...noir: Viimeinen samurai (The Last Samurai, 2003)

Elämäänsä kyllästynyt traumatisoitunut intiaanisodan sankarisotilas Nathan Algren (Tom Cruise) on päätynyt eräänlaiseksi sirkustempuksi esittelemään ampumistaitojaan ison asekorporaation laskuun, kunnes eräänä päivänä mies värvätään matkaamaan Japaniin auttamaan nykyaikaista armeijaa tukahduttamaan vanhoillisten samuraiden pakanameiningit (ts. paikalliset intiaanit joiden meininki ei sovi sivistyneistölle). Opastaessaan japanilaisia sotilaita länsimaiseen mentaliteettiin alkaa Nathan kiinnostumaan barbaareiksi kutsutuista samuraista ja osoittamaan arvostusta samuraipäällikkö Katsumotoa (Ken Watanabe) kohtaan. Osittain tähän näkökantaan johtaa aiemmat kokemukset vastahakoisesta sodastaan intiaaneja vastaan, joiden hän nopeasti ymmärsi joutuneen uhreiksi vain erilaisen kulttuurinsa tähden ja nyt on siis meneillään ihan sama asia, vain paikka on eri. Ensitaisto päättyy Nathanin tuoreilta joukoilta häviöön, mutta Katsumoto näkee selvässä tappioasemassa olevassa jenkkisotilaassa potentiaalia muuhunkin kuin mullaksi maan ja niinpä mies viedään samuraileiriin oppimaan toista näkökulmaa nousevan auringon elämään. Näin tanssiessaan samuraiden kanssa, rakastuessaan japanilaiseen naiseen Takaan (Koyuki) ja kunhan on molemminpuoliset epäluulot kumottu kääntyy Nathan kaupunkilaiselämästä maajussiksi ja aloittaa täten taistelunsa uusperheensä rinnalla vastassaan entinen elämänsä. Mutta halusi tai ei, tämä korkeintaan vain lykkää vääjäämätöntä ja tulevaisuus on tässä:

Tähän elokuvaan liittyen vedän esiin muiston videovuokraamoajoiltani:

Aina ajoittain jonkin elokuvan kohdalla tuli valitusta ettei se toiminut ja oli se totta tai ei, monesti laiteriippuvaista, joskus kyse oli vain siitä ettei ymmärretty sitä kuinka tekstityksiä oli tarjolla kahdelle sivulla, tai mitä sillä oli väliä koska elokuva piti kuitenkin ottaa jostain syystä tarkastukseen. Tällöin toivottavaa oli, että reklamaation tehnyt osasi sanoa edes suunnilleen missä kohtaa esimerkiksi levyn skippaus tapahtui, jotta ei sen takia tarvinnut mahdollisesti koko elokuvaa pyörittää läpi. Kerran yksi tarkastettavista levyistä oli juurikin Viimeinen samurai ja koska se kuulemma hyppi jossain kohtaa mutta missä, oli siis vain laitettava elokuva alusta pyörimään ja siinä muita töitä tehdessä vilkuilla missä kohtaa ilmoitettu vika ilmenisi vai voisiko elokuvan laittaa takaisin hyllyyn. Joskus kun elokuvan laittoi pyörimään pysäytti se joitakin asiakkaita katselemaan mitä ruudulla näkyi ja kerran minulla oli apunani työharjoittelija josta ei ollut kirjaimellisesti laisinkaan apua ja hän oli joku jonka aikana elokuvia ei voinut tarkistaa, sillä hän jumiutui tuijottamaan ruutua kuin kauris ajovaloissa, toeten vasta kun television sammuttti ja ihan oikeasti, napsautti sormia kasvojen edessä. Tuolloin vastaukseksi sai yleensä toteamuksen "häh?", mutta tämä tarina ei kerro työharjoittelijasta joten unohtakaa hänet. UNOHTAKAA, SANOIN!

Yleensä henkilöt jotka jäivät katselemaan mitä siellä vuokraamon televisiossa näkyi olivat pikkulapsia, alle teini-iän ja tämä esimerkiksi rajoitti tietyn ikäisille suunnattujen elokuvien tarkastamismahdollisuuksia, mutta lasten elokuvien kohdalla (jotka luonnollisesti katsojakuntansa vuoksi olivat kovimman kohtelun alaisina) se oli ihan mukavaa antaa heille pieniä maistiaisia edes tuolla tavoin. Viimeisen samurain tullessa katseluvuoroon oli liikkeessä muita kuin pikkulapsia ja niiden muiden joukossa olivat kaksi iältään päälle parikymppistä nuorta miestä, jotka olivat kanta-asiakkaita ja maultaan aika tyypillisiä Van Damme-toiminnan faneja, jolloin jo jokin Mafiaveljet oli selvästi liian taiteellista sekä tylsää pappaelokuvaa. He nauliutuivat paikoilleen tuijottamaan Viimeistä samuraita ja kun eräs elokuvan taistelukohtauksista alkoi, innostui toinen nuorista herroista silminnähden ja innosta väristen huudahti "v*ttu ku veri lentää!" Ja kiitos sen nykyään kun ajattelen Viimeistä samuraita tulee mieleeni heti kolme asiaa, joista viimeisenä sen miellyttävä musiikki (soundtrack olikin ahkerasti töissä soittamani levy), toisen asian mainitsen ensimmäisen jälkeen ja ensimmäisenä tokaisu "v*ttu ku veri lentää!"

