työnsä esille, mutta ei enää jengi jossa yhden suuremman nimen läsnäolo ei vähentänyt kollektiivin merkitystä ja tuolloin aikataulutukset taikka kaukana toisistaan olevat asuinpaikat eivät olleet este hauskanpidolle yhteisen elokuvan teon muodossa.
Yhteistä kivaahan Kickassia nimenomaan on ja sisältääkin niin suuren määrän ns. sisäpiirin vitsailua että elokuva vaatii aika hyvän tuntemuksen Channel Awesomen silloisesta porukasta jotta kaikki viittaukset ja vitsit osuisivat kohteeseensa. Mikä on hieman erilainen ongelma kuin esimerkiksi parodiaelokuvissa joissa referaatit kohdistuvat genretuntemukseen, tms., koska tässä tapauksessa pelkkä youtuben ja vastaavan seuraaminen ei ehkä ole tarpeeksi kun porukka koostuu henkilöistä joista moni tunsi toisensa työn ulkopuoleltakin. Tällöin vitsi jostain vloggaajasta tai vastaavasta ei ole vain hänen julkiseen imagoonsa liittyvä vaan myös häneen yksityishenkilönä koska vitsin kertojat tuntevat toisensa ja eivät aina osaa erottaa kaveruuttaan roolihahmoista. Toisin sanoen Kickassia ajoittain osoittaa sen miksi kaveriporukan elokuva on kaveriporukan eikä näyttelijöiden elokuva. Tämän lisäksi huumori koostuu todella suurellta osin Family Guy-/ZAZ-tyylisestä populaarikulttuuriparodioinnista jolloin auttaa kovasti jos tuntee kaiken Ilmestyskirja nytistä Star Trekiin, etc. Tosin moni niistä yhdistyy hahmojen omiin nettiohjelmiin joten pelkkä Nostalgia Criticin seuraaminen on aikalailla tarpeeksi tunnistaakseen ne popkulttuuriviittaukset, jolloin ne kenties yhdistää enemmän muualle kuin originaalilähteeseensä, mutta ainakin tunnistaa ne ja ne ovat enimmäkseen varsin hauskoja. Viittausvitseistä pahiten kompuroivat ajankohtaisuuteen liittyvät ja vaikka esimerkiksi Nostalgia Chickille kirjoitetut Sarah Palin-imitaatiot ovat tunnistettavia niin ne ovat niitä helpoimpia (vrt. jos Schwarzenegger-sketsissä sanotaan "get to the choppa!") ja nyttemmin aika pahasti menneisyyden tomuun hautautuneita.
Simpsonit ovat myös olleet aika alleviivatustikin Kickassian (ja muiden Channel Awesomen elokuvien) huumorin esikuvana, sieltä kun on sellaisenaan otettu se toistuva vitsi siitä kuinka ihmisjoukko on äärimmäisen helposti johdateltavissa/ehdollistettavissa ja kollektiivinen ajatuksenjuoksu on kultakalan muistin luokkaa jolloin täyteen raivoon lietsottu kansanryhmä vaihtaa mielialaa sekunnin sadasosalla.
Itseni kaltaiselle populaarikulttuurinarkille Kickassia on kyllä hyvinkin miellyttävää katseltavaa, vaikka toki osa mukana olleista kriitikoista oli enemmänkin nimenä tuttuja kuin tekemistensä vuoksi. Lisäksi mainittavaa on se, että aivan kuten selvät inspiroijansa on myös Kickassia niin täyteen ahdettu koomisia hetkiä, että jos joku vitseistä ei osuisikaan edes maalitaulun reunaan niin todennäköistä on jotta ainakin tarpeeksi moni niin tekee. Jotain kertonee se, että tämä on kuitenkin jo kolmas kerta kun tämän elokuvan katsoin ettei se ainakaan huono mielestäni ole. Joskin tämä on ensimmäinen kerta dvd:ltä katsottuna ja sen perusteella voin sanoa, että kyllä Kickassia on enemmän kotonaan jossain läppärin ruudulla ja bufferoituna kuin normaalina kotikäyttöön suunnattuna elokuvajulkaisuna. Enkä nyt viittaa kuvanlaatuun joka on dvd:llä selvästi huonompi kuin Channel Awesomen sivulla, jopa samalla kuvakoolla katsottuna, vaan kyse on enemmänkin samanlaisesti tunteesta kuin verrattaessa vinyylilevyä suoratoistoon. Joskin kuvan- ja äänenlaadun suhteen se häiritsi hieman, että etenkin cameoiden kohdalla (tapahtuu hetkittäin muuallakin) ollaan turvauduttu vierailijoiden omiin laitteisiin ja sehän tarkoittaa aika monenkirjavaa suhinaa ja sähinää, mikä sitten vie ajatuksia pois oikeasta elokuvasta jonnekin kotivideoon.
Kickassia on hieman kuin jos Asylum tekisi ZAZ-trion innoittamana itselleen ja fanaattisimmille faneilleen suunnatun parodiaelokuvan, jolloin moni kohtaus on kuin oltaisiin tyydytty niistä ensimmäiseen (pokka meinaa pettää useammaltakin esiintyjältä), osa kaskuista avautuu vain sen kertoville, kuvaus on vahingossa found footagea ja tehosteet ovat äskettäin photoshopin koneelleen asentaneen henkilön, hei, kattokaa mitä mä just huomasin-tasoa. Kyllä se minulle toimii, osoittain juuri samoista syistä kuin Asylumin tuotokset (ts. niin huono, että hyvä), mutta myös koska popkulttuurillinen parodiahuumori on mieleeni ja lisäksi tekijöiden kaverillinen iloisuus peittää aika hyvin virheet joista ei sen vuoksi välitäkään. Etenkin behind the scenes-osuudessa näkyvä DIY-innostus pyyhkii pois elokuvan mokia.
Nostalgia Criticin kannustuspuhe ("are you nazis, or are you nazis?") on todellinen komediahelmi ja mikä neroikkainta Kickassian kannalta: Molossia on oikea paikka.
Ja jos aikaisemmin annoin hieman negatiivisen kuvan Doug Walkerista niin se ei ollut tarkoitukseni ainakaan kokonaan, sillä edelleen mielelläni seuraan Nostalgia Criticia ja olenkin sitä mieltä kuin kaikki muu Channel Awesomella on vain täytekamaa sen rinnalla. Seuraan myös Phelousia, The Cinema Snobia ja muutamaa muutakin, että keep on truckin' tai jotain. Kuitenkin samalla kaipaan sitä kaverihenkeä joka aikaisemmin oli läsnä, mutta vastaavasti ymmärrän miten se ei ehkä ollut mahdollista jos halutaan olla kaupallinen yritys. Se voi olla, mutta ympäröivä todellisuus harvoin puhuu sen puolesta.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti