sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Bloodstone - rubiinin kirous (Bloodstone, 1988)

Bloodstone ansaitsee tulla katsotuksi vähintään siitä syystä, että sen kannessa on kobra joka ampuu lasereita silmistään.

Vastanaineet Stephanie (Anna Nicholas) ja Sandy (Brett Stimely) ovat häämatkalla Intiassa ja edessä on enemmän kuin petiseikkailuja kun samassa junassa matkannut salakuljettaja sujauttaa kiinnijäämisen pelossa kaikkien kaipaaman legendaarisen kirotun Verirubiinin nuorenparin laukkuun. Sieltä se sattumalta putoaa veijarimaisen taksikuski Sabun (Rajinikanth) takakonttiin ja kohta kun Stephanie kaapataan tulee Sandysta ja Sabusta duo jonka perässä ovat paikalliset gangsterit, viranomaiset ja ilkeä hollantilaisbritti Van Hoeven (Christopher Neame) jolle helyä oltiin tuomassa. Kukaan heistä ei tietenkään omista Verirubiinia, mutta kunkin kohdalla ahneus vaatii sitä omakseen. On siis kuljettava viidakossa kohtaamassa käärmeitä, laskettava pitkin kuohuvaa koskea, pudottava rikotulta köysisillalta, miekkailtava, hevosteltava, pottuiltava ja kaikkea muutakin mitä kunnon seikkailutarinalta vaaditaan.

Enemmän Chuck Norrisin Firewalker ja Richard Chamberlainin Allan Quatermain kuin Kathleen Turnerin Vihreän timantin metsästys tai Harrison Fordin Indiana Jones, mutta selvästi tarkoitettu heidän kaikkien yhteiseen eksoottisseikkailulliseen pataan ja vaikka uskottavuus onkin ensimmäisten esimerkkien luokkaa niin samalla tavalla viihdyttävästä elokuvasta on kyse kuin mitä ne kaikki oikeastaan ovat. Muistettavuus ja yleinen taso vain jää kauaksi kahdesta jälkimmäisestä esimerkistä. No oikeastaan muistettavuus jää kyllä kahden ensimmäisenkin perään.
Erityisen hauskalta tässä Bloodstonen tapauksessa on se, että vaikka Firewalkerin Norris onkin tunnettu lähitaistelumestari niin siinä elokuvassa eivät saksipotkut taikka kaulinlyönnit lennelleet, mutta tällä kertaa sellaistakin on mukana kun tuo elokuvan miessankari Sandy on jonkinlainen kungfuilija, jolloin jäykkiä kierrepotkuja sun muuta on tarjolla. Vieläkin hauskemmaksi sen tekee ajatus, että Sandya esittävä Brett Stimely on näytellyt neljästi eri produktioissa presidentti John F. Kennedya (ja yhden kerran jotain tohtori Kennedya) ja sen tietäen näen nyt mielessäni kuinka John F. Kennedy kulkee Intian viidakoissa vetämässä saksipotkuja pahisten naamoihin. Ilman sitäkin kyseessä on aika kiva seikkailuelokuva jossa ei sinänsä ole mitään uutta ja pitkälti tämä tuntuukin lainaavan Vihreän timantin metsästyksestä, sillä vaikka elokuvan pariskunta ei olekaan riitainen niin heissä on silti jotain samaa ja tunne vahvistuu kun näkee Sabun olevan sama hahmo kuin mitä Danny DeVito esitti varsinkin Niilin jalokiven kohdalla (vrt. Joe Pesci Tappavissa aseissa [ts. koominen sidekick]). No, väliäkö sillä, koska Kadonneen aarteen metsästäjäthän sen tällaisten seikkailuelokuvien buumin aloitti ja siinä missä sekin lainasi muilta lainasivat nämä muutkin toisiltaan. Tässä tapauksessa se rakastava riitely on jätetty Sandyn ja Sabun kontolle, pakostikin koska Stephanie on ison osan tarinasta Van Hoevenin kaappaamana ja siten edellisten täytyy tehdä yhteistyötä joka on kaikista buddy cop-elokuvista tuttua naljailua ja turpaanvetoa.
Siispä kevyttä pottuilevaa viidakkoseikkailua jossa poliisit ovat clouseaumaisia hölmöläisiä ja pahikset tosi ilkeitä tuhmureita, joista tosin vain pääpahis Van Hoeven on olevinaan fiksu (hän on kopio Belloqista ja mukana onkin Belloqin ja Marionin telttaruokailua vahvasi kopioiva kohtaus) ja muut ovat poliisien tapaan clouseaumaisia hölmöläisiä. Varsinkin kyttien kohdalla sitä koomisuutta korostetaan sillä, että toisin kuin muut elokuvan hahmot vain he puhuvat sellaisella ylikorostetulla koomisella intialaisaksentilla.

Erityisen mielenkiintoista (no, ainakin minusta) on se, että tässä elokuvassa kun pahis siteeraa Shakespearea vastaa sankari lakonisesti vastasitaatilla "fuck you... David Mamet", mikä on ihan sama vitsi kuin vuotta myöhemmin julkaistussa Toxic Avenger kakkosessa.
Se on mielestäni hauska kohtaus molemmissa elokuvissa, mutta sai miettimään että kun olin aina tähän saakka luullut sen olleen vain Toxic Avenger kakkosen ajatus, niin onkohan kyseessä yleisempikin vitsi (aikansa meemi?) vai otettiinko se vain Bloodstonesta uusiokäyttöön. En kuitenkaan huomannut samoja tekijöitä näiden kahden elokuvan välillä (esim. tuottajia, kirjoittajia) ja kummankaan kohdalla ei myöskään mainita toista yhteyksien kohdalla, ja hyvin vaikea on kuitenkaan uskoa sattumaan tuollaisen kohdalla, ellei kyseessä ole sitten yleisemminkin käytetty idea. Joskaan en toisaalta ole törmännyt siihen missään muussa yhteydessä.

En ole mikään Intialaisen elokuvan ekspertti joten Rajinikanth ei ollut itselleni tuttu nimi ennen tätä elokuvaa, mutta ilmeisesti kotimaassaan hän ollut jo 70-luvulta saakka megastara ja filmografiassa onkin jo huimat 206 näyttelijäsuoritusta.
Hah! Mikä amatööri. Michael Madsen aloitti uransa seitsemän vuotta myöhemmin ja hänellä on jo 270 roolisuoritusta esiteltävänään. Voi, pelkästään vuonna 2016 Madsenilla oli 21 elokuvaa/tv-esiintymistä allaan. Tämä tietenkin on rakastavaa kettuilua Madsenia kohtaan joka tuntuu rahapulassa valitsevan kaikki työtarjoukset mitä joku kehtaa tarjota ja kuten hän onkin sanonut "I've made some crap but you've got to pay the bills", mikä ei taida olla syy Rajinikanthin esiintymisten määrään, eikä sen tulisi olla Madsenillekaan joka on kuitenkin parempi kuin roolinsa ovat jo kauan antaneet uskoa.
Syy miksi kuitenkin ylipäätään mainitsin Rajinikanthin on siinä, että on hauska nähdä miten elokuvia markkinoidaan eri puolilla maailmaa ja samoin kuten miten meillä jaksetaan aina nostaa esille jonkun Pamela Andersonin suomensukulaisuus niin kun googlailee tietoja Bloodstonesta, löytää siitä vähästä mitä löytää enemmän painostusta juuri kuinka kotimaassaan tätä on hehkutettu Rajinikanthin Hollywood-superelokuvana.  Ja mikä parasta Intiassa elokuvan mainosjulisteet tuntuivat tekevät Bloodstonesta Rajinikanthin sooloelokuvan.
Ei siinä  mitään sillä onhan hän hyvin näkyvässä osassa ja voisi ilman vastalauseita sanoa hänen olevan Brett Stimelyn kanssa pääosaesittäjä, mutta onhan tuo markkinointitapa silti hieman kuin jos annettaisiin ymmärtää jonkun Bruce Campbellin olevan isokin osa Hämärästä aamunkoittoon kakkosta. Ai niin joo...
"I had a 'teaser' role in this sequel to From Dusk 'Til Dawn."
-Bruce Campbell

Seuraavaksi Wikipedia:

Tähdet: **

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Kansi on jälleen kerran hieno, eli sillä tätäkin pätkää vuokraamoissa saatiin liikkeestä hyvin pitkälti meikän kaltaisten vuokraajien ansiosta ulos, heh.

...noir kirjoitti...

Joo, menee jo laskussa sekaisin kun miettii mitä kaikkea onkaan tullut vuokrattua vain makeen kannen vuoksi.