Vaikka IMDb:n pisteytyksiä onkin hetkittäin manipuloitu ja mm. tiettävästi ainakin Pirates of the Caribbeanin ja Levottomat 3:n top- ja bottom-asemien takana oli tietoinen järjestetty ryhmä-äänestys jolloin niiden arvosana oli vähintäänkin epäilyttävä ja vaikka aika usein tuoreet hittileffat pääsevät pisteytyksessä korkealla vain koska teatterifiiliksissä olleet hetken huuman huuruttamat käyttäjät äänestävät sen korkeammalle kuin mitä sen todellinen arvo saattaisi olla, ovat ne pisteytykset kuitenkin ihan yhtä kelvollinen mielipideiden läpileikkaus kuin mikä tahansa muukin ja ainakin ne ovat vähintäänkin suuntaa antavia. Jälkimmäinen tuntuu olevan realistisin päätelmä kun kyseessä on jokin muu kuin muka A-luokan leffa tai vähintäänkin jo lehtien kansista kadonnut hieman vanhempi teos, jolloin oletettavasti äänestäjät ovat oikeasti sitä mieltä mitä ovat kuin pisteyttäisivät jotain vain koska se on nyt tosi pop tai kuinka on hauskaa saada jokin suomalainen sontaleffa näkyviin, ja kun jokainen kuitenkin tietää että vaikka se onkin täyttä kuraa niin maailman 100 huonoimman joukkoon se ei mahtuisi. 105 kuulostaa järkevämmältä. Mutta luotti IMDb:n pistetyksiin tai ei ja koska aina oma mielipide on omassa elokuvamaussa se luotettavin niin silti ainakin Poliisiopistojen kohdalla se näyttäisi olevan aika uskottava:
Ehkei minun tarvitsekaan enää muista osista kirjoittaa tämän enempää.
Joo, varmaan! Nyt siis alkaa eka komennus.
Poliisipäällikkö Lassardin (Howard Hesseman) piiri on pahoissa vaikeuksissa kun kaikenlaiset katujengit ovat alkaneet terrorisoimaan sitä, mutta onneksi soitto veljelle, poliisikoulun komentaja Lassardille (George Gaynes) tuottaa tulosta siten, että apuun saadaan tuoreimmat koulusta valmistuneet viranomaiset. Sääli vain, että se porukka koostuu manchild-Mahoneysta (Steve Guttenberg), korkeatornisesta Hightowerista (Bubba Smith), vikisevästä Hooksista (Marion Ramsey), asehullusta Tackleberrysta (David Graf) ja äänitehosteiden mestarista Jonesista (Michael Winslow). Ai niin, on siellä vielä Fackler (Bruce Mahler), mutta unohdetaan hänet ja mainitaan myöhemmin miehestä erikseen jotain. He ja Tackleberryn pariksi annettu hänen tavoin asemielipuoli Kirkland (Colleen Camp) kyllä tekevät parhaansa, mutta ensimmäisen Lassardin paikkaa havitteleva poliisisika Mauser (Art Metrano) siiviläaivoisen apulaisensa Proctorin (Lance Kinsey) kera tekee kaikkensa jotta kaupungin puhdistus epäonnistuisi ja palosireenimäinen jengipomo Zed (Bobcat Goldthwait) saisi mellastaa rauhassa. Mauser ei niinkään kannata rikollisuutta, kunhan haluaa vain oman vallanhimonsa sokaisemana kampittaa kilpailijansa ja kun hän näyttää saavan haluamansa alkavat asiat vasta silloin kunnolla luisumaan käsistä, joten on aika Mahoneyn soluttautua Zedin jengiin ja toimia kuin ebolavirus joka joka syö rikollista yhteisöllisyyttä sisältä käsin.
Etenkin tämän osan suhteen on mielenkiintoista se, että huumoriltaan sekä ajalliselta aloittavalta juonelliselta idealtaan elokuva on suoraa jatkoa ensimmäiselle Poliisiopistolle ja hahmot ovat enimmäkseen tuttuja, niin siltikään kaikki Poliisiopisto-sarjaan olennaisesti yhdistetyt esiintyjät/hahmot eivät ole mukana. Merkittävimpinä puutteina uhkea Callahan ja mulkero Harris, mikä saattaa tulla jopa elokuvat aiemmin nähneille yllätyksenä, sillä niin täkeitä osia he sarjaa ajatellen ovat. Siinä missä Leslie Easterbrookin (oli raskaana) Callahanin puuttumisen saattaakin vielä muistaa johtuen hänen visuaalisesta näyttävyydestään niin G.W. Baileyn (ei palkattu) Harrisin poissaolon on todennäköisemmin unohtanut koska hänen tilallaan on Art Metranon Mauser joka on käytännössä yhtä kuin Harris. Muutoin poissaloistavat hahmot ovat heitä joilla ei ollut alunperinkään mieleenpainuvuutta ja heidän tilalleen on joko Mauserin tavoin tuotu uusia samanlaisia reikätukehahmoja taikka hieman erilaisia lisäyksiä, ja jälkimmäistä ajatellen tässä kakkososassa mukaan tulikin kaksi hahmoa jotka Jonesin, Hightowerin, Hooksin ja muutaman muun jo merkkinsä tehneen tavoin ovat niin iso osa Poliisiopisto-sarjan muistettavuutta, että yllätyksenä melkeinpä tuleekin nyt se etteivät he olleet jo heti alusta asti mukana (vrt. Jasonin jääkiekkomaski). Bobcat Golthwaithin esittämä vinkuvahuutoinen jengipomo Zed ja ns. pääpahiksen (nyt Mauser, myöhemmin Harris) oikeana kätenä toimiva Lance Kinseyn lihallistama aivovajaa Proctor. Zed on käytännössä Hooksin ideallinen peilikuva (Hooksin vitsi on olla hiljainen vikisijä kun taas Zed on sekoileva vuvuzela) ja Proctor taasen hölmön koomisena hahmona poisti onnistuneesti kuvioista pääilkimyksen persoonattomat pallinaama-apulaiset, ollen siten syystäkin paremmin mieleenpainuva kuin alaishahmot joiden henkilöllisyydellä ei ole mitään merkitystä. Edelleen kuitenkin hahmot niin uudet kuin vanhatkin pelaavat tutuilla pelimerkeillä ja jos yksi pienikokoinen nörtti on poistettu laudalta niin sivusta on otettu toinen tilalle ja jos yksi kokonsa vuoksi muka huvittava pullukka on lysähtänyt ojaan sydänvaivojen vuoksi niin toinen suklaapatukkaa syövä isoluinen hahmo on tullut puuskuttaen paikalle.
Kim Cattrallia ei tässä eikä seuraavissa osissa enää nähty. Mihin lienee suurin syy se, että hänen hahmonsa oli lopulta käytännössä olla vain sankarin (ts. Mahoney) tyttöystävä ja eihän sellaista palloa jalassa voi tuoda mukana seuraaviin osiin ja uskon, että Cattrall oli muutoinkin haluton toistamaan osaa leimaantumisen pelossa (joka näitä näyttelijöitä ajatellen on looginen päätelmä).
Kiinnostavin hahmoihin liittyvä seikka lienee kuitenkin Bruce Mahler Facklerina, sillä hän on hyvä esimerkki siitä kuinka joku hahmo korvataan samanlaisella joskin jotenkin parannetulla versiolla. Ensimmäisessä osassa Facklerin vitsi oli siinä, että hän oli se pienikokoinen nössö nelisilmä joka on mahdollisimman kaukana jostain poliisifetissiunelmasta ja nyt vaikka hän pääsikin tähän kakkososaan mukaan niin samalla tähän elokuvaan tuotiin osaksi myös vielä pienempi ja nössömpi nelisilmä Sweetchuck (Tim Kazurinsky), joka on siis käytännössä sama hahmo kuin Fackler, mutta vain koomisesti korostetumpi versio. Fackler kyllä tulee vielä myöhemmissäkin osissa esille, mutta hänen vitsillinen merkityksensä annettiin Sweetchuckille ja vieläpä ilmeisen tietoisesti, sillä myöhemmin Sweetchuck paritettiin Zedin kanssa epäsuhtaisten poliisihahmojen dynamiikan maksimoimiseksi. Ja se toimikin aika hyvin. Mietinkin siis, että kun tämän kakkososan kohdalla osa alkuperäisistä näyttelijöistä oli kritisoinut tuotantoporrasta siitä kuinka he jäivät uusien hahmojen jalkoihin, olisiko juuri Bruce Mahler ollut yksi heistä?
