Tällä kertaa joku aikoo rikkoa paikkoja käyttämällä maanjäristyksiä aiheuttavaa laitetta. Jugoslaavit ovat pahoja ja delta force-kapteeni Skip (Greg Collins) ei sellaista salli, joten "I am Mega Man, here's my mega plan: YOU DIE!"
Jaa-a, näyttäisi tällä kertaa suurin ero aiempaan olevan hidastusten liikakäyttö. Oli se sitten ammuskelua, tahaton taikka tarkoituksellinen hyppy, kuoleminen saati ihan mikä tahansa muu niin se hidastetaan koska se ilmeisesti on aina dramaattista. Tai sitten 15 minuuttia ei riittänyt täyttämään koko elokuvan pituutta, mutta hidastettuna siitä saatiin taas se puolitoista tuntia.
Ja koska tapahtumat sijoittuvat jonnekin keskieurooppaan niin tottakai hiihdellään.
Lunta ja hidastuksia, muuten on kuin katsoisi aiemman elokuvan uudestaan.
Ei kun sori, minun virheeni. Tässä nimittäin on jotain erilaista kuin aiemmissa elokuvissa ja niissä täysin samanlaisissa U.S. Sealseissa. Nämä delta forcelaiset kun ovat alussa tyypilliseen tapaan kaikkivoipaisia supermiehiä, mutta loppupuolella he päätyvät yksi kerrallaan teuraaksi ja aina omaa tyhmyyttään. Joskin hauskasti se sama tyhmyys ei heitä aiemmin tapattanut, mutta nyt ilmeisesti kohtalo kiri kilpajuokussa. Tottakai he jotka kuolevat tekevät sen pelastaessaan maailman. Murica, fuck yeah!
Jos kyseessä olisi jokin leluihin liittyvä elokuva uskoisin syyn hahmotapoille olevan uuden lelumalliston esille tuominen. Ehkä se jotain sellaista olikin, sillä vielä yksi elokuva sarjaan ilmaantui ja siinä ei enää Skip seikkaile.
Jonkinlaisen plussan annan siitä, että elokuvan lumi on selvästi oikeaa lunta eikä vain sellaista fantasiaan kuuluvaan puhtaan valkoista pumpulia. Joten esimerkiksi teillä missä se olisi kuraan tai muuhun sekoittunutta se onkin asiaankuuluvan likaista ja siten realistista. Kyseessä onkin sitten ainoa uskottava asia tässä elokuvassa.
Tähdet: *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti