Poliisiopiston lempeän seniili johtaja Lassard (George Gaynes) haluaa luoda fasistisen yhteiskunnan jossa kaikki viranomaisista siviileihin valvovat toisiaan ja raportoivat jokaisesta mahdollisesta epäkohdasta oli se sitten epävireinen viheltely taikka liian räikeät puvut.
Ei kun se taisikin olla Aku Ankan unelma:
Lassard haluaa nostaa poliisien profiilia siviilien silmissä ja saada molemmat aiempaa suurempaan yhteistyöhön, joten hän on kehittänyt ohjelman jossa tavalliset kansalaiset pääsevät poliisien seuraksi partioimaan kaduille ja näkemään miten sitä yhteiskuntaa oikeasti suojellaan. Samalla siviileille aukeaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa kaupungin siistimiseen, mikä kuulostaa ilmaistyövoiman haalimiselta. Hmm, sinäkö siellä, Sipilä? Lassardin alaiset kuten täysi-ikäinen lapsi Mahoney (Steve Guttenberg), korkea Hightower (Bubba Smith), sooninen Jones (Michael Winslow), naissoturi Callahan (Leslie Easterbrook) ja muut tutut naamat pitävät ideaa loistavana, mutta tietenkin toisaalla ylikomisario Harris (G.W. Bailey) vastustaa ajatusta jo periaatteesta, onhan kyseessä sentään vanhan vihamiehen Lassardin aikaansaannos eikä Harrisin itsensä.
Kaupungissa onkin paljon parantamisen varaa sillä sitä riivaa vitsaus nimeltä muutama nuori harrastaa skeittaamista ja Harris aikoo tuhota tämän syövän ennen kuin se leviää enemmälti ja muodostaa Green Day-yhtyeen. Voi ei, myöhäistä, se perustettiin jo 1986! Jumalaa ei ole. Harrisia kiusaa kovasti se, että Mahoney saa passitettua pahimpana nuorisohuligaanina pidetyn näsäviisaan Kylen (David Spade) Lassardin ohjelmaan osalliseksi eikä vankilaan rullalautailusta. Muita poliisien seuraan saapuvia hahmoja ovat muun muassa lihava mies joka on ilmeisesti hauska koska on lihava ja muutama muu joista ehdottomasti parhain on aseaddikti Tackleberryn (David Graf) kaveriksi tuleva yhtälailla murhavälineisiin ihastunut mummeli Feldman (Billie Bird), joka yksittäisistä henkilöistä vastaakin elokuvan huvittavimmista hetkistä. David Spade sitä ei ainakaan tee. Kuten ei tee myöhemminkään urallaan.
Ongelmia syntyy kun Harris nimetään johtamaan Lassardin projektia ja tottakai hän pyrkii parhaimpansa mukaisesti sabotoimaan onnistumista, mutta onneksi ninjat hyökkäävät ja Lassardin tiimi pelastaa päivän.
Jännää miten nykyään jatko-osat tuntuvat pääosin keräävän suuremman potin kuin edeltäjänsä, eikä enää ajatella sitä kuinka jatko-osat ovat automaattisesti huonompia kuin aikaisemmat, kun juuri ne tuntuivat ennen olevan enemmänkin sääntöjä kuin poikkeuksia. Niin no, eipä Poliisiopistojenkaan taustavoimina olleet Christopher Nolanit, Bryan Singerit ja saatanalliset rahasäkit ja niinpä pekoniopistot olivat malliesimerkkejä juuri siitä kuinka jatko-osat tuottivat aina vain vähemmän ja olivat laadullisesti kehnompia. Joskin huomautettakoon myös ettei se taso ollut alunperinkään korkealla ja vielä tässä vaiheessa tehtiin voittoa. Kuitenkin tiedä sitten mikä nelosen budjetti nyt olikaan niin kyllä se varmasti enemmän tai vähintää sama oli kuin ykkösosan 4,5 miljoonaa dollaria, mutta tienestit 28 miljoonaa eivät ainakaan olleet ensimmäisen osan 81 miljoonaa. Kolmonen sentään tuotti 43 miljoonaa, mutta nelosta seuraava numero viisi vaivaiset 19. Suunta oli siis aikamoisessa alamäessä. Mutta hei, voittoa tuli silti joten kyllähän sitä kannatti jatkaa samalla tiellä. Oli se kuitenkin sen verran varmalla pohjalla, että mitä sitä turhaan vaihtamaan housuja vaikka ne jo hieman tuoksahtivatkin. Miten sitten on mahdollista, että vaikka huomioisimme taikka jättäisimme huomioimatta inflaation niin sarjan viimeiseksi jäänyt elokuva, eli osa seitsemän kustansi lähteistä riippuen jotain kuuden ja 10 miljoonan dollarin väliltä, mutta toi takaisin ainoastaan 126 000 ja rapiat?
Konseptihan oli kiveen hakattu.
No, tappiot olivat tässä vaiheessa vasta edessäpäin, joten mitä me siitä välitämme. Poliisiopiston neljäs osa on kuitenkin mielestäni se ensimmäinen joka rupesi jo oikeasti osoittamaan katsojien kyllästymistä ja vaikka aiemmatkin elokuvat olivat enemmän taikka vähemmän itseään toistavia niin tässä vaiheessa sellainen ei enää käynyt päinsä ja jotain olisi tehtävä pitääkseen itsensä relevanttina. Tarinallisesti sitä ei vielä tehty vaan pysyttiin edelleen tiukasti vanhassa formaatissa (joskaan eivät ne tulevatkaan uskaltautuneet mihinkään todelliseen uudistukseen, vaan päätyivät epätoivoiseen paikallaan pyörimiseen) ja muutokset/uudistukset jos niitä sellaisina haluaa pitää esiintyivät muilla tavoin. Edelleen pakattiin ennestään liian täyteen laatikkoon uutta tavaraa ja niinpä jos kolmannen osan kohdalla vanhemman kaartin esiintyjät antoivat katkeraa palautetta tuottajille jäävänsä uusien hahmojen varjoon, ei taatusti sen suhteen tehty muutoksia vaikka toki Fackleria esittänyt Bruce Mahler kengittiinkin ulos kuvioista palkkavaatimuksensa vuoksi.
Mahler on myös yksi niistä näyttelijöistä joiden hahmo jäi jo aiemmin todella pahasti uusien hahmojen varjoon ja hän on myös se näyttelijä jonka epäilen antaneen juuri sitä katkeraa palautetta kolmannen osan kohdalla. Huvittavasti hän kyllä tekee paluun kuudennessa Poliisiopistossa, joka olikin sitten sarjan ensimmäinen jonka tuotot jäivät budjettia pienemmäksi. Mahlerin palkkavaatimus se varmaan sen tappion aiheuttikin. Ba dum tss!
Kenties tässä vaiheessa myös Steve Guttenberg ymmärsi ettei hänellä tai koko elokuvasarjalla olisi edessään loistokasta tulevaisuutta ja niinpä korttelipoliisit jäikin Mahoneyn viimeiseksi taivallukseksi.
Mutta ne eivät ole yhden alkuperäisen hahmon puuttuminen taikka sarjan suurimman tähden lähtö jotka saavat minut ajattelemaan neljännen osan olevan se ensimmäinen kyllästymisen merkki, koska edellinen hahmo oli kieltämättä aika huomaamaton jo alunperinkin ja jälkimmäisen poistuminenhan ilmeni vasta seuraavan osan ilmestyessä. Nelosen pahin vika on siinä, että se on taas kerran täsmälleen sama elokuva kuin ne aiemmatkin ja siinä missä kakkososan vielä ymmärtää toistavan ensimmäistä samalla tavalla kuin suurimmassa osassa tapauksia kakkososat aina tekevät ja kolmannelle osalle annan sen itsensätoistoa jonkin verran anteeksi siinä kasvatetun energiamäärän vuoksi niin neljännen osan kohdalla pitäisi oikeasti keksiä jo jotain uutta mitä ei ole aiemmin nähty. Ja jos ei niin tehdä niin sitten pitäisi pystyä jotenkin parantamaan jo nähtyä. Edes jotain. Kumpaakaan ei tehdä ja niinpä neljännen osan ainoaksi jonkinlaista muka uutuutta esittelevä juttu on massatrendiksi nousseen skeittauksen väkinäinen ujuttamaminen tarinaan. Ei sillä mitään virkaa ole, mutta sen avulla saatiin muun muassa uusi nouseva skeittauksen supertähti Tony Hawk minirooliin (ja joitakin muitakin sk8erpoikia). Mutta ainoa mitä sillä saavutettiin oli surkeasti päälle liimattu yritys olla trendikäs (samalla tavalla kuin jos isä tai äiti tulee nolaamaan lapsensa kavereiden edessä käyttämällä termejä kuten swag ja yolo) tietämättä mitä se on ja siksipä skeittauksen merkitys neljännessä Poliisiopistossa on vähemmän kuin mitätön. Se on mukana vain koska joka sanoi, että on jotain josta nuoret pitävät. Yhtä hyvin joku voisi nyt tehdä nu metal-levyn ja kuvitella olevansa täysillä hetkessä elävä. Carpe diem, baby!.
Ja ei, siviilien ottaminen mukaan ei ole mikään uudistus, sillä edelleen tarina on että hassut epäpätevät hahmot saapuvat hassujen epäpätevien hahmojen opettavaksi ja lopuksi epäonnistujina pidetyt henkilöt estävät jonkin suuren uhan (vankikarkurit ja randomit ninjat) ja ovat siten sankareita. Se että nämä uudet hahmot eivät ole poliisikokelaita ei ole mikään muutos, koska hahmot ovat edelleen samoja ja todellisuudessa he ovat siten jälleen aiemmin nähtyjä poliisikokelaita.
Niin ja ne ninjat.
...ninjoja, sitähän Poliisiopisto-sarja kaipasi jo alusta asti.
Sinänsä vaikka tämä neljäs osa tyytyy olemaan taas sitä samaa ja heitti peliin vain jonkin nolon keinon olla cool, eikä mikään ole coolimpi kuin Cool Dog
...on se silti tosiaankin sitä samaa, jolloin jos se maittoi aikaisemminkin niin ei tämä siltä osin ole yhtään aiempia huonompi. Ei parempi, mutta ei huonompikaan. Hahmot, vitsit, kaikki muukin on jo niin tuttua, että jos ne naurattivat aiemmin niin nyt saman tunteen estänee vain kuluneisuus ja muutoin kaikki toimii entisenlaisesti. Mukana on kuitenkin muutamia hauskoja tai vähintäänkin mieleen jumiutuvia hetkiä kuten Callahan märässä t-paidassa, Harris suihkuttamassa dödön sijaan kyynelkaasua kainaloihin ("mä maalaispoika oon"), se voodoomoottorisahamurhaaja-kohtaus ja tietenkin Sweetchuck, aina Sweetchuck
Tosin se tieto, että korttelipoliisit on David Spaden debyyttielokuva olisi kyllä syy pudottaa lopullista pistemäärää, mutta onhan tässä sentään vastapainoksi mukana Randall "Tex" Cobb (joskin vain häivähdyksen verran) joten luojan kiitos siitä. Mietinkin etteipä häntä ole pitkään aikaan näkynyt missään, mutta ilmeisesti mies on eläköitynyt näyttelemisestä ja siirtynyt opiskeluiden pariin. No, onhan meillä aina Sokea raivo.
Shine on you crazy diamond.
David Spaden ohella yksi nyttemmin hyvin tunnetuista nimistä jotka eivät sitä vielä oikein tämän elokuvan aikana olleet on Sharon Stone, joka hieman turhauttavasti esittää sitä ns. tyttöystävähahmoa jonka tehtävä on olla vain nätti nainen rinnalla. Joskin tässä tapauksessa se rinnalla oleminen tarkoittaa aika kaukana sivussa seisomista. Sen verran pitkällä, että pitää siristää silmiä eikä silloinkaan näe kuin epäselvän ihmistä muistuttavan hahmon. Saattaa se olla puukin.
Hiukan surullista on se, että jos aiemmin jotkut hahmot jäivät väkimäärän vuoksi toistensa alle niin nyt sekä uutena tullut Sharon Stone että aiemmasta tutut Nogato, Kirkland ja hänen veljensä sekä isänsä, ja jopa rasittava Hooks ovat hädin tuskin vetämässä Jet Li Expendables 2:ssa-vierailut ja ovat täten vain turhaa häiritsemässä meininkiä. Hieman kuin jossain photobomb-rooleissa.
Tuo on aivan loistava.
Sivuhuomautuksena voin mainita sen, että vaikka pidänkin Poliisiopistojen maalauskansista niin tämä lienee suosikkini vain koska tykkään siitä miten oivaltavasti (no, ei se hirveän nokkela temppu ole, mutta kuitenkin) sen leiskassa ollaan käytetty nimilogoa (ts. se on yhdistetty johonkin maalauksessa, eikä ole vain kaiken päälle isketty titteli). Tästä esimerkkinä se millaisena kansiversiona elokuva on myöskin julkaistu:
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti