torstai 5. tammikuuta 2017

Syöksy avaruuteen (Starflight One, 1983)

Starflight One on ihan ok nimi, mutta Starflight: The Plane That Couldn't Land on vielä parempi, sillä siinä on sitä Not Another Teen Movien kaltaista parodista otetta jota koko elokuva huokuu niin paljon, että hetken luulin jo katsovani Airplanen jatko-osaa.

Kolme kertaa ääntä nopeampi lentokone Tähdenlento on tekemässä neitsytmatkaansa jenkeistä ausseihin, mutta vaikka kaikki simulaatiot ja fyysiset kokeet osoittavat että mylly toimii kuin unelma niin pääteknikko Josh (Hal Linden) on vakuuttunut kaiken roiskuvan käsille. Rahoittajien ja suuren mediahuomion painostamana Josh taipuu hyväksymään (joo, niin kuin hänellä muka olisi sanavaltaa asiassa) lennon ja niinpä kone pakataan täyteen katastrofielokuvan perusaineksia: mukana ovat muun muassa on avio-ongelmainen, mutta maailman paras sankarilentäjä Cody (Lee Majors), yksinhuoltajalentoemäntääiti Erica (Lauren Hutton) löysästi kapinoivan teinityttärensä kanssa, lipevä rahaongelmainen niljake, vanha mummeli, brother, väärää kieltä puhuvia turisteja, kaikenlaisia silmäätekeviä, etc.
Tähdenlento lähtee onnistuneesti matkaan, mutta samaan aikaan NASA:n laukaisema avaruusraketti ei niin tee ja kun itsetuhon jälkeen raketista sinkoilee ympäri ämpäri kaikenlaisia palasia niin toki doki panic osa niistä osuu uutuuttaan hohtavaan superlentokoneeseen ja Tähdenlento lennähtää avaruuteen. Polttoaine lopussa, happi lopussa ja miten mahdollisen paluun aikana kone kestäisi ilmakehässä syntyvän kuumuuden? Mitä tehdä kun mikroaaltouuniakaan ei ole enää lupa käyttää? Onneksi sentään Tähdenlento kieppuu välillä holtittomasti, mutta on heti seuraavassa kuvassa rasvatyynessä kunnes taas pyörii kuin heikkopäinen. Enimmäkseen kyllä vain chillaillaan kuin Commodores kunnes NASA:n apuun lähettämä sukkula tuo uutta löpöä tankkiin ja sitten lennetään kotiin. No okei, pari ihmistä sinkoutuu avaruuden tyhjiöön, mutta hei, koskapa ei niin tapahtuisi?
Ja ollakseen The Plane That Couldn't Land se laskeutui varsin mallikkaasti.

Kuka hitto tämän elokuvan leikkauksesta vastaa? Humalatilainen Saksikäsi-Edward? Pariin otteeseen kohtaus siirtyy toiseen kesken repliikin, jolloin kun esimerkiksi äiti toruu tytärtään ja hän tarttuu lastaan olkapäistä, katsoo syvälle silmiin sanoen "sinulla ei ole..." ja kamera on jo siirtynyt aivan muualle.
Tällaiset asiat kun yhdistetään kliseisiin hahmoihin, samanlaisiin tilanteisiin sekä repliikkeihin, mutta ennenkaikkea ideaan avaruuteen syöksyvästä lentokoneesta joka esitetään niin naama peruslukemilla, että vaikuttaisi kuin katselisi tiiliseinää on kyseessä katastrofielokuva joka vain Leslie Nielsenin poissaololla todistaa olevansa vakavissaan tehty draama. Tosin todisteet ovat aika horjuvia kun esimerkiksi Tähdenlennon lähtö tapahtuu iltamyöhän pimeydessä, mutta samaan aikaan samasta maasta lähdön tehnyt onnettomuuden aiheuttava raketti lähtikin päivänvalossa ja sellaisessa se myös matkaansa jatkaa kun kuvahypyt Tähdenlennon luokse osoittavat sen olevan edelleen yön verhoama. Onneksi sentään Tähdenlento itse sentään näyttää soveliaan epäaidolta pienoismallilta. Tai no, kone itsessään on ihan tyylikäs, mutta sitä ei missään vaiheessa osata esittää sellaisena että sen sisään mahtuisi muitakin kuin kolme smurffia ja matkustajia pitäisi olla kuitenkin muka 59 kpl.
Jos vuodenajat eivät puhuisi sitä vastaan niin olisin vakuuttunut juuri tämän elokuvan olleen ZAZ-kolmikon Airplanen ja kuten jo mainittua sen jatko-osan suurin esikuva, mutta nyt epäilenkin että tahtoivatkohan tämän elokuvan (tuottajana Henry Winkler, heyyy!) tekijät osoittaa pystyvänsä tekemään Airplanet vakavissaan. Eivät. Mutta aika hauskan elokuvan saivat aikaan. Vääristä syistä hauskan, mutta hauskan kuitenkin.
Tämä lienee myös ainoa elokuva jossa avaruusmatkaa suoritetaan ruumisarkussa, koska sellaisethat ovat omiaan pitämään sisällä oleva hengissä. Ai niin, mutta tuottihan Henry Winkler myös Ihmemiestä, että tottakai se toimii.

Plussa siitä, että kasetilla on kahdet tekstitykset. Kuten jos muistatte oli myös ennen tapana elokuvateattereissakin. Typerä tapa, mutta tässä tapauksessa se on kuin sokerimassakoriste muffinsin päällä.

Tähdet: **

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Lee Majors on äijä isolla Äällä. Sentäs kuitenkin Kuuden miljoonan taalasmaan mies ja Ashley James Williamsin isäpappa, joten mikäs hätä muilla leffassa mukana olevilla näin ollessa voisi olla? Kahvin loppuminen mitä ilmeisimmin.

...noir kirjoitti...

Oli siellä elokuvassa kommentti siitä, että asentakaa kahvikärryyn siivet.