Colleen Campin Kirklandin olisin toivonut jäävän näkyvämmäksi hahmoksi sarjaan, sillä vaikka hän onkin oikeastaan vain Tackleberryn naisversio niin sellaisena hän on varsin hauska ja toimi mainiona irvailuna juuri Tackleberrya kohtaan joka on sekä ihastunut että hämmentynyt itseään vastaavasta Kirklandista. Sitä paitsi jokainen järkevä ihminen olisi halunnut nähdä häntä enemmän:
Onneksi Kirklandin perhe sai myöhemminkin näkyvyyttä (tai siis isä ja veli). Joukko samanlaisia asuhulluja on varsin mainion hupsu juttu.
Sinänsä pidän tätä kakkososaa ihan yhtä hauskana kuin ensimmäistäkin, mikä ei ehkä ole paljon sanottu koska edelleen vitsit ovat aika simppeleitä hassuja ääniä, navanalusia ja kliseisiin hahmoihin liittyvää varman päälle pelaamista. Kyseessä on siis pitkälti tyypillinen jatko-osa joka ei oikeasti koeta keksiä mitään uutta vaan tarjoaa katsojille juuri sitä mistä he pitivät aiemminkin. Steve Guttenberg punkkarina on kyllä varsin hauska ilmestys, sillä hän ei pelkästään muiden jengiläisten tavoin muistuta tuon ajan elokuvien (kuten esimerkiksi Class of 1984, Savage Streets, Return of the Living Dead, Repo Man) vastaavia hahmoja, mutta on nimenomaan Steve Guttenberg punkkarina joka on yhtä kuin jos Paavo Pesusieni olisi Ed Gein.
Ekan komennuksen pahimpina kompastuskivinä pidänkin sitä, että se on liian sama jotta tuntuisi oikeasti eri elokuvalta kuin edellinen osa ja sitä että kun mukaan tuotiin uusia hahmoja (vaikka osa vain korvasikin poistuneen) niin halussa saada kaikille jotain tekemistä päädyttiin tilanteeseen jossa juuri kukaan ei saanut mitään kunnolista tekemistä. Mitä muistatte Jonesin tehneen tässä? Hooksin? Hightowerin? Jopa kaupunkia terrorisoivan jengin johtaja Zed kaikesta kokonaisuuskuvaa ajateltavasta muistettavuudestaan huolimatta ei ehdi tekemään tässä kakkososassa oikeastaan jotain yksittäistä vitsiä enempää (joskin se hänen puheensa vihasta maailmapyörää kohtaan kohtaan koska massu menee sekaisin oli aika hauska). Joten vaikka jokaisella ehkä onkin se oma yksittäinen valokeilahetkensä niin kaikessa siinä ruuhkassa kukaan ei tunnu jäävän paikalle kuin korkeintaan moikkaamaan.
Tähdet: **
6 kommenttia:
Bobcat Goldthwait kävi aikoinaan The Tonight Showssa polttamassa vieraille varatun sohvan aivan Jay Lenon silmien alla. Seurauksena porttikielto telkkariin ja sakkoja $2700 edestä. Niin ja joutuipa mies uudesta sohvastakin pulittamaan vielä $700 kaiken päälle. Että semmottis vekkuli oli Bobcat tuolloin...
En ole koskaan enkä varsinkaan tuolloin Poliisiopistojen aikana arvostanut Bobcatin niin maansiirtolaitteena kuin koomikkonäyttelijänäkään, mutta tänään opin miehestä jotain joka näin takautuvasti nosti hänen pisteitään. Ilmeisesti Bobgato oli niin haluttua kamaa tämän kakkososan jälkeen, että hänet houkuteltiin kolmanteen osaan muita korkeammalla palkkiolla, mutta mies suostui ottamaan roolin vastaan vain jos myöskin kolmanteen osaan palannut Sweetchuckin esittäjä saisi saman summan. Solidaarisuutta, veljet ja siskot!
Mie tykkäsin Zed-hahmosta kun oli niin hulppeasti ylivedetty hahmo. Sitten oli vielä se leffa jossa Bobcat hirnui ja hevonen puhui.
Minä en pitänyt siitä, että hän tuntui esittävän Zedia kaikkialla ja esimerkiksi Pulmusissa ollut rooli tuntui olevan sitä samaa.
bobcat goldwaith oli loistava poliisiopistoleffoissa
Goldthwaitista sukeutui ajan saatossa kiinnostava elokuvaohjaaja.
Lähetä kommentti