Annun ja Tuijan aerobic (1995)

Aikaisemmin kun olen jostain jumppavideosta kirjoittanut olen tehnyt sen pelkästä sohvaperunan näkökulmasta, sillä olin laiska enkä tosiaankaan vaivautunut nostamaan takamustani sohvasta jonkin musiikin tahtiin tamppaavan tytsyn vuoksi. Sittemminhän olen tehnyt jonkinlaista ryhdistäytymistä ja esimerkiksi vaikkapa vapaaehtoinen pyörälenkkimäärä lasketaan lyhimmilläänkin kymmenissä kilometreissä, joka siis on huomattavasti enemmän kuin mitä se vielä päälle vuosi sitten oli. Osittain syystä, että edellinen pyöräni varastettiin pari vuota sitten ja uuden ostin vasta päivää ennen tietoa Anttilan konkurssista. En ostanut sitä sieltä. Muutoinkin vaikka en ota stressiä asiasta, olen pyrkinyt siihen että jokaisena vapaapäivänä tulee tehtyä ainakin jonkinlainen lenkki kävellen taikka polkien, kun taas työpäiville riittävät ne työmatkat sekä itse paikalla suoritettu liikunta. Joten nyt tämä lähes uusi minä katsoo tätäkin Annun ja Tuijan aerobic-videota nostamatta takamustani sohvalta.

Ja syön jäätelöä.

Hei, olin jo tänään lenkillä!

Leppoisan oloisat jumppaajat Annu ja Tuija nostavat käsiä ja askeltavat paikoillaan... ja siinä se melkein olikin.

Tottakai siellä on enemmänkin liikettä mukana, mutta kyseessä on jonkin nykytwerkkauksen ja krumppaamisen sijaan hämmentävänkin perusliikkeistä jumppaa. Mikä ei siis ole laisinkaan huono asia ja onhan tämä video nyt sentään 20 vuoden takaa, ettei sen sisällön erilaisuus nykyisiin pitäisi ollakaan yllättävää, mutta sitä se silti on juuri siksi että nykyisenä fitnessbuumin aikana voi olla vaikea ymmärtää ettei kroppaa tarvitse vääntää kuin sielua revittäisiin ja ettei kuntoilu ole ainoastaan kuukauden rääkkiä jossa itketään televisiossa, pudotetaan se paino maksimista minimiin, mutta ei huomioda tulevia kuukausia. Tai sitten on se toinen ääripää jossa kuntoilu on oman kehon palvontaa siten, että kunhan saadaan duckfaceselfie onnistumaan on kaikki hyvin. Hei, ei täällä ole lupa hikoilla, me poseeraamme. Annun ja Tuijan jumppaus on tarkoitettu kaikille koosta ja kyvyistä riippumatta ja siinä liikutaan juuri sopivasti: ei itseä kiusaten, ei laiskotellen, tarkoituksena että keho ja mieli voivat kokemuksen jälkeen paremmin. Enhän minä tietenkään jumpannut kuin päätäni, joka liikkui mukavan taustalla soineen housemusiikin tahtiin, mutta mieleni oli pelissä mukana. Enkä edes katsonut tätä minkäänlaisena trikoofetissinä taikka muutenkaan seksuaalisella takapirulla (nättejä naisihan he kyllä olivat... Ovat varmasti vieläkin), vaan päädyin arvostamaan videon liikuntahenkilökuntaa heidän ammattinsa vuoksi. Siispä vain peukku nousi.

Musiikki on joko keskitempoista housea (sellaista Hausmyllyä ilman sanoja) taikka tylsää ysäriteknoa ja lavasteet hyvin laimeat, luoden käsityksen että nyt todellakin ollaan jossain studiossa eikä kuntosalilla. Mukana on myös pehmeää haaleaväristä strobovaloa.

Mikään ei ole viemässä huomiota itse asialta, mutta ei vastaavasti ole niin harmaata jotta apaattisuus nostaisi päätään.

Jotain asiassa pysymisestä kertonee se, että koko noin kahden tunnin ajan mitä tämä kestää pysymme samoissa lavasteissa, eikä pyritä koreilemaan harhauttavilla taustoilla.

Kannessa mainitaan tätien olevan tv:stä tuttuja ja arvelenkin, että tämä saattaisi ollakin osa sitä YLE:llä esitettyä jumppaohjelmistoa joka tuli silloin olikohan se joskus keskipäivän aikoihin. Huolellinen tutkimustyö, eli takakannen lukeminen osoitti oletukseni pitävän paikkaansa ja se selittääkin sen miksi tässä oli jotain niin kovin lämpöisen tuttua. Tämä on sitä kamaa jota äitini katsoi (ja liikkui sen mukana) ollessani alkuteini ja siitä oli näemmä jäänyt jotain takaraivoon.

Annu ja Tuija muuten ovatkin sopivan kannustavia ohjaajia. Eivät kireitä, eivät löysiä, eivätkä laisinkaan pelkkiä keimailijoita. Heitä siis kuuntelee ja tottelee mielellään. Vaikka joo, voivathan he molemmat olla luonnossa vaikka millaisia ihmishirviöitä, mutta eivät ole sitä ainakaan luomansa mielikuvan puitteissa ja siihen minä haluan uskoa.

Tätä katsoessa (ja totellessa) viihtyy ja tuntee saavuttaneensa jotain hyvää. Ei hyvän olon saamiseen tarvita mitään personal trainereita taikka tv-julkkiksia, vaan sitä mitä tässäkin sanotaan "ota siitä ota paineita."

Tähdet: ***