lauantai 1. heinäkuuta 2017

Escape from Sobibor (1987)

1942 natsit aloittivat kuolemanleirien rakentamisen ja niistä salaisimmassa, Sobiborissa tapahtui aika onnistunut kapina ja siten joukkopako heti seuraavana vuonna. Tämä on heidän tarinansa. Dum DUH!
Natsit tuovat Sobiborin vankileirille juutalaisia joista osa valikoidaan heitä hyödyttävään työhön, loppujen päätyessä polttouuneihin ja se loput on valtaosa heistä. Muista on hyötyä niin kauan kunnes natsit muuttavat mielensä ja korvaavat heidät jollakulla toisella, mikä sitten aiheuttaa joidenkin kohdalla epätoivoista pyristelyä kohtaloaan vastaan joka on kaikilla kuitenkin sama. Vihje: se ei ole pitkäikäisyys. Samaan aikaan osa pyrkii pitämään ihmisyydestään kiinni ja sopeutua tilanteeseen ilman itsensä myymistä ja kun sopiva kipinä iskee syntyy pakosuunnitelma johon on saatava jokainen vanki mukaan, eikä nykytilanteen valossa tarvitse juuri kenenkään kättä vääntää. Jokainen on valmis itsemurhayritykseen.

Sori vaan, mutta se elokuvan aloitus kertojaäänineen on kuin Kovan lain intro.
Kuitenkin pois lukien tuo mielleyhtymä ja ne pakolliset saksa-aksenttiongelmat on Pako Sobiborista ihan samalla tavalla vakavasti otettava kertomus kuin vaikkapa jokin Schindlerin lista, vaikkakaan tuotantoarvot eivät ymmärrettävästi tv-tuotannossa ole lähellekään yhtä suuret, joka on johtanut tietenkin visuaalisuuden ohella muihinkin seikkoihin jotka eivät ole yhtä vaikuttavia kuten vaikkapa näyttelijöihin jotka ovat varsin sopivia keskitason tv-draamaan, mutta eivät ehkä aivan tällaiseen syvältä kouraisevaan kertomukseen jonka pitäisi olla enemmän tuon Spielbergin elokuvan kaltainen kuin Suuren pakoretken. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole vähätellä tätä tv-elokuvaa sillä puitteeet huomioiden se on varsin vaikuttava elokuva jossa valtaosa esiintyjistä tekee varsin hyvää työtä. Tämä on vain aiheena sellainen ettei sellaiselle oikein ole luvallista olla heikko missään vaiheessa, koska pienikin heikko lenkki vie täydellisesti pois maailmasta jonka pitäisi vangita mieli,mutta kun lähes kaikki saksan, tms. juutalaiset kuulostavat puhdasaksenttisilta briteiltä (mitä iso osa näyttelijöistä taisi ollakin) ja liian moni on hämmentävänkin huoliteltu kärsiäkseen kuolemanleirillä (tukka hyvin, näkyyks kello?) tuntuu siellä olevan aika haurasta lasia pitämässä teräsketjua paikoillaan. Muutenkin ajoittain fiilis on liiaksi 1987 kuin 1942 ja se kieltämättä tekee Sobiborista vain elokuvan eikä elämää. Siellä on kyllä joukossa tarpeeksi paljon sellaisia hetkiä joiden vuoksi Sobiborin voi ottaa vakavissaan, jolloin kun näemme miten natsit mässäilevät yltäkylläisyydessä vankien tapellessa keskenään jostain murenista ja kun pitkittääkseen selviytymistään osa vangeista tekee inhimillisyytensä kieltäviä asioita ollaan nimenomaan siellä elämässä... valitettavasti, kun aihe kuitenkin jotain jota ei pitäisi tapahtua.
Kohtaus jossa alastomat vangit johdetaan poltettavaksi teki todella pahaa ja lisää huonoa oloa tuli kun sai tietää, että todellisuudessa arviolta 600 vankia osallistui pakoon joista noin puolet pääsi leiristä ulos, mutta vain 50 lopullisesti vapaaksi. Tottakai elokuva kaikista kuolonuhreistaan huolimatta loppuu aikalailla positiiviseen kuvaukseen painottaen, että 300 pääsi vapaaksi ja aika moni jatkoi sittemmin normaalia elämää.

Lähes kaksi ja puolituntia sisältää jonkin verran joutokäyntiä, mutta elokuva ryhdistäytyy puolesta välistä eteenpäin.

Escape from Sobiboria on alusta asti markkinoitu Rutger Hauerin kasvoilla ja tokihan hän varmasti oli tuolloin tästä porukasta kansainvälisesti tunnetuin, mutta ottaen huomioon sen kuinka mies tekee ensiesiintymisensä Sobiborissa ajassa 1h 14min jolloin moni muu on jo ehditty tavallaan juurruttamaan niin ehkäpä heitä ei olisi pitänyt työntää nurkkaan vain koska stara saapui paikalle. Se tosin on myönnettävä, että siihen saakka hahmojen välillä hypeltiin sen verran paljon ettei kenestäkään heistä (ei edes Alan Arkinin esittämästä leirin eräänlaisesta vankien isähahmosta) saanut kunnolla otetta ja Hauerin tullessa peliin nousi hän aika selvästi keskushahmoksi, joten siltä osin hän kyllä ansaitsi ykköspaikan.

Kansikuvavaihtoehdoista seuraava Hauerin Wanted Dead or Alivea lainaava on ehdottomasti parhain:
Kroppaosuus ei kuitenkaan liene Arnold Schwarzeneggerin Raw Dealista vaikka kovasti siltä näyttääkin.

Tähdet: ***

Ei kommentteja: