CIA:n räjähdesalamurhauksen ekspertit Ray (Sylvester Stallone) ja Ned (James Woods) riitaantuvat kun edellinen ei halua pamauttaa ilmaan kohteena olevaa huumekuningasta, sillä se johtaisi myös matkassa olevan pikkulapsen hengen menetykseen. Ned ei siitä välitä, vaan kaikki savuksi taivaan tuuliin.
Myöhemmin Ray on edelleen samalla alalla, mutta toimii nyt yksityisyrittäjänä ja ottaa vastaan Mayn (Sharon Stone) esittämän työtarjouksen: räjäytä hengiltä vanhempieni murhaajat ja heistä erityisesti gangsteri Tomas (Eric Roberts). Niin joo, Ray ei ole vain pelkkä tunteeton palkkamurhaaja, vaan suostuu ainoastaan pistämään hengiltä pahiksia jotka ovat muita vastaan rikkoneet. Sopivasti Tomasin edustaman huumekauppaperheen turvajärjestelyistä vastaan kukapas muu kuin Ned, joten siinäpä Raylle motivaatiota kerrakseen. Mitä Ray ei tiedä on Nedin suunnitelma Mayn avulla houkutella ex-parinsa esille jotta voisi pistää hänet palasiksi. Tätähän ei May halua, mutta on puun ja kuoren välissä, joten mitä jos vähän räjäyteltäisiin paikkoja ja annetaan James Woodsin vetää raivoisia kirosanatäytteisiä monologeja.
The Specialist kuuluu siihen Stallonen sanoisimmeko pimeään aikaan kun takana olivat suuret hitit ja popkulttuuriin elämään jääneet hahmot ja vielä kaukana edessäpäin olivat suositut ensembletoiminnat sekä paluut suurimpiin hittitekijöihin. Tämän ajan voi nähdä alkaneen heti kun Rocky jäi alunperin taakse, eli 90-luvun koittaessa, sillä vaikka vuonna 1993 ilmestyikin suurhitti Cliffhanger niin sitäkin pidettiin jo comebackina menneisiin loiston vuosiin, mutta kuten tiedämme ei se kauas kantanut. Judge Dredd toki elää edelleen eräänlaisena meeminä ja tottahan toki siellä seassa on sekä oikeasti todella hyvää (Demolition Man, Copland) että ainakin kelvollisesti viihdyttävää (esim. tämä The Specialist ja Ammattitappajat), mutta vasta vuoden 2006 Rocky Balboa tuntui katkaisevan keskinkertaisuuden matkan jonne Stallone jumiutui kaikkien Daylightien, D-toxien, Get Cartereiden ja muiden kanssa. Eikä nyt puhuta edes kaupallisesta epäonnesta, joka sai varmasti useammankin tuottajan miettimään uudelleen kuinka kannattavaa on maksaa päähdelle summia joita ei saada takaisen edes unissa. Stallone teki siis fiksusti kun kaivoi Rockyn ja Rambon naftaliinista.
Kuten sanoin niin vuosien '93 ja '06 välille mahtuu elokuvia joista voi nauttia, kyse on vain kokonaiskuvasta joka näyttää valitettavan harmaalta. The Specialistilla on hetkensä, joista suurimmasta osasta vastaa aina luotettavan energinen (ts. mikä hitto sua vaivaa?!-reaktioita herättävä) James Woods, mutta pääosin kyseessä on korkeintaan vain ihan ok-tason toimintaelokuva joka ei yllätyksiä tarjoile eikä edes yritä väittää muuta. Sharon Stonen suhteen on hieman ikävää nähdä kuinka hän suurelta osin Basic Instinctin vuoksi jumiutui esittämään jonkinlaisia viettelijätär-hahmoja joiden kohdalla vartalon muoto oli vähintään yhtä tärkeä kuin kalsea suhtautuminen ihmisiin ja niinpä tästäkin elokuvasta jää hänen kohdallaan parhaiten mieleen alusvaatekuvaukset ja pistävät nännit. Ei se minua haittaa, mutta ajoittain sen annetaan olla tehoste-elokuvassa ihan samanlainen samanlainen temppu kuin sen useat pommiräjähdykset ja kyllä hänessä oli jo tämän tekoaikana enemmän kuin pelkkä kauneus. Eikä se The Specialistin vartalopalvonta jää vain Stonen kohdalle sillä öljytyn Stallonen tai chi vailla paitaa on ihan silkkaa Rocky 4-montaasia.
Ja kun kuumassa Miamissa ollaan on myös muilla vaatetus kovin kevyttä ja iho kimmeltää kuin J.J. Abramsin elokuva.
Se mikä on mielestäni erityisen ärsyttävää The Specialistissa on Stallonen ja Stonen suhteen kuvaus, koska aluksi se vaikuttaa jopa rohkealta vedolta kun kestää yli tunnin ennen kuin he kohtaavat toisensa muuallakin kuin vain esimerkiksi puhelimessa, mutta ei pelkästään se kuinka tuo kohtaaminen vaikuttaa enemmänkin sopimusvaatimukselta kuin luonnolliselta teiden ristemiseltä niin koko ajan heidän muka jonkinlainen telepaattinen yhteytensä ja halunsa toisiaan kohtaan aiheuttaa toteutustapansa vuoksi tunteen kuin he olisivat olleet jo ennen ensipuheita hyvinkin tuttuja toisilleen. Näin ollen se päälle tunnin kestävä matka yhteiseen eloon on harhaa, vaikka he eivät fyysisesti olleetkaan yhdessä ennen tuota hetkeä. Eikä heidän välillään silti ole kemiaa, ellei sellaiseksi laske jään ja tosi kylmän jään toisiaan hylkivää napaisuutta.
Kuitenkin, kyllä The Specialist menee ihan sujuvana ajantappona, mutta on sitä silti aika ymmärtää miksi tämäkään ei pommieksperteistään huolimatta pankkia räjäyttänyt.
Tykkään siitä kun elokuvan alkupuolella Stallone kurmoottaa bussissa joitakin huligaaneja, niin yksi heistä koettaa lyödä veitsellään Stallonea ja vaikka tarkoitus on, että lyönti väistetään niin hyvin selvästi näkee kuinka terä osuu Stallonea olkapäähän ja vääntyy mutkalla sen ollessa tietenkin turvallisuussyistä kumia.
Tähdet: **
2 kommenttia:
Minusta Demolition Man oli niin huono, että minun oli pakko jättää se kesken!
Olit väärässä.
Lähetä kommentti