Barrettin pariskunta (Keri Russell ja Josh Hamilton) kokee kaiken saman kuin muutkin avioparit, joten rahaongelmat kiristävät pinnaa, huonekalut liikkkuvat itsestään, linnut tekevät itsemurhan pihalle, lapsien kehoon ilmaantuu geometrisiä polttomerkintöjä joiden vuoksi Barretteja epäillään pahoinpitelystä ja ufoukkelit käyttävät perheen taloa jonkinlaisena tutkimuskeskuksenaan sillä toinen lapsista saattaa olla avaruuden muukalaisen siittämä.
J.K. Simmons on masentunut ufotutkija ja loppu enteilee jatko-osaa.
Pistin Keri Russellin alunperin merkille Dudley Mooren tähdittämästä 90-luvun puolivälin sitcomista Isin tytöt (saattoi olla kyllä suomennettu muotoon Isän tytöt. En tiedä, siitä on jo aikaa. Kysykää YLE:ltä joka sitä ykkösellä esitti) jossa hän esitti nuorinta yksinhuoltaja-Mooren tyttäristä, ollen se ns. viaton sinisilmä kun vanhemmat sisaret olivat kuivakka urakiipijä ja kireä itsenäinen nainen. Varsinaisen läpimurtonsa Russell teki myöhemmin Felicity-sarjan nimihenkilönä jossa esitti käytännössä täsmälleen samaa hahmoja kuin Isin tytöissä, nyt vain kotoaan opiskelemaan lähteneenä. Russell oli se ns. All American Girl/naapurin tyttö jota pidettiin ihanteena samalla tavalla kuin Seitsemäs taivas-aikaista Jessica Bielia ja Prinsessapäiväkirjojen Anne Hathawayta. Puhtoinen, nätti, kiltti, ihana ja varmaan tosi isänmaallinenkin. Luonnollisesti Russell samoin kuin nuo kaksi mainitsemaani kollegaansa tahtoi jossain vaiheessa laajentaa repertuaariaan, mutta ei kuten Biel joka hankki itselleen kenkää tähdentekijäsarjastaan esiintymällä paljastavissa lehtikuvissa tai Hathaway joka todenteolla pyrki karistamaan Disneyn niskastaan näyttämällä tissinsä, vetämällä kamaa ja kiroilemalla kuin turkkilainen merimies aika unohdetussa nuorisodraamassa Havoc, joka koetti olla Larry Clarkia mutta oli enemmänkin Uwe Bollia. Ehei, Russell teki jotain vieläkin radikaalimpaa joka suututti niin sekä fanit että tuottajat siihen malliin, että hän ei meinannut saada enää töitä ja mitä ilmeisemmin sai ihanilta kannattajiltaan v*tun h*ora-sarjan ihailijapostia. Vau, aika paha! Mitä Russell sitten oikein teki, murhasi paavin ja kakkasi tähtilipun päälle tai jotain? Ei nyt sentään mitään niin arkista, hän vain sattui leikkauttamaan hiuksensa.
HOLY SHIT!!!
Ei kun ihan oikeasti, Russellin kiharapilvi oli niin suuri osa hänen imagoaan, että se mainitaan erikseen hänen IMDb-tiedoissaan ja neidistä tehdyt promokuvatkin tuntuivat kohdistavan huomion niihin.
Eihän se ole mitenkään ennenkuulumatonta televisio-/elokuva-/viihdemaailmassa, että ulkonäköön liittyvä muutos saattaa karkoittaa yleisön ja vaikeuttaa uran jatkumista entisenlaisena, mutta siltikin, samperi että ihmiset voivat olla tyhmiä jos hiusmalli saa lopettamaan fanituksen. Se nyt olisi eri asia jos Russell olisi leikkauttanut kaljun ja tatuoinut päähän tekstin I sydän Hitler, mutta ei hän nyt ihan niin tehnyt. No, toivuimme kaikki tästä järkytyksestä ja Russellkin on päässyt eroon viaton naapurintyttö-rooleista, vaikka ei nyt ehkä varmaan kummankaan tien kautta olisi tänäpäivänä yhtään sen isompi tähti kuin mitä on nyt: enemmän ai mutta toihan on toi, kuin jes, taas uusi Russell-elokuva joka ei Kurtin.
Dark Skies oli jonkinlainen hitti ilmestyessään, mutta varmasti osittain sitä pienehkön budjettinsa ansiosta ja tuonaikaista trendiä seuraavan ok-tason sisältönsä ansiosta kuin tähtinimien jotka automaattisesti vetäisivät rahaan taloon. Kyseessä on suurelta osin hiukan isommilla nimillä tehty Paranormal Activityn ufosieppausversio jossa siis perhe kokee kauhistuttavia ihmeellisyyksiä joista moni temppu pidetään minimaalisena (ts. valot sammuvat tai jotain) ja siten enemmänkin puhutaan pelottavista asioista kuin näytetään niitä, mutta toki tämän ollessa kuitenkin hieman varakkaampi elokuva kuin esimerkiksi Paranormal Activity on siellä ajoittain myös visuaalisempi tapa osoittaa mitä on meneillään. Minä en pidä Paranormal Activity-elokuvista, mutta yhden osan verran se oli hyvä esimerkki edustamastaan lajityypistä ja varsinkin ihan tuntemattomien tekijöidensä ansiosta sillä oli hieman samanlaista ennalta-arvaamattomuutta ja uskottavuutta kuin Blair Witch Projectilla, ja nämä asiat puuttuvat Dark Skiesista juuri siksi, että vaikka esiintyjät eivät olekaan megaluokan nimiä niin he ovat kuitenkin televisiosta tuttuja kuin K-Telin levyt aiheuttaen siksi jonkin verran tarpeetonta turvallisuutta. Lisäksi kun juoni on käytännössä mikä tahansa Poltergeis tai jokin muu talossa tapahtuu kummia-juttu niin vaadittaisiin muutakin kuin vanhojen askelien mukaan kulkemista jotta siitä saataisiin jotain uutta irti, joka ei onnistu ainakaan kun esimerkiksi seuraa tilanteita joissa perhe katselee valvontakameroista tapahtuu. Se saa vain olettamaan, että nyt tulikin laitettua se Paranormal Activity pyörimään ja kun muu sen ympärillä on puhkikulunutta Amityvillea tai vielä pahempaa, Amityville remakea niin krooh ja pyyh! Näin ollen Dark Skies putoaa aika kovaa sinne taotaan kun rauta on kuumaa-sarjan kylmälle lattialle, mutta ikävä kyllä tämän tuottajat eivät edes ole sitä rautaa alunperin kuumentaneet, he vain matkivat sen hehkua.
Ei Dark Skies kyllä trendin huonoimpia ole, ei lähimaillekaan, mutta onhan se kuitenkin parhaimmillaankin vain ihan ok ja tosi lähellä trendin huonoimpia. No, ainakin Russell oli ihan kiva, ilman kiharapilveäänkin.
Hei, oli tämä sentään parempi kuin The Fourth Kind.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti