Jostain syystä olin alunperin siinä uskossa jotta tämä Operation Delta Force-sarja olisi jollain tavalla yhteydessä siihen Delta Force-sarjaan joista kahta ensimmäistä osaa tähditti Chuck Norris. Eipä ole ei. Sinänsä erehtyminen on inhimillistä, varsinkin kun nämä Operation Delta Forcet ovat tuottaneet Avi ja Danny Lerner kun taas ne toiset Delta Forcet tuotti Menahem Golan ja Yoram Globus, ja molemmat teettivät aika samanlaisia halvahkoja jenkkiuhoelokuvia jolloin niitä on välillä aika vaikea erottaa tyylillisesti taikka laadullisesti toisistaan. Vaikka Delta Force ei ainakaan Operation-alkuisena ole selvästikään suojattu, uskon Lernereiden halunneenkin vihjaista yhtäläisyydellä jotta saataisiin vähintään sama yleisö jallitettua. Norrisin Delta Forcea enemmän nämä Operation Delta Forcet sekoittunevat kuitenkin Lernereiden tuottamiin U.S. Seals-elokuviin, ei pelkästään koska tuottajat ovat samat, molempia on ollut ohjaamassa Yossi Wein, molemmissa on osittain samoja näyttelijöitä (no, ainakin Greg Collins on molemmissa sarjoissa mukana), mutta kun ne vasta ovatkin niin samanlaisia että taas pitää sanoa, että jos levyt sekoittaisi ei kukaan huomaisia eroa. Edes Lernerit itse, vaikka, he tuskin välittäisivätkään. Ei ainakaan Danny, sillä hän menehtyi vuonna 2015. U.S. Seals-elokuvia voineekin siis pitää jonkinlaisena spin off-haarana samalla tavalla kuin Joey oli osa Frendejä, mutta oli myös oman itsensä frendi.
No mutta se siitä ja sitten vielä mainitsen, että tästä Operation Delta Forcesta minulla ei ole kuin osat kaksi ja neljä, mutta olen ymmärtänyt että osittain samoista hahmoista huolimatta elokuvien välillä ei ole juonellista jatkumoa (ainakaan niiden kahden välillä ei ole). Hitto, hyvä kun niillä on juonta edes yhden osan tarpeiksi.
Antoisaa elokuvailtaa ja se on vale, sillä tiedättehän,,, Operation Delta Force 2.
Delta Force on suorittamassa tuoreinta tehtäväänsä ja edessä on satakunta raskaasti aseistettua irakilaista sotilasta, tankki, miinakenttä ja vaikka mitä jolle about viiden hengen miehistö ei voisi yhtikäs mitään, varsinkaan kun edessä on vain avointa maastoa jossa peltohiirikin olisi ladon kokoinen maalitaulu. Rutiinikeikka siis ja täten rättipäät on tapettu heti eikä kohta. Ilmeisesti jenkkisotilaat ovat kunnolla öljyttyjä sillä juoksemalla keskellä tulilinjaakin luodit eivät vain millään tahdo tarttua heihin. Irakilaiset eivät ole yhtä onnekkaita koska yksi jenkkiläisen sotilaan ampuma luoti näyttää vastaavan ainakin kuutta demokration vastustajaa ja jokainen luoti löytää silkalla uskolla tiensä vapauden viholliseen.
Mutta mitä ihmettä, yksi delta forcelaisista loukkaantuu kuolettavasti (haava olkapäässä), mutta ketään ei jätetä takaisin ja siksipä kapteeni Skip (Michael McGrady) uhkaa tappaa helikopterilentäjän jos hän ei laskeudu keskellä räjähdyksiä ja ammuskelua jotta saisivat pelastettua heidän tietääkseen jo kuolleen kollegansa (haava olkapäässä). Mielummin vaarannetaan kaikki epätietoisuuden vuoksi kuin lennetään kotiin vieden turvaan ne sotavangit joita he juuri tulivat hakemaan. No, se kuolettavasti (haava olkapäässä) loukkaantunut kanssasotilas vain ravistaa varman kohtalonsa pois ja kotimatka alkaa. Koska tällaista SKipin suorittamaa tottelemattomuutta ei suvaita on edessä sotaoikeus, joka ei tietenkään tuo mukanaan mitään muuta kuin äijäuhoa kun delta forcelaiset sanovat me tehtiin mitä piti, koska I'M A MAN!!! ja siispä Murica, fuck yeah! Jopa se kuoleman ohuella langalla taiteillut (haava olkapäässä) sotilas toteaa, että I'M A MAN!!!