Se toisena mieleen tuleva asia joka oli ennen tuon kommentin kuulemista ensimmäinen on se, että Viimeinen samurai on varsin hyvä elokuva, mutta se on silti Tanssii susien kanssa.

Ja Tanssii susien kanssa on hyvä elokuva, mutta tätä katsoessa ainoa merkittävä ero tuntuu olevan intiaanien vaihtuminen samuraihin. Joten jos se vaivasi katsoessa Tanssii susien kanssa että siinä oli liikaa nuolia, mutta liian vähän miekkoja on Viimeinen samurai hyvä korvike.

Ajoittain turhan massiiviseksi pelkän koon vuoksu paisuteltu lievästi saarnaava draama näyttää hienolta, kuulostaa hyvältä ja on hyvin näytelty. Se on myös yllätyksetön ja ns. vähemmistöryhmän puolustukseksi lopulta aika löysän neutraali vastapuolta kohtaan, sillä vaikka muka edistykselliset imperialistiset voimat kuvataan kaiken alle jyräävänä ei heitä lopulta demonisoida, vaan kritiikistä huolimatta osoitetaan kehityksen kulkevan eteenpäin ja se on hyväksyttävä vaikka kuinka haluaisi olla pienen puolella. Mikä ei siis ole varsinaisesti huono ratkaisu, mutta silloin kun halutaan tietoisesti painottaa toista puolta olisi sama tehtävä myös toisella puolella. Lisäksi kuten Daniel Day-Lewis oli viimeinen mohikaani ja Kevin Costner löysi intiaanirakkaan valkoisesta naisesta kyllä Tom Cruise ns. samuraina aiheuttaa sen, että vaikka mies roolinsa hyvin esittääkin niin oliko senkin nyt pakko olla amerikkalainen cracker joka tulee pelastamaan japanilaiset omalta kulttuuriltaan sekä kehitykseltään?

Ehkä sitä pitäisi pikemmin sanoa Viimeisen samurain olevan samalle yleisölle suunnattu kuin Tanssii susien kanssa, kuin sen olevan ihan samanlainen, mutta esimerkiksi heti kun Cruisen hahmo yksinpuhelee päiväkirjaa jossa kuvailee näkemyksiään itselleen uudesta kulttuurista ei jälkimmäiseltä ajatukselta voi oikein välttyäkään.

Hyvä on, on siellä erojakin, mutta yhtäläisyyksiä sitäkin enemmän. Ei sen tulisi kuitenkaan antaa olla peittävän negatiivinen mielikuva, sillä Viimeinen samurai on laadukasta viihdedraamaa ja sen katsoo hyvin mielellään. Hyvin mielellään. Toki väitän että kaksi ja puolituntinen Viimeinen samurai olisi toiminut ihan yhtä hyvin 30 minuuttia lyhyempänäkin.

Ja aina kun Cruisesta tulee mieleen vain kansikuvapoikamaisuus taikka skientologiahörhöily (plus nyt ilmeisesti botox) ja joutuu muistuttamaan, että siellä urallahan on Mission Impossible-leffojen joukossa myös Collateral että myöskin Magnolia, on siellä myös Viimeinen samurai joka osaltaan puolustaa Cruisea hyvänä näyttelijänä.

Henkilökohtaisesti kaikesta muualle vertailusta huolimatta pidän tästä enemmän kuin siitä Costnerin elokuvasta ja se johtuu enimmäkseen aihepiiristä josta olen hivenen enemmän kiinnostuneempi, mutta myös sellaisesta pikkujutusta kuin että elokuvan romanttinen viritys pidetään teemaan sopivasti kunnioittavan läheisenä, sortumatta siihen helpoimpaan ratkaisuun, eli vaakamamboiluun. Se on kuitenkin ylen harvinaista ettei elokuvan rakkaussuhdetta osoiteta kosketuksella vaan pelkästään läsnäololla. Varsinkin kun tämä on kuitenkin niin hollywoodleffa ettei sellaisen kohdalla yleensä edes harkita mahdollisuutta etteikö Cruisen kaltaisen tähti imutteli jotain nättiä tyttöä.

Niin ja mitä tulee siihen v*tun veren lentämiseen on elokuvassa toki nestemäisen kudoksen virtausta, mutta kuten jo mainitsin, kyseessä on hollywoodleffa ja siten mitään tämänkaltaista ei kuitenkaan ole odotettavissa: