The Terrifying Lover Who Died - Yet Lived!

Siitä on nyt pieni tovi kun olen elokuva- taikka muuhankintojani täällä esitellyt, osittain koska ne ovat hivenen siirtyneet erään fb-ryhmän suuntaan jolloin omassa mielessä niiden laittaminen tännekin olisi tuntunut toistolta, osittain koska pääosa ostoksista on ollut harmittoman arkisia (esim. se muutaman postauksen takainen Drive Hard) joissa ei ole esittelemistä ja osittain koska... hei, laiskuus. Nyt keskitynkin siis vain väitettyyn kermaan taikka muuhun mainittavaan ja unohdan täytekaman.

ELOKUVAT JA PELIT

Saisivat lopettaa tuon Game of Thronesin tekemisen kun en vieläkään ole ehtinyt katsomaan jaksoakaan ja aina ehtii tulla uutta jonon jatkoksi. Ash vs Evil Dead, Turbo Kid ja The Ward ovat sellaisia jotka olisi pitänyt ostaa jo ajat sitten, mutta varsinkin The Ward John Carpenter-fanituksestani huolimatta ja juuri siksi oli lykkääntynyt tähän saakka koska toivon sen olevan The Thing mutta pelkään sen olevan Ghosts of Mars. Nytkin se vain sattui tulemaan vastaan, etten sitä erikseen etsinyt.

Ohessa toivon etten ostanut noita Ps2-pelejä turhaan, joiden kyllä oletan olevan aikamoista kakkaa, mutta toivottavasti mylly edes pyörittää niitä. Kas kun kävi niin, että siivotessani tulin vahingossa nykäisseeksi laitteen lattialle enkä vielä ole kokeillut koneen toimintakykyä.

Ja peleistä puhuttaessa, nythän tovi sitten informeeratttiin NIntendon julkaisevan SNES-minikonsolin, joka oli tietenkin helposti ennustettavissa vuoden takaisen NES-minikonsolin katastrofaalisen kuluttajien kelleille kenkimisen perusteella. Tuolloin jäin monien muiden tavoin vaille laitetta, enkä silloisen nimeltämainitsemattoman verkkokaupan kanssa tappelun (eivät meinanneet suostua palauttamaan ennakkomaksua, ennen kuin lopulta osoitin ns. mustaa valkoisella sellaisen tehneeni) vuoksi ollut nyt innokas kokemaan samaa tai edes sitä jonka vuoksi pariinkin julkaisu-uutisointiin kommentoin että tuskin maltan odottaa turhaan sen saamista. Joten päätin suosiolla olla miettimättä SNES-minikonsolia sen enempää koska kyllä meistä kaikki tietävät ettei historiasta opita ja pian ilmestymisensä jälkeen nousevat jälleen esille vihaiset kommentit siitä kuinka ne muutamat valmistetut laitteet ovat joko päätyneet vilunkipelin (esim. pelikauppojen oman hyväveli-systeemin) ansiosta keinottelijoille taikka sitten esimerkiksi tubettajille ilmaisen mainonnan vuoksi. Joskin mitä järkeä mainostaa tuotetta jota ei saa? Tekisivät tarpeeksi kattamaan kysynnän. No mutta kyynisyys sikseen, sillä kuitenkin samaisen SNES-uutisoinnin myötä heräsi jonkinlainen halu saada lisää retropelikokemuksia ja siten tuli ostettua tuo Retro-bit Generations emulaatiokonsoli.

Kyseessä on laite jossa enemmänkin määrä korvaa laadun kuin päinvastoin, mutta itseäni kiehtoi etenkin se kuinka suurin osa sisällytetyistä peleistä on itselleni tuntemattomia ja kaltaistani kasuaalipelaajaa ei pahemmin vartin pelisessioiden vuoksi laitteen osoittamat virheet haittaa (ts. äänimaailma ei ole yksi yhteen alkuperäisten kanssa, tms.). Pientä hubaa ja suhteessa halvalla.

MUSIIKKI

Tubular Bells minulla olikin jo cd:nä (nolemmat versiot), mutta dudes ja dudettes, se on hiton hyvä levy ja katsokaa kuinka makealta sen kansi näyttää isommassa koossa.

Taisi muuten olla ensimmäinen kerta kun olen nähnyt yhtäkään syntikkakokoelmalevyä vinyylinä, kun aina ne vastaan tulleet ovat olleet kasetti- taikka cd-julkaisuja. Kovin juttu lienee kuitenkin Rocky Horrorin eräänlaisen jatko-osan, Shock Treatmentin soundtrack.

LUETTAVAA

Jos jollain on tarjolla Rasmus Nalleja (niitä vanhenpia sinikantisia) niin minulle saa tarjota sillä Rasmus on niin boss että jopa Bruce sanoisi "damn, son!"

Niin ja sitten lopuksi se kaikkein bad assein hankinta jonka myötä aika saakin kulkea takaperin.

KALENTERI VUODELTA 1998

Tätä kirjoittaessani taustalla soi: Transformers soundtrack, säveltäjänään Steve Jablonsky.