Kaupunkia vaivaa... no... suuri rikosaalto jota johtaa salaperäinen mr. Big, eikä kukaan oikein tunnu ymmärtävän miten hän voi ollakin aina askeleen edellä poliiseja. Okei, mr. Big on kaupungin pormestari (Kenneth Mars) että siten. Ennen sen paljastumista kaupunki kuitenkin on lirissä jatkuvien varkauksien vuoksi ja kyttäyskeikan mokannut ylikomisario Harris (G.W. Bailey) saa vastoin tahtoaan avukseen poliisin erikoisryhmän, jonka kohdalla Harris ajattelee että he jos ketkä eivät ainakaan onnistu rikollisuuden kuohuja pysäyttämään. Ryhmä kun koostuu, arvasitte aivan oikein, polisikoulun komentaja Lassardista (George Gaynes) sekä hänen entisistä valio-oppilaistaan kuten kill 'em all, let God sort 'em out-Tackleberrysta (David Graf), isosta Hightowerista (Bubba Smith), ei-niin-isosta Hooksista (Marion Ramsey), hyvät keuhkot-Callahanista (Leslie Easterbrook), i've lost the bleeps, i've lost the sweeps, and i've lost the creeps-Jonesista (Michael Winslow) ja jostain ihmeen syystä takaisin palkatun Bruce Mahlerin Facklerista. Onhan hänellä nyt hieman huomioarvoisempaa kompurointia esitettävänään, mutta silti hän on edelleen aika olematon hahmo. Ei hän ainakaan mikään pahuksen huono ole, mutta kyllä siihen syynsä oli miksi hänet työnnettiin aiemmin sivuun. No, voisi se olla pahemmin, saattaisihan Fackler on Mahoneyn korvannut Nick (Matt McCoy) joka myöskin liittyy Lassardin tiimiin ja on edelleen valju kuin vesitetty rasvaton maito.
Poliisiopistolaiset voittavat.
Saattaa tulla hienoisen yllätyksellinä tietona se, että vasta tämä kuudes osa oli ensimmäinen Poliisiopisto joka floppasi kaupallisesti, sillä kyllä sitä hyvin todennäköisesti uskoi sen tapahtuneen jo aikaisemmin. Joskin kuten jossain siellä aikaisemmassa postauksessa jo turisinkin, oli tästä kohtalosta nähtävissä merkkejä oikeastaan jo heti ensimmäisen elokuvan jälkeen, koska sen verran kovia pudotuksia tuotot alkoivat samantien osoittamaan. Sinänsä tämä voittojen kariseminen edellisen ja tämän kuudennen osan kohdalla on hieman ikävää, sillä vaikka Poliisiopistot ovatkin olleet koko ajan pitkälti samoilla kierrätysvitseillä ja -hahmoilla tehtyjä, niin se kuinka painuttiin miinuksen puolelle siinä vaiheessa kun elokuvasarja alkoi yrittämään muutakin kuin vain toistamaan sen ykkösestä neloseen tehdyn surkimusoppilaat osoittavat altavastaajina kykynsä pelastaessaan kaupungin-tarinan on aika masentavaa. Mitä Poliisiopisto-elokuvat aika isolta osin ovatkin. Ba dum tss! Ei mutta ihan oikeasti, Poliisiopistot ykkösestä neloseen sisälsivät käytännössä kaikki yhden ja saman juonen, ja vasta vitosessa tajuttiin, että hei, vaikka elokuvan nimi onkin Poliisiopisto niin ei sen tarvitse kertoa poliisikokelaista, vaan kyseessä on enää vain nimi jonka mukana tuomilla hahmoilla voidaan tehdä jotain muutakin. Joten mielestäni suunta oli oikea kun päätettiin hyödyntää samoja hahmoja siirtäen heidät muuhun miljööseen ja hyödyntää sitä jo monasti kierrätettyä huumoria edes jonkinlaisessa uudehkossa ilmapiirissä. Vastaavasti on kyllä sanottava, että viidennen elokuvan olisi pitänyt olla viimeistään jo kolmas kun taas tämän kuudennen neljäs ja siihen koko matka olisi sitten pitänyt pysäyttää. Liian pitkään kierrettiin kehää ja sitten kun jossain syttyi edes minimaalinen halu kokeiluun niin oli jo selvästikin liian myöhäistä. Tosin on myös myönnettävä, että koska Poliisiopistoja kuitenkin tehtiin seitsemän elokuvan verran niin ei ole mitenkään varmaa jotta minun halujani mukaillen oltaisiin ylletty samaan tulokseen. Onhan seitsemän kuitenkin jo pari enemmän kuin esimerkiksi paljon lupaavammin aloittanut Die Hard-sarja. Mutta jos neljän itseään toistavan tarinan sijaan oltaisiin tehty enemmän näitä vitosen ja kutosen kaltaisia elokuvia olisivat ne olleet ainakin kiinnostavampia. Eivät varmastikaan paljoa, mutta edes vähän.
Niinpä samoin kuten tehtävä Miami Beachin kohtalla myös suuren rikosaallon parhain asia on se, että vaikka tarina ei olekaan mikään ihmeellinen niin se on onneksi jälleen jotain muuta kuin neljän ensimmäisen elokuvan toisinto. Hahmot ja huumori ovat edelleen samoja kuin aiemmin, joten jälleen se joko siksi viihdyttää taikka kuluneisuudessaan kyllästyttää. Tässä vaiheessa on kuitenkin mielestäni tärkeää huomioida se, että juuri aikaisemmin oli ilmestynyt ensimmäinen Mies ja alaston ase-elokuvista joka teki niin laadukasta kyttäaiheista kreisihuumoria, että Poliisiopisto vaikutti sen rinnalla raihnaisen antiikkiselta ja näin ollen lähestulkoon vain sen tuttuus saattoi toimia voimavarana, koska jos jotain mitä tahansa uutta koettavaa halusi saada oli se tehtävä katsomalla jotain muuta elokuvaa.
Kyllä tämä hetkittäin hymyilyttää.
Winslowin Jimi Hendrix-esitys on varsin mainio.
Yksi elokuvan ryöstäjäliigan jäsenistä on Gerrit Graham joka ei mahdollisesti nimenä sano mitään, mutta vidiootit ainakin tunnistavat miehen suurinpiirtein miljoonasta sivusosasta tv-sarjoissa ja B-elokuvissa ja kyseessä on aina loistavan silmäkulmapilkkeinen niljakas näyttelijä (hieman kuin Kim Coatesin koominen versio).
Graham oli myös ainoa hyvä asia CHUD 2:ssa.
No okei, se tunnari oli kanssa aika veikeä.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti