Tuoreimmat kirppis- ja verkkokauppahankinnat.
Oli kertynyt muutama alennuskuponki ja vastaava jotka käytin sitten ostaakseni laatukamaa kuten Poseidon Rex (plus muut kuvan blurayt) ja siinä samalla tuli sitten verkkokaupoista napattua tarjouksissa olleet Spectre sekä Mortal Kombat-peli. Loput kirpparilta. Tuo Blood Out vaikuttaa kakalta, mutta jostain syystä se on tullut varmaan jonkun vuoden kahden verran joka toisella kirppiskierroksella vastaan ja nyt lienee aika katsoa millaista kakkaa se on. Arvaan, haisevaa.
Eräänä toisena päivänä toisella kirpparilla eteen sattui pöytä jonka myyjä halusi selvästikin vain tyhjentää varastojaan ja niinpä kaikki elokuvat sekä tv-sarjat olivat formaatista ja levymäärästä huolimatta hinnoiteltu puolen euron kappalehintaan. Viisi kahdella eurolla.
Siinä tuli sitten ostettua hieman sellaista joita en olisi muutoin ostanut (Hannibal Lecterit) ja hetken puntaroin että mikäköhän Underworldeista minulta puuttui vai puuttuiko mikään, ja päättelin sen olevan tuo kakkososa. Huoh! Nyt niitä sitten on kaksi kappaletta.
Kun mainitsin tuosta ostoksesta eräässä leffaryhmässä todettiin sieltä kriittiseen sävyyn kyseessä olevan alihinnoittelua ja joo, olen osittain samaa mieltä. Joskin etenkin dvd:n kohdalla 0,50 euroa on kieltämättä aika sopiva hinta olematta liian alhainen, vaikka hyvin edullinen onkin. Ongelma vain on siinä, että uutenakin ostettu dvd on suht' edullinen ja vertailussa yhden päivän elokuvavuokraus puolestaan siten kallis, joten mikä olisi sopiva hinta peruslevystä kirpparilla? Etenkin kun jos ei nyt jotain tiettyä elokuvaa etsi, ovat kirpparit aivan täynnänsä dvd-elokuvia ja kun keskihinta on jossain 1,50 - 2 euron kohdilla niin se kuulostaa soveliaalta alennukselta jo aika halvasta uutuushinnasta ja kun lähes kaikki pöydät ovat täynnä jotain samaa, niin jo puolen euron hintaero kilpailijaan voi olla ratkaiseva. 0,50 euroa on ehdottomasti halpaa ja joidenkin elokuvien kohdalla naurettavaa alihinnoittelua. Samalla täytyy kyllä todeta etten minä olisi Lecter-elokuvista taikka Underwordista enempää maksanutkaan ja tuokin oli jo siinä rajalla, että olin jättää ne pois. Kun taas Truman Showsta olisin ollut valmis maksamaan reippaasti enemmänkin. Vastaavasti joku toinen olisi saattanut ajatella päinvastoin. Monesti arvo on siis vain siinä mitä niistä on valmis maksamaan ja siksi hyvillä mielin jätinkin taakseni erään toisen ns. harvinaisten elokuvien myyntiin erikoistuneen ryhmän. Minä kun en katso järkevänä edes pyytää kovia summia elokuvista jotka toki ovat nyt oop, mutta joita myyjät ovat ostaneet juuri hetki sitten tunnetun verkkokaupan poistomyynnistä vain jotta voivat nyt myydä niitä oop-elokuvina kalliilla. Saati sitten tällaiset tapaukset:
Kun jo salamana tehty Huuto-haku (josta hän itse tyhmyyksissään antoi vinkin) kertoi jotain tärkeää.
Sanotaan ettei se hullu ole joka pyytää, mutta miksi joku sitten haluaa todistaa päinvastaista? Eniten minua kyrsiikin tyypit jotka eivät harrasta elokuvia rakkaudesta niihin, vaan pelkästään hyötyäkseen muiden sinisilmäisyydestä. En minä ole estämässä ketään tekemästä bisnestä, mutta ehkei sitä silti tarvitse olla silmäänvirtsaaja. Jätetään se homma Episodi-lehden facebook-otsikoinneille.
Palatakseni niihin 0,50 euron leffoihin, oletan niiden olevan hinnoiteltu joko vain halusta todellakin päästä ylimääräisestä eroon (joka on mielestäni järkevin tapa myydä liikakamansa), silkasta laiskuudesta (mikä selittää yhtenäisen hinnoittelun riippumatta koosta ja formaatista) tai sitten vain tietämättömyydestä mistä kannattaa pyytää enemmän. Mutta mistä kannattaa pyytää enemmän?
Palatakseni niihin 0,50 euron leffoihin, oletan niiden olevan hinnoiteltu joko vain halusta todellakin päästä ylimääräisestä eroon (joka on mielestäni järkevin tapa myydä liikakamansa), silkasta laiskuudesta (mikä selittää yhtenäisen hinnoittelun riippumatta koosta ja formaatista) tai sitten vain tietämättömyydestä mistä kannattaa pyytää enemmän. Mutta mistä kannattaa pyytää enemmän?
Bongasin myös karkkipussin jossa oli jotain kovin tuttua.
Pimeyden maski. Matriisilasit.
En ostanut, joten en tiedä miltä maistuivat. Ostin kyllä Alpron soijamangorahkaa ja se oli todella hyvää.
4 kommenttia:
Dinousaurus experimentti näyttää sellaiselta, että saattaisin se jopa itsekin itselleni hommailla. Tuo 6 luotia taasen oli muistaakseni yllättävän tasokas tuotos Van Dammelta. Mitä taas tuloopi noihin karkkiloihin, niin en ole niitä tullut maistaneeksi, vaikka Komponentti X kovasti yritti hoopottaa minua niin tekemään.
Hauskaa miten osassa karkeista nimi on suoraan esikuvaansa osoittava, kuten facehugger, terminaattori ja Thor, mutta sitten esimerkiksi juuri selvästi X-filesin logo ja Darth Vaderin maski ovatkin kiertäen nimettyjä. Aivan kuin lupa olisi loppunut kesken.
Meillä on Turussa pari hyväntekeväisyyskirppistä missä yleiset hinnat ovat 50c/levy. Saavat niitä niin paljon että on pakko puskea niitä tuohon hintaan ulos. Valikoimat vaihtelee peruskaurasta eksoottisiin tai tosi klassikoihin. Tosin joitakin tunnetumpia nimikkeitä on yleensä hinnoiteltu vähän kalliimmiksi. Muilta kirppareilta yleensä ostelen max. 3 euron hintaisia ellei kyseessä ole jokin harvinaisempi tapaus.
Sitten ärsyttää tolkuttomasti se että joistain elokuvista/peleistä ei vain viitsitä ottaa lisäpainoksia vaikka patoutunutta kysyntää olisi. Jopa Pekko-elokuvista pyydetään nykyään tolkuttomia hintoja.
Tuo karkkipussi oli hupaisa, pitääpä katsoa mitä noissa Comedy yms. mixeissä on. Frendien sohva?
Vaikka joitakin elokuvia on vaikea löytää sen jälkeen kun ne yleisestä myynnistä poistuvat, varsinkin jos eivät olleet silloinkaan mitään suuren yleisön juttuja, niin en ole aivan varma siitä että ne edes ansaitsisivat uusintajulkaisuja osakseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokin Steven Seagalin eurotrashleffa vuodelta 2003 olisi nyt useamman kymmenen euron arvoinen, vaikka kuinka harvassa kopiot olisivatkin, kun tuollainen leffa ei ollut täyden hintansa arvoinen edes uutena. Tietenkin tässä tulee esille se, että jollekin se varmasti on sen arvoinen jos kriteerinä on elokuvamaku, mutta samalla voi miettiä sitä miksi juuri ne ovat niitä joita myydään samanaikaisesti hinnalla joka vaikuttaa siltä kuin ostaja saisi levyn mukana maksun sen ottamisesta.
Se kanssa mietityttää, että miksi moni kuvittelee olevan oikeutettua pyytää Disney-elokuvista enemmän vain koska niiden kannessa lukee Disneyklassikko? Se lukee niissä jokaisessa ja puolet niistä on klassikoita vain samalla logiikalla kuin miksi Makuuni piti jo joskus 2000-luvun alussa omassa ns. klassikkohyllyssään elokuvia kuten Nuija ja tosinuija.
Lähetä kommentti