Ylimielisen Warrenin (Les Loveday [eli vähemmän lemmenpäiviä?]) johtama arkeologiryhmä on indonesian viidakossa tutkimassa maailmansodan aikaista japanilaista bunkkeria, mikä ei ilostuta heitä suojelemaan pistettyjä sotilaita kun kerran ollaan syvällä alueella jota paikallinen väkivaltainen rikollisjoukko (repertuaarissa kidnappaukset, murhat, etc.) pitää piilopaikkanaan. Ammuskelua paetessaan sankarimme joutuvatkin vetäytymään bunkkerin sisuksiin ja etsimään toista uloskäyntiä, samalla huomaten kuinka Warrenin motiivit ovatkin huhutun kulta-aarteen ahneessa etsinnässä kuin jossain historian siipien tomuttamisessa. Tottakai bunkkerissa oli aikoinaan harrastettu ihmiskokeita, mutta hei, siitä on 70 vuotta aikaa joten nou hätä.
Samuraizombeja!
Jos olettaa tuotantomaana toimineen Indonesian tuovan mukanaan jotain muutakin kuin oletuksen sen tarkoittavan jotain arjesta poikkeavaa niin tulee erehtymään, sillä vaikka Dead Mine onkin ihan sujuvasti rullaava actionpainotteinen (ts. paljon ammuskelua) kauhistelu niin se on kuitenkin ainostaan sitä, ei siis mitään ylimääräistä eksotiikkaa, tms. Tarkoitan tällä kenties sitä, että jos miettii esimerkiksi 80-luvun filippiinotoimintaelokuvia (eli yleensä Vietnamin sotaan liittyviä tapauksia) niin vaikka niiden heerokset olivatkin amerikkalaisia niin niistä huokui kaikkea muuta kuin jenkkiläisyys, kun taas tämä Dead Mine varsin kuvauksellisista paikoista ja useista aasialaissyntyisistä näyttelijöistä huolimatta on tehty sellaisella universaalililla kielialue englanti-moodilla ettei siitä huomaa mitään normaalista bulkkikamasta poikkeavaa. En sano tämän olevan välttämättä huono asia, mutta kyllä se herättää hienoisen ajatuksen siitä kuinka oltaisiin menetetty jokin mahdollisuus jonka jopa Cirio Santiago muisti hyödyntää. Mitä iloa on tehdä muunmaalainen elokuva jos se haluaa olla aina amerikkalainen (Solar Films)?
Jotenkin hauskaa on se, että alunperin ei-englanninkieliset näyttelijät kuulostavat rutiinikauhudialogia puhuessaan uskottavammilta kuin oikeasti sitä äidinkielenään puhuvat ja on tämä kuitenkin sen verran viihdyttävä, että kyllä Dead Mine varsin hyvin Bunkerin ja Deathwatchin rinnalle mahtuu vaikka ei oikeasti tuokaan pöytään mitään uutta.
Toisaalta eipä niin tehnyt myöskään vuotta Bunkerin jälkeen ilmestynyt Deathwatch ja oli silti varsin viihdyttävä.
Se oli varsin mainio idea, että bunkkerista löytyi hyvin iäkäs japanislasotilas joka ei uskonut sodan loppuneen vaan on velvollisuudentuntoisena jumittanut maan alla toteuttamassa käskyään suojella paikkaa ja sodan jälkeenhän tiettävästi aika ajoin aina jostain metsästä löytyi keisarille sokeasti uskollisia sotilaita jotka olivat edelleen kuplassaan eläviä.
Tähdet: ***
6 kommenttia:
Kansi on hauska. Samuraizombiet myös.
Kannen perusteella odotin jotain muuta kuin zombeja. Jotain ihmiskokeita kylläkin, mutta en ainakaan samuraizombeja.
`Kuolema minun` näyttää kaivossuu, maasuu, atomisuu, samuraisuu siinä toteavan... Olipa huono... Kämmentä naamaan!
Öö, okei?
"Jotenkin hauskaa on se, että alunperin ei-englanninkieliset näyttelijät kuulostavat rutiinikauhudialogia puhuessaan uskottavammilta kuin oikeasti sitä äidinkielenään puhuvat"
Tästä tuli mieleen että kaverini on tarkkaillut eräässä paikassa asioita ja tullut tulokseen että ei-Englantia äidinkielenään puhuvat kirjoittaa sitä paremmin kuin ne joilla se on äidinkielenä. Go figure.
Tokihan kukin meistä tekee kielellisiä erheitä niin puheissaan kuin kirjoituksissaan, mutta kyllähän se ajoittain ihmetyttää miten esimerkiksi kaikenlaisilla kommenttipalstoilla etenkin amerikkalaiset tuntuvat olevan pihalla äidinkielestään. Ottavatko sen liiaksi itsestäänselvyytenä vaiko jotain muuta?
Lähetä kommentti