Do or Die (2003)

Hypätään heti tärkeimpään eli Do or Dien kanteen. Ymmärrän kyllä, että leiska voi olla vaikea toteuttaa siten jotta se näyttää kaiken tarpeellisen olematta liiaksi silmillä, mutta ehkä, ehkä noin avaraan kansikuvaan olisi kuitenkin voinut laittaa myyntipuheen (oikeassa yläkulmassa, joten suurennuslasi esiin) hieman isommalla fonttikoolla sen pilaamatta kokonaisuutta.

Tai no, väliäkö sillä kun eipä tuo kansi muutoinkaan ole mikään ilo silmälle, että ehkä se on vain parempi mitä vähemmän siitä näkee.

Hauskaa tosin on maininta siitä kuinka Do or Die on Miami Vicen luojalta David Jacksonilta, kun eikö tuo Don Johnsonin tähdentekijäsarja yleensä yhdistetä pikemminkin Michael Manniin ja eikö silloinkin sarjan varsinaiseksi ideoijaksi kuitenkin kirjata Anthony Yerkovich. No, ohjasihan Jackson sentään neljä Miami Vicen jaksoa joista ensimmäisenkin kaksi vuotta sarjan jo alettua, niin tokihan nimenomaan hänen kunniakseen kannattaa tuo aikansa kuumin muotitietoinen tv-sarja laskea. Kärjistetysti sanoen minäkin olen Miami Vice-kausiboksien omistuksellani yhtä paljon tuon sarjan takana kuin Jackson osallistumisellaan sen menestykseen.

Lähitulevaisuudessa myllää virus joka saa sen saaneet joka kattaa lähestulkoon koko maapallon väestön vanhenemaan vuoden päivässä, joten ikääntymiskuolema ei ole kenelläkään kovinkaan kaukana. Ilkeä tohtori Grant (Nigel Bennett) on kehitellyt hoitavan lääkkeen ja monopoliasemassa hän määrää kuka sitä saa jos saa ja silloinkin vain kovalla hinnalla päiväannoksen kerrallaan. Sairastuneet vieläpä saavat osakseen jonkinlaisen värimerkinnän jotta heidät varmasti voidaan luokitella alempaan kastiin, mutta onneksi Grantin lääketehtaalla työskentelevä Jack (Anthony Lemke) varastaa kuormasta jakaakseen sitä hädänalaisille. Jackin epäonneksi Grant ei suvaitse sellaista ja niinpä Jack saa peräänsä tappajat jotka eivät joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen koska nykymaailmassa sairastuneilla ei ole ihmisoikeuksia ja Jack valitettavasti oli vaimonsa Ruthin (Polly Shannon) tietämättä yksi heistä. Koska Jackin kaltaiset henkilöt eivät ole lain taikka oikeuden silmissä ihmisiä lainkaan eivät poliisit välitä pätkääkään miehen murhasta ja kohtelevan leskeä tylymmin kuin Sipilä opiskelijoita, joten auta armias kun paljastuu Ruthin olevan raskaana edesmenneelle sairaalle miehelleen. Nyt muu perhe painostaa ex-rouvaa aborttiin taikka kaikki siteet katkaistaan ja koko yhteiskunta hyljeksii joten ei kai tässä ole muuta tekemistä kuin lähteä pois ja kenties selvittää oliko Jackin puheissa mahdollisesta parannuskeinosta jotain perää, tieto jonka Grant pyrkii tietenkin piilottamaan. Ruth lyöttäytyy yhteen Jackin kanssa toimineen vastarintaliikkeen kanssa ja tottakai kaikkien ikävien viranomaisten joukossa on yksi oikeudenmukainen poliisi, Alan (Shawn Doyle) joka on aina epäillytkin Grantin olevan tuhmuri.

Rappeuttava tappava tauti jota ei ymmärretä ja jota pelätään juuri sen tuntemattomuuden vuoksi, sekä lääketehtailijat jotka toteuttavat vanhaa toimivaa bisneslogiikkaansa, että on ehdottomasti kannattavampi hoitaa kuin parantaa, joten joo, kyllä tämä on AIDS-kertomus vain 80-luvulta epämääräiseen dystotopiaan siirrettynä. Selvästi halpatuotantoa jonka näkee varsinkin siitä kuinka kuvauspaikkoina tuntuvat toimivat jotkin pienteollisuusalueiden takapihat, joka saakin miettimään elokuvan olevan vain jonnekin lähitulevaisuuteen sijoittuva ainoastaan koska kuvauspaikat voidaan perustella sillä post apokalyptisella-romuhengellä. Eipä Do or Die kyllä muutoinkaan näytä rahaa kuluttaneen ja oli se sitten näyttelijälahjakkuudet taikka kuvauskaluston tasokkuus on tämä elokuva tyypillinen esimerkki siitä kuinka saadaan mistä maksetaan ja jos ei makseta mitään niin miten Do or Dien budjetti oli kuitenkin 2 miljoonaa dollaria? Se romuestetiikka olisi toiminut paremmin jos siihen olisi keskitytty hieman enemmän ja pyritty niihin vanhojen italoleffojen post apo-tunnelmaan, koska nyt tässä muodossaan tämä elokuva näyttää enemmänkin siltä kuin joku ei vain olisi kerännyt pois leluja pihaltaan. Ehkä se oli tarkoituksellista luomaan jonkinlaista todellisen maailman tuntua (ts. mutsi älä skitsoo, mä siivoon ihan just!), mutta miksi se sitten olisi muka olisi jonkinlainen futuleffa, tms. jos onkin nyt eikä muulloin? Miksi jotkut ovat kliseisesti Mad Maxeja neonpyssyineen ja jossain on meneillään laiton laboratoriokuolemanottelu kun osa taas normaaleita löysähousuhuppareita nilkat paljaana diggailemassa Sunrise Avenueta? Pohjatarina kyllä oli varsin toimiva ja toki sen siirtäminen johonkin epämääräiseen lähitulevaisuuteen aiheuttaa sen ettei aivan samalla tavalla huomioi hölmöä dialogia taikka kehnoa näyttelemistä, koska hei, nyt se onkin tieteiselokuva eikä arkidraamaa ja siksi kaikkea ei tarvitse muka märehtiä loppuun saakka, sillä tulevaisuudessa puhutaan ja olla eri lailla kuin nyt.

Do or Diessa on aiheeseensa nähden varsin sopivan ilkeä pahiksen suorittama areenataisto jossa kaksi ihmistä sidotaan kiinni ja heidät altistetaan nopeutetulle ikääntymiselle jolloin ahneet paskiaiset voivat lyödä vetoa kumpi kuolee nopeammin vanhuuteen. Se hieman kouraisi vatsasta... tai sitten se on todennäköisemmin tuo leikkausarpeni jota jomottaa aika häijysti (toim. huom. tämä oli kirjoitettu jo ajat sitten ja nyttemmin arpea ei jomota. Enää vain kalvava tieto yksinäisestä elämästä ja unohdetusta kuolemasta vaivaa allekirjoittanutta).

Tähdet: **

Do or Die