Toisaalla loistoristeilijä rikkaine amerikkalaisporvareineen on pulassa koska kapinallinen venäläissotilasterroristi Lukash (J. Kenneth Campbell) päättää ensin kaapata kansallissosialistisen ydinsukellusveneen ja sitten tuon loistoristeilijän. Erityisen hauskaa tässä on se, että mainitulla sukellusveneellä paikalla saapunut Lukash suorittaa koko operaation jotta voi pakottaa tuon loistoristeilijän kapteeni Langin (Dale Dye) ohjaamaan kaappaamaansa sukellusvenettä. Huvittavaa tässä on juurikin se, että sukellusveneen alkuperäinen venäläiskippari on edelleen hengissä vaikkakin nyt syrjäytetty ja sitten sen sijaan että hänet pakotettaisiin kuljettamaan sukellusvenettä jota ohjastaisi muutoinkin on syytä työntää juuri hänet syrjään ja pakottaa hommiin amerikkalainen, eli toisin sanoen vihollinen. Toki kapteeni Lang on eläköitynyt supersotilas ja kykeneväinen ohjaamaan sukellusvenettä, mutta kenties se oman maan sukellusvenekapteeni olisi hieman helpompi taivutella Lukashin tahtoon?
On siis delta forcen aika puuttua peliin.
Pahikset tapetaan.
Loppu.
Jep, kyseessä on täsmälleen niin tyhmä elokuva kuin mitä olettikin ja miltä se kuulostaakin. J. Kenneth Campbell pahiksena on tämänkin elokuvan suurin pelastus, mutta sen lisäksi on tämä ainakin hivenen parempi kuin esimerkiksi ensimmäinen U.S. Seals, vaikka ehdottomasti samanlainen ja täsmälleen samalle yleisölle suunnattu onkin. Näytteleminen on pääosin ihan kauheaa ja niin jäykkää että pelkäsin missä vaiheessa lankut paukahtavat poikki. Järjen käyttö on hyvin vähäistä ja vaikka kyseessä on enemmänkin geneeristä rutiinitoimintaa ilman suurempaa aivopesupropagandaa niin toki tässäkin ollaan nolostuttavalla America the beautiful-linjalla. Se mikä tästä tekee kuitenkin nautinnollisempaa katseltavaa kuin U.S. Seals on juuri se, että tämä ei ainakaan vaikuta olevan mikään rekrytointivideo ja vaikka kyseessä on tavanomaista halvan kömpelöä B-toimintaa, on sitä toimintaa kuitenkin sopivan paljon ja vauhdikkaasti toteutettuna (huom. verrattuna U.S. Sealsiin. Muutoin kyseessä on juuri ja juuri perus-B-tasoa) jotta elokuvan jaksaa katsoa helposti loppuunsa asti. Tämä ei kuitenkaan nosta Operation Delta Force kakkosta hyväksi teokseksi vaan lopputulos pysyy tiukasti huonon puolella, mutta nyt ainakaan ainoaksi perusteluksi antaa yksi tähti ei jää mainion naurettava pahis. Vielä parempi olisi ollut jos oltaisiin vedetty U.S. Seals kakkosen tavoin täysin överiksi, sillä vaikka mahdollisuuksia hyvään ei koskaan olisi ollutkaan, olisi ollut kenties kuitenkin realistista tehdä jotain niin huonoa että se on jo todella hyvää.
Yksi delta forcelaisista on Gavin Hood, joka sittemmin teki itseään elokuvaohjaajana positiivisemmalla tavalla tutuksi. Esimerkiksi Tsotsi ja Rendition, mutta valitettavasti myös X-Men Origins: Wolverine ja Ender's Game.
Lopuksi tahdon mainita jotain siitä, että vaikka nämä tällaiset elokuvat eivät koskaan nousekaan arvostettujen elokuvien listoille ja jokainen Meryl Streepin sokaisema elokuvankatsoja nostaakin nokkaansa, niin juuri nämä elokuvat ovat niitä joita vuokrataan ja ostetaan tasaiseen tahtiin täältä ikuisuuteen, sillä ne ovat elokuvamaailman kevytmaitoja: arkikamaa joita ei edes tajua arvostaa, mutta sen yhden litrankin eteen on käyty läpi sellainen prosessi, että sitä ei saisi unohtaakaan ja vaikka mitkä lie Operation Delta Forcet eivät tosiaan kukkulan kuninkaita olekaan niin ne ovat ne pienet purot joista syntyy meri. Paskameri. Mutta voi sielläkin uida.
Tähdet: *
2 kommenttia:
This time it's personal...
Omaperäistä...
In a world...
Lähetä kommentti